Bloggauksen kiemuroista & Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Tiedotus: koetan pikkuhiljaa päästä täällä blogin puolella siihen, että luetut kirjat ilmaantuvat blogiin päivän, parin viiveellä. No olipas dramaattista. :) Tässä on taustalla semmoinen minulle erikoinen tilanne, että Bloggerin luonnoksissa odottelee julkaisuaan juttuja kirjoista, jotka olen lukenut joulu-, jopa marraskuussa. Yleensä olen postaillut lukemistani kirjoista viimeistään viikon kuluttua lukemisesta, mutta joulukuussa ja vuodenvaihteen tienoilla tilanne repsahti täysin, kun oli kaikenlaista haastekoontia, arvontapostausta, katsauksia menneeseen ja tulevaan, jotka veivät tilaa kirjajutuilta. Kirjapostauksia alkoi kertyä luonnoksiin (mikä oli aiemmin hyvin harvinaista minulle) ja vaikka olen koettanut purkaa sumaa tammikuun aikana (jee, Sarjakuvapassin postausten suhteen enää yksi odottaa luonnoksissa eli ainakin sen suhteen olen lähes saanut lukuvauhtini kiinni), kirjajuttuja on edelleen jemmassa useampia.
Samaan aikaan tammikuussa lukemani kirjat ja niistä naputtelemani jutut päätyivät luonnoksiin odottamaan mukamas sopivaa hetkeä julkaisulle (kun on niitä vanhempia postauksia, jotka pitää ensin julkaista alta pois) ja kas, näyttää etteivät Goodreadsista löytämäni listahaasteet edisty mihinkään vaikka olen oikeasti lukenut niihin monta kirjaa. Olen siis joutunut melkoiseen bloggaajan noidankehään, mutta tilanne kyllästyttää sen verran, että päätin repäistä ja alkaa julkaisemaan postaukset juuri lukemistani kirjoista HETI enkä n:n viikon kuluttua. Tuntuu ihan hölmöltä lukea jokin tosi hyvä kirja, ja haudata sitten ihasteleva postaus luonnoksiin! Esim. eräs John Steinbeckin kirja ja pari Agatha Christien mainiota äänikirjaa ovat kokeneet tämän kohtalon.
Nämä aiemmin luettujen kirjojen postaukset aion julkaista lomittain tuoreiden juttujen kanssa. Kyllä ne aina johonkin väliin mahtuvat. :) Toki voisin jättää vanhat jutut kokonaan julkaisematta, mutta toisaalta olen aikanaan käyttänyt muutaman hetken niiden naputteluun, joten miksi heittää sitä 'työtä' hukkaan? Varsinkin kun siellä on niitä erittäin hyviä kirjoja odottamassa...
Joten: sain eilen loppuun Mons Kallentoftin Malin Fors -dekkarin, ja se aloittakoon uuden, lukutahdin hermolla olevan blogielämäni. Ajan hermolla -sanontaa tässä en oikein tohdi käyttää, sillä juuri nyt kaupoista löytyy jo sarjan kuudes osa ja minä intoilen sarjan ensimmäisestä kirjasta. :)
Mons Kallentoftin Malin Fors -dekkarisarjan avausosa Sydäntalven uhri (Schildts, 2009) jätti ristiriitaiset fiilikset viimeisen sivun lukemisen jälkeen. Kirjan kerronta ja tunnelma olivat minulle jopa viiden tähden arvoisia, mutta rikosjuoni kehittyi hitaasti eikä suuremmin säväyttänyt, joten en voi antaa sille enempää kuin kolme tähteä. Keskiarvoksi tulee silti neljä tähteä, ja aion totta kai jatkaa sarjan parissa. Sarjan kuudes osa Vesienkelit (WSOY, 2015) näkyi kevään kirjakatalogeissa ja on jo kaupoissa, mutta Malin Forsin tarina kiinnostaa minua sen verran, että aion tutustua siihen osa kerrallaan, järjestyksessä. Jospa vaikka ensi jouluna olen päässyt Vesienkeliin asti.
