Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari
"Taivas on kuin mustikasta turskahtava mehu."
Tyhjien sielujen saari, s. 31
"Taas kävi kuin silloin, kun menetin vielä mantereella asuessani kaksi ensimmäistä sormeani ja sairauteni alkoi paljastua: autoin tänään sisarta lakanapyykin keittämisessä ja tartuin huomaamattani paljain käsin muurivadin kahvoista, jotka olivat kiehuvan kuumat. Vasta kun palaneen ihon käry herätti nenäni, ymmärsin päästää irti. En tuntenut mitään. Se on pelottavaa." (s. 31)
Olen tänä syksynä aloittanut lukemaan kahta kirjaa, jossa nainen sairastuu spitaaliin ja joutuu sairautensa vuoksi eristyksiin saarelle. Toisen jätin kesken 52 sivun jälkeen, toisen luin vaikuttuneena loppuun. Toinen kirja kietoi (lukemani 52 sivun perusteella) tarinan höttöiseen pumpuliin, toinen räväytti sairastuneen naisen todellisuuden suoraan lukijan kasvoille. Kesken jäänyt kirja oli Victoria Hoslopin Saari (Bazar, 2012) ja loppuun luettu kirja Hanna Haurun Tyhjien sielujen saari (Like, 2005).
Haurun kirja paljastaa spitaalisen naisen tuskan tämän joutuessa eroamaan perheestään. Saarella hänen seuranaan on hulluja ja sairaita, ja lohtua kipujen täyttämään arkeen tuovat vain lääkärin välittämät paperiarkit, joille nainen voi muilta salaa kirjoittaa tuntojaan ylös. Aika kulkee hitaasti eteenpäin, toivoa paranemisesta ei ole. Ja silti kirjan teksti onnistuu olemaan jotain muuta kuin silkkaa ankeutta ja kurjuutta. Nainen iloitsee pienistä asioista, kun on vielä elossa: voikukkaseppeleestä, värjätyistä pellavaliinoista, lempeästä talvesta. En yleensä suuremmin innostu luontoon liittyvistä kielikuvista, mutta Tyhjien sielujen saaressa kiinnitin niihin aivan erityistä huomiota. Mustikasta turskahtavan mehun värinen taivas kuulosti väkevältä, ja talven viipyilevyys rinnastui arkiseen askareeseen kauniisti: "Talvi kävi vain kiusaamassa meitä - toi lumipeitteen, mutta lakaisi sen muutamassa päivässä takaisin itselleen." (s.59)
Kirjan luvut olivat lyhyitä, mutta kirja tuntui juuri sen vuoksi todelta ja karun kauniilta. Vähemmän oli tällä kertaa enemmän. Hoslopin kirjan kohdalla lukuintoni katosi, kun sivuja tuhlattiin kehyskertomukseen, jossa nuori nainen ihmettelee idioottimaisen sulhasensa käytöstä ja päättää selvittää sukujuuriensa saloja. Hauru onnistui tässäkin paremmin: naisen poika päätti selvittää äitinsä kohtaloa, mutta siinä tarinassa ei ollut yhtään turhaa sanaa.
Luulenpa, että etsiydyn Haurun kirjojen äärelle toistekin.
Haurun kirja paljastaa spitaalisen naisen tuskan tämän joutuessa eroamaan perheestään. Saarella hänen seuranaan on hulluja ja sairaita, ja lohtua kipujen täyttämään arkeen tuovat vain lääkärin välittämät paperiarkit, joille nainen voi muilta salaa kirjoittaa tuntojaan ylös. Aika kulkee hitaasti eteenpäin, toivoa paranemisesta ei ole. Ja silti kirjan teksti onnistuu olemaan jotain muuta kuin silkkaa ankeutta ja kurjuutta. Nainen iloitsee pienistä asioista, kun on vielä elossa: voikukkaseppeleestä, värjätyistä pellavaliinoista, lempeästä talvesta. En yleensä suuremmin innostu luontoon liittyvistä kielikuvista, mutta Tyhjien sielujen saaressa kiinnitin niihin aivan erityistä huomiota. Mustikasta turskahtavan mehun värinen taivas kuulosti väkevältä, ja talven viipyilevyys rinnastui arkiseen askareeseen kauniisti: "Talvi kävi vain kiusaamassa meitä - toi lumipeitteen, mutta lakaisi sen muutamassa päivässä takaisin itselleen." (s.59)
Kirjan luvut olivat lyhyitä, mutta kirja tuntui juuri sen vuoksi todelta ja karun kauniilta. Vähemmän oli tällä kertaa enemmän. Hoslopin kirjan kohdalla lukuintoni katosi, kun sivuja tuhlattiin kehyskertomukseen, jossa nuori nainen ihmettelee idioottimaisen sulhasensa käytöstä ja päättää selvittää sukujuuriensa saloja. Hauru onnistui tässäkin paremmin: naisen poika päätti selvittää äitinsä kohtaloa, mutta siinä tarinassa ei ollut yhtään turhaa sanaa.
