Tove Jansson: Taikurin hattu
"Kerran vuodessa hattivatit kokoontuvat saareen ennen kuin lähtevät loputtomille retkilleen ympäri maailmaa. Ne saapuvat kaikilta ilmansuunnilta hiljaisina ja vakavina pienine, valkeine, tyhjine kasvoineen. On vaikea sanoa, miksi ne pitävät tämän vuosikokouksen, vaikka ne eivät voi kuulla tai puhua eivätkä koskaan kiinnitä katsettaan muuhun kuin kaukaiseen päämääräänsä, jota kohti ne vaeltavat.
Ehkä niistä on kuitenkin mukavaa, että niillä on paikka, missä ne tuntevat olevansa kotonaan ja missä ne voivat hiukan levätä ja tavata tuttuja."
Taikurin hattu, s. 52
Hattivatit ovat muumimaailman outoja vieraita. He elävät omassa todellisuudessaan, jonka lainalaisuuksia muumit voivat vain arvailla. Muumimaailman suvaitsevaisuudesta viestii se, että hiljaisten hattivattien toivotaan olevan tyytyväisiä elämäänsä omalla tavallaan. Taikurin hattu -kirjassa (WSOY, 2010/1948) hattivateilla oma erityinen sijansa, sillä kesäisellä purjehdusretkellään muumiperhe osuu samalle saarelle hattivattien kanssa. Hattivateilla on saaressa vuosikokous, jonka pääosaa näyttelee suuri ja mahtava ilmapuntari. Vaan voi Hemulia, minkä teit kun himoitsit ilmapuntaria!
Hattivattiepisodi on eräs kirjan seikkailuista, jotka liittyvät Muumipeikon, Nipsun ja Nuuskamuikkusen löytämään merkilliseen Taikurin hattuun. Pidin eniten hattivateista, mutta sen lisäksi muumit mm. lentelivät pilvenhattaroilla, kalastivat Mamelukin ja kuulivat Taikurin kiehtovan tarinan. Kaikenlaista jännää tapahtui, mutta oikeastaan tapahtumien ainut yhdistävä tekijä oli Taikurin hattu. Hatun ympärille punottu vauhdikas juoni pursusi meheviä yksityiskohtia, ja rönsyili sinne tänne. Taikurin hattu oli varsin viihdyttävää luettavaa, mutta jäin kaipaamaan vahvempaa punaista lankaa kirjan tarinaan. Siksi annan vain kolme Goodreads-tähteä tälle kirjalle, vaikka kuvitus oli täyden viiden tähden arvoista:
 |
| Tunnistatko kuvasta Muumipeikon? Muumimamma tunnisti, totta kai! |
Mistä kirja minulle? Oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Jokken kirjanurkka, Kirjakirppu ja Todella vaiheessa.
Kirjan tietoja:Tove Jansson: Trollkarlens hatt (1948)
Suomentanut Laila Järvinen, suomennoksen tarkistus Päivi Kivelä
WSOY, 2010
140 sivua
Tämä on tähänastisten Muumi-romaanien suosikkini. Minulle taikurin hattu riitti juonen kannattelijaksi, Tiuhti ja Viuhti viehättivät ja Nuuskamuikkusen lähtö itketti. Hieno kirja!
VastaaPoistaMinulle Taikatalvi on lukemistani ykkönen, johon taidan verrata kaikkia muita... tosin aivan kaikkia kirjamuumeja en ole lukenut, mutta aion jatkaa muumien parissa järjestyksessä omaan tahtiini ensi vuonna.
PoistaTiuhti ja Viuhti olivat tosiaan ihania. :) Nuuskamuikkusen perusolemuksessa on jo sellaista lähdön ja vaeltamisen tunnelmaa, mutta myös palaamisen... sitten paluun hetkellä voi itkeä ilosta. :)