Samaan aikaan tammikuussa lukemani kirjat ja niistä naputtelemani jutut päätyivät luonnoksiin odottamaan mukamas sopivaa hetkeä julkaisulle (kun on niitä vanhempia postauksia, jotka pitää ensin julkaista alta pois) ja kas, näyttää etteivät Goodreadsista löytämäni listahaasteet edisty mihinkään vaikka olen oikeasti lukenut niihin monta kirjaa. Olen siis joutunut melkoiseen bloggaajan noidankehään, mutta tilanne kyllästyttää sen verran, että päätin repäistä ja alkaa julkaisemaan postaukset juuri lukemistani kirjoista HETI enkä n:n viikon kuluttua. Tuntuu ihan hölmöltä lukea jokin tosi hyvä kirja, ja haudata sitten ihasteleva postaus luonnoksiin! Esim. eräs John Steinbeckin kirja ja pari Agatha Christien mainiota äänikirjaa ovat kokeneet tämän kohtalon.
Nämä aiemmin luettujen kirjojen postaukset aion julkaista lomittain tuoreiden juttujen kanssa. Kyllä ne aina johonkin väliin mahtuvat. :) Toki voisin jättää vanhat jutut kokonaan julkaisematta, mutta toisaalta olen aikanaan käyttänyt muutaman hetken niiden naputteluun, joten miksi heittää sitä 'työtä' hukkaan? Varsinkin kun siellä on niitä erittäin hyviä kirjoja odottamassa...
Joten: sain eilen loppuun Mons Kallentoftin Malin Fors -dekkarin, ja se aloittakoon uuden, lukutahdin hermolla olevan blogielämäni. Ajan hermolla -sanontaa tässä en oikein tohdi käyttää, sillä juuri nyt kaupoista löytyy jo sarjan kuudes osa ja minä intoilen sarjan ensimmäisestä kirjasta. :)
 |
| Ilmoituksen kuvitukseksi sopii Oulun Rotuaarin tiernapoikapatsas. Komia on. :) |
Erikoisinta Sydäntalven uhrissa olivat rikoksen uhrin puheenvuorot, jotka olivat lähes runollisen kauniita. Näitä kursivoituja pätkiä oli siellä täällä kirjassa, ja ne toivat kirjan tunnelmaan unenomaista kauneutta:
"Tuntuu hyvältä maata tässä odottamassa, kun ei tarvitse kaivata mitään, voi olla kaikessa rauhassa, olla niin painava kuin minä mutta silti leijua.
Niinpä minä nousen nyt, lennän ulos ruumiskylmiön ahtaasta lokerosta, ulos huoneesta, ulos kellarin ikkunasta (pidän siitä reitistä, vaikkeivät seinät minua estäisikään).
Entä toiset?
Me näemme toisemme vain jos molemmat tahtovat, olen siis useimmiten yksin, mutta tunnen kaikki toiset, kuin molekyylit jättiläismäisessä, hajanaisessa ruumiissa." (s. 96)
Kauneus sinänsä on kaukana kirjan rikoksesta, jonka taustalta paljastuu mm. lapsuuden julmia kokemuksia. Sydäntalven uhrin rikosjuoni alkaa siitä, että lihavan miehen alaston ruumis löydetään roikkumasta tammipuun oksasta eräänä hyisen kylmänä helmikuun aamuna. Tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin, Linköpingiin, ja rikoksen tutkintaa seurataan poliisina työskentelevän 33-vuotiaan Malin Forsin näkökulmasta. Murhatutkinnassa saadaan viitteitä jopa rituaalimurhan piirteistä, mutta tämä juoniaines jää lopulta melko köykäiseksi.
Malin on eronnut, hänellä on 13-vuotias Tove-tytär ja mm. tyttären poikaystävä aiheuttaa Malinille päänvaivaa murhatutkinnan aikana. Eli kyllä, kaikenlaista yksityiselämää on taas dekkariin ujutettu mukaan, mutta eipä tuo minua tässä kirjassa häirinnyt. Kallentoftin kirjoitustyyli on sellainen, ettei se kieriskele sen enempää rikoksen raakuuksissa kuin yksityiselämän kiemuroissakaan. Sen sijaan kirjassa on hienovivahteisia viittauksia juonenkulkuihin, joiden taakse tuntuu kätkeytyvän tarina jos toinenkin. Esimerkiksi Malinin merkillistä suhdetta lehtimies Danieliin ei liiemmin avattu, mutta ehkä jatko-osissa lukijalle annetaan lisää tietoa. Juuri tämä kerronnan hienovaraisuus miellytti minua eniten Sydäntalven uhrissa, ja Malin Fors -sarjan avaus oli lupaavan hyvä tuttavuus. Jotain positiivista on siis siinä, että löytää jonkin sarjan myöhäisessä vaiheessa: suomennoksia on heti saatavilla monen osan verran.