Luulenpa, että etsiydyn Haurun kirjojen äärelle toistekin.
***
Haurun Tyhjien sielujen saari saa kunnian edustaa asuinkaupunkiani Oulua Kiekkokaupunkien kirjakierroksella. Hauru on syntynyt Oulussa, ja hänen omaleimainen proosansa sopii mielestäni mainiosti puolen Suomen joukkueen kirjalliseksi keulakuvaksi.
Kiekkokierroksen reitti tähän asti - yhteensä 1488 km (kaupunkien nimiä klikkaamalle pääset kurkkaamaan kierroksen bloggauksia):
Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki -Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa -
Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä -
Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta -
Teuvo Pakkalankatu 11, 90130 Oulu - ?
Suomenmaata on näköjään reissattu siksaktyylillä ristiin rastiin. No, tässä haasteessa onkin tärkeintä matka ja lukufiilikset, ei lyhyimmäksi optimoitu reitti. Seuraavaksi fanibussi taitaa suunnata rantatielle, kohti Turkua.
 |
| Kuvakaappaus Fonectan reittihausta. |
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanurkkaus, Kirjapolkuni, Kirjavalas ja Kirjojen keskellä.
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari
Like, 2005
112 sivua
Kirja on luettu myöskin Kirjasähkökäyrässä, ja todella hyväksi todettu. Kirja on hurja. Olen käynyt Seilissä, ja sinne vietiin ennen muinoin spitaaliset ja huonot naiset. Seili on Turun saaristossa sijaitseva saari. Hieno paikka. Spitaalisilla ei ollut helppoa.
VastaaPoistaLuin myös Hislopin kirjan ja pidin siitäkin ja olen katsonut telkkarisarjaa.
Google ei suostunut kertomaan linkkiä blogijuttuusi. :( Mutta tämä on todella hurja kirja, tärkeästä aiheesta. En itse asiassa tiennyt, että meilläkin on ollut näitä saaria. Sairaiden kohtelu on onneksi noussut paremmalle tasolle noista päivistä.
PoistaMihin aikaan tämä sijoittuu? :)
VastaaPoistaKahden saman aiheen kirjan lukeminen lyhyen ajan sisään on aina kiva vertailun paikka. Luin tänä vuonna kahden ankarissa, eristäytyineissä oloissa kamppailevan ja lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan tarinat (Valo valtameren yllä & Lumilapsi).
Olet vetänyt aikasta nätin kuvion kiekkokierroksella! Juoduin luopumaan kartasta jo ideavaiheessa sillä oma reitti on poukkoillut nin pahasti pitkin Suomea, ettei siitä saisi mitään tolkkua. :D
PS: Onnittelut Kärpille lauantain voitosta!
Kirjan olen jo palauttanut, mutta muistaakseni siinä ei ajoitettu tarinaa mihinkään tiettyyn aikaan. Mutta ei se oikein esim. 1900-luvun tarinalta vaikuttanut. :) Nämä kaksi tulivat tyrkylle sattumalta. En taatusti etsiskellyt spitaalijuttuja! Mutta kun aihe oli niin samantyyppinen, kirjat vertautuivat väistämättä.
PoistaHih, kartan kuviota en ole etukäteen suunnitellut. :) Katsotaan nyt millainen sotku tuosta tulee. Piirrän kartan loppuun, mutta jaan sen useampaan osaan sitten kun siitä ei enää saa mitään selvää. Seuraavaksi tosiaan Turku, sitten ehkä Espoo tai Kuopio. Molempiin on kirjat selvillä, muttei vielä aloitettu.
Ja kiitos onnitteluista. Tiukka pelihän se oli. :)
PoistaEn ole tainnut törmätäkään tähän kirjaan, vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaEnsimmäinen Hauru minulle, ja oli aika vaikuttava lukukokemus. Juuri aloittelin lisää Haurulta, eli tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. :)
PoistaMinä löysin tämän Haurun kirjan vasta nyt. Tämä on tosi vaikuttava kirja. Mielsin tarinan Seiliin, ja sen paikan tunnen. Löysin luettuani mielenkiintoisen haastattelun, jossa kirjailija kertoi kirjan taustoista.
VastaaPoistaTämä oli hieno, rujo ja kaunis pieni kirja. Haurua pitäisi kyllä lukea enemmänkin. En ole tullut etsineeksi kirjastosta mitään tämän jälkeen häneltä, vaikka pidin tästä tosi paljon.
Poista