Oksan hyllyltä

Opuscolo -blogissa alkoi tammikuussa ihana lukuhaaste: Janssonin kirjakiusaus , jossa haastettiin lukemaan Tove Janssoniin liittyvää kirjallisuutta. Ilmoittauduin matkaan Homssuna: Homssut lukevat kaikkea sekaisin, eivätkä keskity niinkään määrään kuin siihen, että matka on itsetarkoitus - heidän tehtävään on luoda ympärilleen spirittiä, joka kantaa yli tyrskyävän meren  Minulla ei ollut lukutavoitetta haasteessa, ja ennakkoon ajattelin lukevani haasteeseen ainakin yhden kirjan eli Janssonin Kuvanveistäjän tyttären (WSOY, 1968/2008), jonka olin saanut onnettaren suosiolla avustuksella Marilen blogin arvonnasta. Vaan kuinkas sitten kävikään? © Moomin Characters™ Luin vähäsen sarjakuvaa: Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! .. aikuisproosaa: Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär .. elämäkerran: Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä .. ja muumikirjoja: Tove Jansson: Taikurin hattu Tove Jansson: Muumipeikko ja ...

"Kerran vuodessa hattivatit kokoontuvat saareen ennen kuin lähtevät loputtomille retkilleen ympäri maailmaa. Ne saapuvat kaikilta ilmansuunnilta hiljaisina ja vakavina pienine, valkeine, tyhjine kasvoineen. On vaikea sanoa, miksi ne pitävät tämän vuosikokouksen, vaikka ne eivät voi kuulla tai puhua eivätkä koskaan kiinnitä katsettaan muuhun kuin kaukaiseen päämääräänsä, jota kohti ne vaeltavat. Ehkä niistä on kuitenkin mukavaa, että niillä on paikka, missä ne tuntevat olevansa kotonaan ja missä ne voivat hiukan levätä ja tavata tuttuja." Taikurin hattu , s. 52 Hattivatit ovat muumimaailman outoja vieraita. He elävät omassa todellisuudessaan, jonka lainalaisuuksia muumit voivat vain arvailla. Muumimaailman suvaitsevaisuudesta viestii se, että hiljaisten hattivattien toivotaan olevan tyytyväisiä elämäänsä omalla tavallaan. Taikurin hattu -kirjassa (WSOY, 2010/1948) hattivateilla oma erityinen sijansa, sillä kesäisellä purjehdusretkellään muumiperhe osuu samalle saare...

Ny Tid -lehden lastenpalstalla julkaistiin vuosina 1947-48 Tove Janssonin sarjakuva Jorden går under! ( Maailmanloppu tulee! ). Muutama vuosi sitten sarjakuva julkaistiin uudelleen painettuna kirjana, ja kirjassa on mukana sarjakuvan taustoja valottavia saate- ja lopputekstejä: Maailmanloppu tulee! on Janssonin ensimmäinen sarjakuvamuodossa oleva Muumi-kertomus, eikä se vielä aivan sujahda perinteiseen sarjakuvamuotoon. Tekstit eivät ole kuplien sisällä, vaan Jansson kirjoitti ne omalla käsialallaan kuvien alapuolelle. Suomenkielisessä painoksessa käännökset on sijoitettu alkuperäisten kuvien alapuolelle, joten lukija voi valita haluamansa kielen. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä vaikka sarjakuvaa ei ruotsiksi haluaisikaan lukea, on mukava nähdä Janssonin tarkalla pienellä käsialalla kirjoitetut tekstit. Ne luovat erilaista ts. oikeaa Muumi-tunnelmaa verrattuna tylsään ladottuun käännöstekstiin. Luin keväällä Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan, joten sarjakuvan tari...

Tove Jansson on Muumien äiti. Siinäpä olemattomat ennakkotietoni, joiden pohjalta lähdin lukemaan Boel Westinin Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä (Schildts & Söderströms, 2013) -elämäkertaa. Kirja olikin oikea sivistysannos sen ohella, että se oli nautinnollinen lukuelämys. Ennen tarkempaa lukufiilistelyä suosittelen kirjaa kaikille, joita Tove Janssonin taide ja elämä vähänkään kiinnostavat. Ja totean myös, että voi kunpa olisin lukenut tämän ennen kuin kävin katsomassa Ateneumin Tove Jansson -näyttelyn , sillä olisin varmasti saanut näyttelystä enemmän irti kirjan lukemisen jälkeen. "Sotavuosien aikaan Tove työskentelee ahkerasti, hellittämättä ja tuotteliaasti kuten aina. Syksyllä 1941 hän asettaa näytteille kuusi maalausta Taidehallin syysnäyttelyyn, ostaa sinikettupuuhkan ja piirtää sodan kauhuja Garmin joulunumeroon joulukuussa 1941. "Piirustustyötä on vaikka kuinka paljon", hän uskoutuu Evalle, ja erityisen kiireistä on syksyisin, kun on tehtävä kirjankans...