Malin on eronnut, hänellä on 13-vuotias Tove-tytär ja mm. tyttären poikaystävä aiheuttaa Malinille päänvaivaa murhatutkinnan aikana. Eli kyllä, kaikenlaista yksityiselämää on taas dekkariin ujutettu mukaan, mutta eipä tuo minua tässä kirjassa häirinnyt. Kallentoftin kirjoitustyyli on sellainen, ettei se kieriskele sen enempää rikoksen raakuuksissa kuin yksityiselämän kiemuroissakaan. Sen sijaan kirjassa on hienovivahteisia viittauksia juonenkulkuihin, joiden taakse tuntuu kätkeytyvän tarina jos toinenkin. Esimerkiksi Malinin merkillistä suhdetta lehtimies Danieliin ei liiemmin avattu, mutta ehkä jatko-osissa lukijalle annetaan lisää tietoa. Juuri tämä kerronnan hienovaraisuus miellytti minua eniten Sydäntalven uhrissa, ja Malin Fors -sarjan avaus oli lupaavan hyvä tuttavuus. Jotain positiivista on siis siinä, että löytää jonkin sarjan myöhäisessä vaiheessa: suomennoksia on heti saatavilla monen osan verran.
***
Osallistun kirjalla Retki Pohjoismaissa -lukuhaasteeseen, jossa mitä ilmeisemmin tulen viipymään Ruotsin dekkaririntamalla useamman kirjan verran. Talven lukuhaasteeseen saan pisteen talvikirjojen ryhmään. 50 kategorian lukuhaaste saa merkinnän kohtaan 13) A book set in a different country, sillä Itä-Göötanmaan maakunnassa sijaitseva Linköping on kirjassa kohtalaisen paljon esillä.
Goodreads: 4 tähteä |
| Tammikuun alun tunnelmakuva. |
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kolmas linja ja Rakkaudesta kirjoihin.
Kirjan tietoja:
Mons Kallentoft: Midvinterblod (2007)
Suomennos Mirja Hovila
Schildts, 2009
439 sivua
Tuttu tunne tuo, että alkaa lievästi ahdistaa, jos drafteja kertyy enemmän bloggeriin tai ei ehdi blogata lukemastaan. Itse teen usein niin, että kun on useampia teoksia, jotka olen lukenut, mutta en ole ehtinyt niistä kirjoittaa, niin alan lukea jotain paksua teosta, jonka lukemiseen menee aikaa ja sitä lukiessani kirjoittelen postauksia aiemmin lukemistani. Tällä tavoin ei kerry niin paljon bloggausjonoa. :)
VastaaPoistaHeh, minäkin katselin oman hyllyn tiiliskiviä jo sillä silmällä, että pitäisikö niitä alkaa lukemaan, jotta saan blogin puolella lukuvauhtia kiinni. Mutta nyt ei oikein ole tiiliskiviolo, joten luovuin ajatuksesta. Jospa tämä tilanne tästä alkaa tasoittumaan hiljalleen... jos ei, niin pitää ottaa paksut keinot käyttöön. :)
PoistaOmppu antoi kympin arvoisen ohjeen bloggausjonon purkuun, toinen vaihtoehto on klassikko, jota pitää lukea hiukan hitaammin. Itse kirjoitan kun on aikaa ja laitan kirjat ajastimella tulemaan bloggeriin.
VastaaPoistaOlen Kallentoft-fani ja olen postannut neljästä hänen dekkaristaan. Malin on tosi hyvä päähenkilö. Eka kirjassa hän oli hiukan liian äijämäinen, mutta enpäs kerrokaan, kaikkea tapahtuu jatkossa...
Tykkäsin tässä kirjassa siitä, että kuollut oli tavallaan läsnä. Aina se ei kirjoissa onnistu, mutta Kallentoft on taitava.
Tolstoin Sota ja rauha on minun viimeinen oljenkorsi, jos tilanne äityy pahaksi... tulisipa sitten sekin luettua. :) Kallentoft sai minustakin fanin, ja toivon, että sarjan taso pysyy hyvänä. Tämä oli mukavasti vähän erilainen dekkari.
