13. marraskuuta 2014

Kari Välimäki: Todensanat

Mitäpä jos hissi viesi sinut yläilmoihin, näyttäisi kerrankin maisemia oikein kunnolla ja kertoisi satuja? Tai jos hyttysistä saisi parhaat hoidot? Tai jos hemaiseva typykkä Tuonelasta tulisi toimistoosi töihin? Tämmöistä ja paljon muuta tapahtuu Kari Välimäen Todensanoissa (Osuuskumma, 2014), joka on kokoelma lyhytproosaa. Todensanoissa maailmaa katsotaan omalaatuisesta vinkkelistä, joka vääristää tutut, arkiset asiat oudoiksi ja absurdeiksi. Huumoriakin löytyy, jos omituisuudet sattuvat lukijaa huvittamaan. Jokainen kirjan lyhyt tarina on yllätys, jonka juonenkäänteitä ainakaan minä en osannut arvata ennalta.
Kiinnostuin Kari Välimäen Todensanoista luettuani Ruumiittomat-novellikokoelman, jossa oli mukana Välimäen Uudet perunat -novelli. Uudet perunat viehätti minua omintakeisella näkemyksellään rikoksen tekijöiden rankaisuun, ja se löytyy myös Todensanat-kokoelmasta. Odotukseni olivat korkealla kokoelman suhteen, ja sain kerrankin vastinetta odotuksilleni. Todensanat oli juuri niin hyvä kuin Uudet perunat vihjaisi. Kaikki tarinat eivät tietenkään kolahtaneet täysillä omaan makuun, mutta yleisfiilikseni Todensanoista on, että sopivan pieninä annoksia nautittuna se oli erittäin nautittavaa luettavaa.

Olen huomannut jo aiemmin, etten pysty ahmaisemaan kovin montaa novellia kerralla. Ilmeisesti jatkuva uudelleen orientoituminen eri henkilöihin ja juonenkulkuun on liikaa minulle. Todensanoissa on 30 tarinaa, joten lukemista riitti useammaksi illaksi. Yllätyksellisten näkökulmien lisäksi pidin siitä, että kokoelman jutut tuntuivat juuri oikean mittaisilta. Niitä ei oltu venytetty liikaa, mutta ei myöskään katkaistu liian äkkiä, vaikka osa tarinoista oli vain parin sivun mittaisia. Erityisiä suosikkejani olivat Kolmonen (jutusteleva olematon hissi kelpaisi myös minulle), Varsieväsiika (tässä kalajutussa oli potkua), Käenpoika (lapset voivat tosiaan olla hankalia), Tytti (Tuonelan neiti on tehokas työntekijä) ja Todensanat (mieti, mitä sanot...). Tykkäsin! Ja erityisplussan saa kirjan kansi, joka johdattelee lukijaa onnistuneesti Todensanojen maailmaan.

Lopuksi pikku maistiainen Kolmosesta:

"Oletko kuullut sadun sudenmetsästäjästä ja ilkeästä isoäidistä? naisääni kysyi.
    - En ole! vastasin. - Aiotko kertoa?
    - Kaikkea ne keksivätkin, ajattelin. Ehkä hississä olisikin mukavampi kuunnella tarinoita kuin hissimusiikkia. Hissi nytkähti liikkeelle ja lempeä naisääni rupesi kertomaan satua. Se oli hyvä kertomaan ja sai sadun elämään, osasi painottaa oikeita asioita ja värittää kerrontaa äänensävyillään. Minä kuuntelin ja unohdin kaiken muun.
    Kun satu loppui, hissi pysähtyi ja ovi aukeni. Astuin ensimmäistä kertaa uudelle työpaikalleni ja suoraan sihteerin eteen. Hän katsoi hissimatkalla rähjääntynyttä olemustani. Ihmettelin ääneen omituista tapaa ottaa uudet ihmiset vastaan pelottelemalla heitä hississä. Hänen hymynsä leveni.
    - Se oli Kolmonen, hän naurahti. - Se kulkee yleensä mutkan kautta. Eikä sitä oikeasti ole edes olemassa. Talossa on vain kaksi hissiä." (s. 171)

***

Todensanat jatkaa Kiekkokaupunkien kirjakierrosta. Viimeksi oltiin Jyväskylässä, ja nyt on körötelty Lappeenrantaan. Kustantajan sivuilla Välimäen todetaan 'vaikuttavan' Kangasalla ja Lappeenrannassa, joten hän edustakoon idän ihmettä eli Saipaa kiekkohaasteessa.

Kiekkokierroksen reitti tähän asti - yhteensä 930 km:
Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki -
Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa -
Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä -
Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta - ?
Kuvakaappaus Fonectan reittihausta.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjavinkit ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille.
Kirjan tietoja:
Kari Välimäki: Todensanat
Kansi Jaana Ojalainen
Kannen taitto Maria Carole
Osuuskumma, 2014
199 sivua

6 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsit tästä! Pitää nyt minunkin jatkaa sen lukemista piakkoin. Minusta se hyttysnovelli oli aika hurja ja hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin, tykkäsin. :) Hyttysjuttu ei näköjään tullut mukaan suosikkilistaan, mutta kyllä se oli hyvä. Heti kokoelman alkuun tuli semmoinen tunne, että jee, lisää tätä. Paitsi en ehkä itse olisi ekana kokeilemassa moisia hoitoja. :)

      Poista
  2. Aika hurja ja jännä kansi kirjassa! Lappeenranta on kiekkokierroksen seuraavaa kaupunkini, mutta luettavaksi valikoitui aivan erilainen teos. :) Pori taas tuntuu olevan ongelma, kun millään haulla en ole löytänyt sieltä järkevää luettavaa... onneksi tässä on aikaa pähkäillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosi hieno ja sopii hyvin tähän kirjaan. :) Aikaa tosiaan on, ja olen itse aloitellut kierrosta helpommasta päästä. Tämä Lpr tosin oli ylläri. Huomasin sattumalta, että kirjailijan voi liittää kierrokseen mukaan.

      Porista olen lukenut aiemmin Leila Tuuren Hatuntekijän, ja Tuure on minun viimoinen oljenkorsi Poriin, jos muuta ei löydy (en ole kyllä vielä ehtinyt etsiäkään). Tuo Hatuntekijä kun oli ihan kiva.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä! Nyt kun hain Leila Tuuren kirjaston haulla, niin huomasin katsoneeni kirjailijaa jo aiemmin. Kirjoja vain oli niin monta etten hoksannut mikä on mitäkin sarjaa. Tai jotakin. Hatuntekijä vaikuttaa kuvauksen perusteella olevan sellainen että sen voi lukea vaikkei muuta tuotantoa tuntisikaan. :)

      Poista
    3. Hatuntekijä toimii oikein hyvin itsenäisenä kirjana, tosin loppu antoi viitteitä siihen, että jatko-osa voisi olla olemassa. En ole ottanut selvää, onko. :) Mutta kirjasta tykkäsin, siinä oli kivan vanhanaikainen tunnelma ja päähenkilö oli reipas lyyli.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...