Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen

Christian Rönnbackan esikoisdekkari Operaation Troijalainen (Bazar, 2012) oli odotellut lukulaitteessani jo tovin, kun Kirsin kirjanurkan Kirsi paljasti Elisa-kirjan jouluisen kirjaystäväringin lahjakirjavalintansa minulle. Kirsin valinta oli Rönnbackan uusin kirja, Rakennus 31 (Bazar, 2014). Molemmat kirjat kuuluvat Antti Hautalehto -dekkarisarjaan, ja lahjakirja innosti minut aloittamaan lukemisen sarjan ensimmäisestä osasta, jonka olin joskus napannut mukaani e-kirja-alesta.
En tiennyt Antti Hautalehto -sarjasta mitään lukemista aloittaessani, mutta varsin pian kävi selväksi, että kirja sujahtaa kesäkirjakategoriaan: leppoisaa luettavaa, joka lienee parhaimmillaan kauniina hellepäivänä, jolloin mitään erityisen raskasta ei tee mieli lukea. Mikään kovaksikeitetty dekkari Operaatio Troijalainen ei synkänpuhuvasta kannesta huolimatta ole, vaan meno on yleissävyltään hurtin humoristiseen kallellaan. Jopa liikaa minun makuuni, sillä kirjan dialogit olivat tulvillaan vitsikkäiksi tarkoitettuja ilmauksia: "Pörräähän Paarma peremmälle", "Kato, Kauhavan soma vallesmannihan se siinä", "Sama mies", "Eli kävi vanhanaikaisesti?", "Joo, tai pikemminkin trendinmukaisesti.", "Mitäs pahaa Antin äitimuorin ainokainen poikalapsi nyt on tehnyt?", "Porvoon Punainen  paronihan se siinä!". Nämä esimerkit löytyivät sivuilta 7-9 ja meno jatkuu yhtä lupsakkaana loppuun asti. Olen kai tottunut astetta asiallisempaan vuoropuheluun kirjojen sivuilla, kun en oikein meinannut jaksaa tätä leikkisää sanailua.

Juonen puolella kirjassa oli mukana monenlaista: soluttautumisoperaatio, joka oli kirjan parasta antia sekä Heli-neitosen ahdistelujupakka ja vielä puutarhatonttujen vainoamista. Tonttujuoni osoittautui todella tonttumaiseksi, mutta soluttautumisjuoni oli vetävä ja loppupuolella kirjaan saatiin mukaan kunnon toimintaa. Kirja parani loppua kohden, mutta minulle jäi Rönnbackan esikoisdekkarista hieman hajanainen kokonaisvaikutelma, sillä juonenpätkiä tuntui olevan liikaa näin lyhyeen dekkariin. Sankari-Hautalehto vaikutti silti symppikseltä, ja pidin kirjan kesäisestä tunnelmasta. Tapahtumat sijoittuvat Porvooseen, vaikken tosin osaa arvioida kuinka autenttinen paikallistunnelma kirjan sivuilta välittyi.

Annan kirjalle vain kaksi Goodreads-tähteä, mutta voin sanoa jo nyt, että Rakennus 31 oli parempi lukukokemus kuin tämä esikoinen. Oli erittäin mielenkiintoista lukea osat lähes peräkkäin, ja juttu lahjakirjastani ilmestyy pikapuoliin.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos e-kirja-alesta.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka ja Nenä kirjassa.
E-kirjan tietoja:
Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Bazar,  2012
227 sivua

Kommentit

  1. Minä pidin kirjasta Rakennus 31 eli aion lukea muutkin. Hautalehdolla on ilmeisesti vuorokaudessa enemmän tunteja kuin minulla tai ainakin valoisampaa aikaa. Jostain asioista napisin, jotka veivät pois karusta arjesta, sillä niiltä ei täällä välty, mutta muuten miljöö täsmäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porvoossa ei ole tainnut aikuisiällä käydä laisinkaan, joten miljöön suhteen jouduin luottamaan omaan mielikuvitukseen. Mutta kiva kuulla, että paikkoja tunteva tunnisti tutun kaupungin kirjan sivuilta. :)

      Poista
  2. Luin hiljattain Rakennus 31 ja oli mielestäni ihan hyvä. Itsekin kiinnitin huomiota nuihin välittömiltäkin vaikuttaviin huumorisutkautuksiin, joita en aina "ymmärtänyt". Joten näitä on siis näissä aiemmissakin kirjoissa. Meinasin tämän Troijalaisen ostaa kirjakassin alelaarista, mutta ehkä sen lainaan kirjastosta. Kyllä nämä lukea pitää kuluvan vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjan tyyliin taitaa erottamattomasti kuulua huumoripitoinen dialogi. Jäin tosin miettimään, onko tämmöinen sutkausten määrä edes mahdollista todellisessa keskustelussa. Mutta eihän dekkarin tarvitse aina niin vakavahenkinen ollakaan. Rakennus 31 oli minustakin jo aivan ok, selkeästi parempi kuin tämä ensimmäinen.

      Poista
  3. Vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, jota olisi kiva lukea lempeän suvituulen kutitellessa varpaita. Sutkautuksilta menee helposti teho, jos niitä on liikaa. Silloin ne muuttuvat lähinnä raskaiksi. Mutta minua tämä kirja alkoi kiinnostaa: täytyypä laittaa kesäiselle saalistuslistalle se (ja myös Rakennus 31). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta aivan selvä kesädekkari, mutta menipä tuo myös talviloman viihdykkeenä. :) Sarjan toinen osa on nimeltään Julma, joten vinkkaan se myös tähän, vaikken ole lukenut. Rakennus 31:sen perusteella Julmassa jatkuu tämä aloitusosan tarina. Mutta en kokenut hirveästi jääneeni mistään paitsi, vaikka se jäi nyt lukematta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.