Hannele Mikaela Taivassalo & Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja

"Mikä neuvoksi silloin, kun on niin paljon kultaa
vartioitavana, ettei ehdi ajatella mitään muuta?"
Hämäräkirja, s. 15

Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja Lena Frölander-Ulfin kuvittama Hämäräkirja (Teos & Söderströms, 2009) kertoo erilaisen prinsessasadun, jossa onni löytyy jostain muualta kuin yltäkylläisyyden ja materian keskeltä. Hämäräkirjan prinsessa Pieni lukee uutta satukirjaa, pyörittää tukkaansa takkuun mutta ei pysty pitämään loitolla hovimarsalkan lietsomaa huolta siitä, että joku ryövää hänen linnansa aarteet. Mitä tekee Pieni? Aukaisee linnan portit avoimeksi kaikille ryöväreille ja porhaltaa itse pimeään, vaaralliseen metsään. Ja sieltä löytyy... ? Kannattaa lukea Hämäräkirja, niin saat tietää.
"Metsän synkän syvyyksissä, kukaties,
ihmissusi kuiskaa palavakruunuiselle
saksanhirvelle:

- HHHHuomatko saman kuin minäkin?
Linnasta HHHHHuokuuuu kauHHHHHHuuu.
Tänne asti! HHHHajotetaan ovet, puHHkaistaan
ikkunat! Tule, pusHHketaan portti tuleen!"
Minua Hämäräkirja viehätti kovasti. Perinteinen satumaailma on käännetty kirjassa päälaelleen, mutta onnellinen loppu tässäkin tarinassa on. Ainakin prinsessalla. Pidin kirjan viestimästä ajatuksesta, että ystävyys, kirjan lukeminen ja toisesta välittäminen ovat tavoittelemisen arvoisia ja onnea tuovia asioita. Erityisesti näin joulun mainostulvan ja ostohysterian alla Hämäräkirjan aatokset tuntuivat lämpöisiltä. Kirjan kuvitus on upea, ja kuvien mustavalkoisuus luo tarinaan synkänpuhuvan, jopa kauhumaisen tunnelman. Silti loppukohtauksen nuotion kajo lämmitti myös ilman värejä.

Teemaviikkoni ensimmäinen lastenkirja sopii mielestäni erinomaisesti myös aikuislukijalle.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Värikäs päivä ja Kirjavinkit.
Kirjan tietoja:
Hannele Mikaela Taivassalo: Mörkerboken (2009)
Kuvitus Leena Frölander-Ulf
Suomennos Henriikka Tavi
Teos & Söderströms, 2009
35 sivua

Kommentit

  1. Tämä on kyllä viehättävä kirja, vaikka muistelen kyllä, että lapsi ei hirveästi tästä pitänyt. Tosin lukemisesta on jo aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole lapsia, mutta ajattelin kyllä lukiessani, että tämä saattaa olla enemmän aikuisen mieleen. Ehkä tämä on lapsesta jopa pelottava kun kuvatkin ovat noin mustia. Minä pidin juuri noista kuvista. Niissä on yksityiskohtia lähes piilossa. :)

      Poista
  2. Kirja olisi mainio joululahjaidea kaikille satujen ystäville. Ulkoasukin näyttää niin tyylikkäältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tätä vielä jostain kaupasta saa, niin kirja sopii mielestäni hienosti lahjaksi. Tyylikkään ja kauniin näköinen kirja, vaikkei siinä värejä ollutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.