Poistaps. tuo tiernapoika-patsas on ihana :)
VastaaPoistaHih, niin on! :) Näin sen nyt ensimmäistä kertaa, vaikka onhan tuo jo muutaman viikon seistä töröttänyt keskustassa. Oli ihan pakko ottaa kuva siitä. :)
PoistaMinulla luonnos-kansiossa on lähinnä niitä kirjoja, joista en sitten ehkä haluakaan blogata. Nyt niitä on 7, jotka odottelee ilmestymistään. Olen saanut itsestäni sen verran irti, että uutena vuotena heitin osan luonnoksista pois. Ajoitettu toiminnalla sen sijaan moniakin bloggauksia. Kun töissä on kiirettä, ei ole aikaa lukea eikä blogata.
VastaaPoistaMinulla on Lyhyesti-välilehti niille, joista ei synny bloggausta. Aina sinne joku kirja tai äänikirja päätyy, viime aikoina tosin vähemmän. Olen ajatellut tätä blogiani eräänlaisena lukupäiväkirjana ja lukutahdissa pysyminen jotenkin sopisi siihen ajatukseen. Ei se ainakaan minua haittaa, vaikka tulisi vähän väliä postauksiin, jos ei niin ehdi lukea. Nyt tosin ei näytä olevan vaaraa tuosta tilanteesta. :)
PoistaTämäpä vaikuttaa sellaiselta sarjalta, jota pitää itsekin kokeilla. Kallentoft on jäänyt vieraaksi, vaikka nimen juuri ja juuri tunnistan.
VastaaPoistaBloggausjärjestyksestä: Tässä harrastuksessa saa tehdä niin kuin itselle parhaiten sopii, ihanaa eikö? :-) Me blogisi lukijathan emme tiedä, kuinka kauan luonnos on odotellut julkaisua, meille ne ovat aina tuoreita, joten julkaise vain siinä järjestyksessä kuin haluat. Minulla on pikemminkin päinvastainen ongelma. Lukuvauhtini on sen verran hidas, että varastoa ei kerry, ja muiden kiireiden aikoina blogiin tulee taukoa, mutta yritän olla stressaantumatta siitä.
Kannattaa kokeilla. En tiedä, miten minullakin kesti näin pitkään ennen kuin huomasin Kallentoftin, mutta tulipahan nyt tutuksi. Ja lukemista riittää useamman osan verran.
PoistaJuu, bloggausharrastus on onneksi täysin omasta tahdosta riippuvaista hommaa eikä tämä 'ongelma' tietenkään ole missään muualla kuin oman pääni sisällä. :) Kun ei suuremmin ole ns. oikeita ongelmia, voi kehittää tämmöisiä... lukutahdista ei kyllä kannata stressata, sitä olen tässä koettanut itsellenikin tähdentää. Lukee sitten mielestään liikaa tai liian vähän. :) Harrastuksen pitäisi sentään olla rentouttavaa puuhaa.
Minullakin on kovasti parannettavaa samassa asiassa. Jotkut kirjat ovat jääneet bloggaamatta jopa kuukausiksi.. Yritä siinä sitten kirjoittaa kirjasta. Viime vuonna onnistuin jo vähän parantamaan, mutta tänä vuonna aion päästä siihen, ettei tarvitse lykätä juuri luettujen kirjojen bloggaamista vanhojen tekstien takia. Otan tavaksi tehdä joka kuukautta varten listan julkaistavista teksteistä ja sijoittaa ne sitten kalenteriin jo viikkoja etukäteen. Toki joskus joutuu vähän muuttamaan järjestystä, mutta tämä vuosi on alkanut hyvin!
VastaaPoistaKuukausien takaa on kieltämättä hankalaa palauttaa lukutunnelmia mieleen. :) Kirjaston kirjojen kanssa minulla joskus käy niin, etten viitsi niitä palauttaa kun bloggaus on tekemättä ja sitten ne kirjat vaan venyy ja venyy kotona, vaikka voisivat olla jo uudella lukijalla. Tästä tavasta olen koettanut päästä eroon. :) Tuo kalenterisysteemi kuulostaa hyvältä. Tsemppiä tämän vuoden bloggauksiin!
Poista