Miniarvioita äänikirjoista: Dunkelblum ja Kostajan merkki

Viime vuoden kirjoista vielä viimeinen pari blogiin eli miniarviot kahdesta oikein hyvästä äänikirjasta, jotka kuuntelin syksyllä 2022.

Eva Menasse: Dunkelblum (Siltala, 2022; suomennos Raija Nylander, lukija Karoliina Kudjoi)

Eva Menassen Dunkelblum valikoitui kuunteluun yksinomaan kirjan lukijan vuoksi. Fanitan Karoliina Kudjoin persoonallista ääntä, joka sopi aivan täydellisesti tähän itävaltalaista Dunkelblumin pikkukaupunkia kuvaavaan romaaniin. Äänikirja oli pitkähkö (ainakin minun mittapuullani), noin 16 tuntia, mutta Kudjoin hypnoottinen ääni kyllä piti mielenkiinnon vireillä.

Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, rautaesiripun murtumisen aikaan. Dunkelblumin kaupungissa menneet tapahtumut toisen maailmansodan ajoilta asti alkavat nousta esille, ja romaani peilaa maan lähistoriaa pienen paikkakunnan asukkaiden kautta. Näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä, ja kirja kenties olisi saattanut sopia paremmin luettavaksi kuin kuunneltavaksi. Monitahoinen kokonaisuus välittyi silti hienosti myös kuunnellen, ja voin suositella Dunkelblumia lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille. Pienen paikkakunnan sisäänpäinlämpiävä henki ja patoutuneet traumat ja salaisuudet loivat kirjan sivuille jännitteisen tunnelman, jota en odottanut kohtaavani tämän aihepiirin romaanissa.

Goodreadsiin Dunkelblum saa minulta neljä tähteä.

 

Christian Rönnbacka: Kostajan merkki (komisario Hautalehto, #10; Bazar 2022; lukija Vesa Tiihonen)

Christian Rönnbackan komisario Hautalehto -sarja on jo pitkään kuulunut kotimaisiin dekkarisuosikkeihini, ja olen ollut todella tyytyväinen, kun sarjan taso on pysynyt hyvänä. Kostajan merkissä Hautalehto on palannut Porvoon poliisiin, vanhaan työpaikkaansa ja pääsee heti murhajutun makuun, kun golfkentältä löytyy varsijousella ammuttu tatuoitu mies. Aiemmista Hautalehto-kirjoista tuttu Oder of the Bolt -järjestö on komisarion jäljillä, ja tällä kertaa Hautalehto saa selvitellä välejään sen kanssa kotikonnuillaan.

Kostajan merkissä riitti toimintaa juuri sopivasti, ja juoni rullasi hienosti loppuun asti. Tämä uusin osa oli mielestäni juoneltaan paljon parempi kokonaisuus kuin sarjan edellinen osa Tulen aika. Tykkäsin erityisesti siitä, että Simon Kannas oli näyttävästi esillä ja pääsi loppukahinoissa Hautalehdon kanssa näyttämään, mistä suomalaiset poliisit on tehty. Tosin Hautalahdon maailmassa kun liikuttiin, mukana oli annos huumoria keventämässä tunnelmaa.

Olen kuunnellut Hautalehto-sarjaa äänikirjoina, ja onneksi Vesa Tiihonen on ollut niissä kaikissa lukijana. Hän on erinomainen lukija juuri tähän sarjaan! Goodreadsiin Kostajan merkki saa minulta neljä tähteä.