Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja

Novellikokoelma Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja (Osuuskumma, 2014) herätti huomioni muutamissa blogijutuissa. Novelleja kiiteltiin, ja vaikka luen novelleja harvakseltaan, kaunis kansi ja lupaukset aavemaisesta menosta houkuttelivat minut tämän kokoelman pariin. Ruumiittomat olikin mukava lukupaketti, ja pidin erityisesti siitä, että kokoelmaa saattoi lukea silloin tällöin sopivassa välissä. Minulla on ollut syksyllä toisinaan harmillisen vähän lukuaikaa, ja kiireisenä aikana on ollut kiva lukea yksi lyhyt novelli kokonaan sen sijaan että jatkaisin luvun tai kaksi pidempää romaania.
Kirjassa on yhteensä 14 novellia, kaikki eri kirjoittajilta. Kaikki kirjoittajat olivat minulle uusia kirjallisia tuttavuuksia, ja kokoelman huippujutuksi minulle nousi Kari Välimäen Uudet perunat. Reilussa viidessä sivussa Välimäki kertoo murhajutun, jossa on varsin originelli lähestymistapa syyllisten rankaisemiseen.

"Uusia perunoita nostettiin jo kesäkuussa. Tulin keitetyksi ja syödyksi sillin kanssa. En ollut koskaan pitänyt sillistä, ja minussa leimahti viha ryöstäjiäni ja murhaajiani kohtaan. Heidän takiaan makasin sillin kanssa rinnakkain samalla lautasella. Jouduimme samaan haarukkaan ja meidät pureskeltiin yhdeksi mössöksi, nieltiin samaan suoleen." (Ruumiittomat/Uudet perunat, s. 54)

Innostuin novellista ja sen vinonkierosta maailmasta niin, että tarkistin löytyykö Välimäeltä mitään muuta kirjastosta. Löytyihän sieltä, ja lyhytproosakokoelma Todensanat (Osuukumma, 2014) on ollut erittäin mainiota luettavaa. Siitä tarkemmin juttua ensi viikolla, kunhan saan kirjan luettua loppuun.

Muita minulle erityisen mieluisia novelleja olivat Taru Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa sekä Anne Leinosen Tyttö niityllä. Luojolan novellissa pidin taianomaisesta tivolitunnelmasta ja Leinosen novellissa oli aavemaista hyytävyyttä. Muutoinkin kokoelma oli hyvä, ja pidin novelleista omiin odotuksiini nähden yllättävän paljon. Erityisen karmaisevia jutut eivät olleet, mutta mukavan erilaisiin miljöisiin aavejuttuja oli sijoitettu. Supisuomalaiselta tuntuva arki, Meksiko ja Kuun kamaralla sijaitseva siirtokunta oli kokoelman äärimmäisiä kiintopisteitä. Pelottavan lähelle omaa avokonttorityöarkeani osui Jani Kankaan Tyhjiö 29B. Piileeköhän toimistorakennukseni uumenissa globaali kummitus?

Ruumiittomat sisältää sen verran erilaisia kummitusjuttuja, että jokaiselle löytynee oma suosikki. Kannattaa kokeilla!

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Todella vaiheessa, Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Taikakirjaimet ja Kirjakuu.
Kirjan tietoja:
Heikki Nevala - Anni Nupponen - Shimo Suntila (toim.): Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja
Kansi Sandra Cunningham
Osuuskumma, 2014
285 sivua

Kommentit

  1. Tämä on genre, josta en erityisemmin pidä. Novelli on lisäksi vaikea kirjoittaa ja lukea. Parhaimillaan novelli on nerokas taidemuoto, ja niitä kannattaa lukea tosiaan tipottain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään novelleista yleensä innostu. Pidin siitä, että tarinassa on joku juonentynkä ja novelleissa se puoli jää joskus ohueksi. Tai sitten en vaan tavoita sitä 'jotain' mikä on ollut kirjoittajan ajatuksena. Nämä olivat ihan ok, semmoista viihdyttävää luettavaa. Tosin kummituksilla ja aaveilla oli iso osuus viihtymiseeni. :)

      Poista
  2. Minä olen lukenut joitain todella toimivia ja ytimeen iskeviä novelleja, enkä vieroksu niitä lainkaan. Ainoa ongelmani on antologiat, joissa tarinoiden taso saattaa vaihdella kovastikin, mikä häiritsee. Yhden kirjailijan kokoelmat ovat mielekkäämpiä. Ruumiittomista minullekin kolahti Uudet perunat, mutta erityisesti Tyhjiö 29B. Se vaati pari lukukertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taisi olla ensimmäinen antologia, jonka olen lukenut. Osa jäi tässäkin ehkä hieman vaisummiksi omalla kohdalla, mutta mitään täydellistä floppinovellia en kuitenkaan muista. Tykkäsin kyllä siitä, että mukana oli eri kirjoittajia. Siitä tuli kivaa vaihtelua sisältöön. Koskaan ei todellakaan tiennyt, mitä seuraava novelli tuo tullessaan. :)

      Poista
  3. Kari Välimäki on taitava ja todella mielikuvitusrikas kirjoittaja! Olen jonkin verran hänen tekstejään lukenut ja tuo perunaovelli vaikuttaa hienolta! Minulla on tuo Todensanatkin hyllyssä (itse asiassa yöpöydällä, koska olen siitä osan lukenut), mutta sitten iski kausi, etten kerta kaikkiaan jaksa novelleja, vaikka olisivat kuinka hyviä. En itsekään tajua miksi näin.

    Minunkin silmääni viehättää tuo kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vissiin nyt semmoinen kausi, että lyhyempi teksti uppoaa. Toki siinä joutuu aika nopsaan 'orientoitumaan' uuteen tarinaan, henkilöihin ja juoneen, joten olen lueskellut näitä kokoelmia pikku pätkissä. Todensanat on ollut positiivinen yllätys, ja Välimäki tuntuu hallitsevat kompaktin muodon hyvin. Tarinat tuntuvat juuri sopivan mittaisilta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.