Muumi-sarjakuvia on kertynyt hyllyyni muutaman albumin verran, ja Janssonin kirjakiusaus -haaste oli mukava tekosyy kurkistaa sarjismuumien maailmaan. Logiikka ei ole niin tärkeää Muumien kanssa touhutessa, joten aloitin lukemisen Sarjakuvaklassikoiden nelosalbumista (WSOY, 2011). Se kun sattuu olemaan tuoreimpia Muumi-hankintojani, enkä muista lukeneeni albumia aiemmin kirjastolainana. Lukematon muumi kiinnosti enemmän kuin uusintalukeminen ja järjestyksessä eteneminen. Albumissa on viisi tarinaa: Muumipeikko Villissä lännessä , Niiskuneiti rokokoossa , Muumi ja velvollisuudentunto , Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipeikko ja kultainen häntä . Muumisarjisten tyylin jokainen tarina alkaa takalistokuvalla: Pyöreä kumpu on tietenkin veikeä aloitusruutu (vaikka eihän Muumipeikolla ole edes housuja...), mutta onneksi samaa ideaa ei ole käytetty esimerkiksi supersankarisarjakuvissa. Lapsuuteni suosikit Hämähäkkimies ja Mustanaamio (nii-i-in!) tuskin olisivat olleet olleet ed...

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär (WSOY, 2008) päätyi luettavakseni 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin synttäriarvonnasta (kiitokset vielä Marilelle ja suloiselle onnettarelle). Olen haudutellut kirjaa hyllyssäni jonkin aikaa, sillä arvonta suoritettiin jo viime vuoden puolella. Nyt kesän kynnyksellä tuntui viimein olevan sopiva aika tälle pienoisromaanille, jota takakannessa kuvataan "muistelmiksi" lainausmerkeissä. Kirjassa on lyhyitä lukuja, joissa kuvataan lapsen näkökulmasta arjen pieniä, suuria ja pieniä suuria tapahtumia. Juonivetoisuus tai loppuratkaisu eivät ole tämän kirjasen juttuja, sen sijaan kertojan matkassa siirrytään tunnelmasta ja paikasta toiseen, tavataan lapsen elämän tärkeitä henkilöitä. Tavallisetkin asiat ovat kirjassa lapsen silmin nähtynä usein kuin runoa: "Eräänä iltana juuri ennen pimeäntuloa kuului heikkoa korisevaa ääntä. Mentiin ulos katsomaan, ja meri oli ryöminyt viisi metriä alaspäin itsensä sisään ja kaikki rannat oliv...

Kirjan pauloissa -blogin Paula muisti minua mukavalla Muumikirjat ja minä -haasteella. Haaste on lähtenyt liikkeelle Valkoisen kirahvin Opuscolo -blogista, ja tokihan näin herttainen haaste houkutteli heti näppiksen ääreen. Haasteen säännöt ovat (lainattu Opuscolo-blogista): - Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi. - Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa. - Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi. Heitän haastepallon alla mainituille blogeille. Minulla ei ole tietoa ko. bloggaajien Muumi-innostuksen asteesta, joten varustan haasteen sivuhuomautuksella, ettei vastaamisesta saa ottaa stressiä, ja haasteen eteenpäin jakaminenkin on oman harkinnan varassa: Lukisinkohan / Fable There's no such thing as too many books / Minna Kirjakaapin kummitus / Jonna Muumikirjat ja minä Minulla ei ole erityis...

Kirjahyllyssäni asustelee jokunen Muumi-kirja, mutta enpä ole niitä hetkeen lukenut. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti (WSOY, 2010) on nostettu klassikon asemaan ainakin HS:n Klassikkoautomaatissa , joten teemakauteni tarjosi oivan syyn sukeltaa Muumien maailmaan. Samalla käynnistän osaltani Janssonin kirjakiusaus -lukuhaasteen, jossa Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi on haastanut kirjojen ystävät lukemaan Tove Janssoniin liittyvää kirjallisuutta. Ilmoittauduin haasteeseen homssu-statuksella, ja spirittiä on nyt kerätty sen verran, että on jo aika ryhtyä tositoimiin haasteen kanssa. Muumipeikko ja pyrstötähti -pokkaria lukiessani kävi selväksi, että Muumi-kirjojen yksityiskohdat ovat päässeet hämärtymään mielessäni. En muistanut, että.. .. tässä kirjassa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen kohtaavat ensimmäistä kertaa .. tässä kirjassa Muumipeikko ja Niiskuneiti kohtaavat ensimmäistä kertaa .. Niiskuneidillä on veli, Niisku .. Nipsun pienuutta korostetaan joka käänt...