L. Onerva: Mies ja nainen

L. Onervan pieni novellikokoelma Mies ja nainen (ntamo, 2017/1912) on loppurutistukseni kesän kirjankansibingoon. Ruudukko jää hieman vajaaksi, mutta vaikea "ei kuvaa" -ruutu tuli kuin  tulikin täytettyä, kun satuin löytämään kirjaston novellihyllystä lyhyen, nopeasti luettavan näköispainoksen alunperin vuonna 1912 ilmestyneestä kirjasta, jonka tylsähkö kansi näyttää tältä:

L. Onerva on kotimaisen kirjallisuuden merkkinimiä sekä omilla ansioillaan että mm. Eino Leino -suhteensa vuoksi. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemukseni on monin paikoin retuperällä enkä ole tullut lukeneeksi Onervaltakaan runoja tai muuta tuotantoa. Olikin ihan kiinnostavaa kokeilla minulle uutta kotimaista, vanhaa ja tunnettua kirjailijaa eikä Mies ja nainen ollut millään tavoin huono lukukokemus. Kirjan viisi novellia pureutuivat miehen ja naisen väliseen suhteeseen ja sen dynamiikkaan ja arvopohjaan terävästi, ja mukana oli myös pari näytelmää. Tai siis "näyttämö-kuvitelmaa", kuten kirjan sisällysluettelo viehättävästi kertoo:

Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran yli sata vuotta sitten, joten vanhahtava kieli vei totta kai osan huomiosta kirjaa lukiessani. Hauskan kuuloisia sanontoja oli ilo makustella ja nauttia kauniisti eteenpäin soljuvista lauseista:

"Laulajatar on sisällisesti väsynyt [...] hän ei tahdo pingoittaa hermojaan millään ja niinpä hän kulkee omia teitään seuraten vain sisällisten mielikuviensa ja yksinäisten muistojensa lempeää ohjausta maailmankaupungin hälisevässä kaikkinaisuudessa." (s. 23)

Novelleissa keskitytään yleensä yhden miehen ja naisen väliseen suhteeseen, ja lähes koko muu todellisuus suljetaan tuon suhdekuplan ulkopuolelle. Tunteita ja vaikuttumia eritellään ja puidaan pohjamutia myöden, ja kirjan naiset tuntuvat tietävän, mitä rakkauselämältään haluavat. Kirjan kerronnan tyyli on usein aika lennokas ja nykyvinkkelistä katsottuna koukeroinen, mutta novellien piirtämissä luonnekuvissa on ajattomuutta ja voimaa, joka puhutteli edelleen.

Loppuosan näyttämö-kuvitelmat menivät minulla hieman läpiluvuksi. Myönnän, etten oikein osaa lukea näytelmiä ja minun on vaikea päästä sisälle niiden tunnelmaan. Näin kävi Onervankin tekstien kanssa, ja ohitankin ne kevyellä olankohautuksella. Novellit saavat minulta kuitenkin Goodreadsiin kolme tähteä.

***

Kesän kirjankansibingoiluni olivat sitten tässä (tai no, huomenna ajattelin vielä julkaista jonkinlaisen koosteen ruudukkoni kansista). En saanut kesän bingoruudukkoa aivan täyteen, mutta "Ei kuvaa" -ruutu tuottaa sentään pari lisäriviä:

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sivuhenkilö ja Aukeamia
Kirjan tietoja:
L. Onerva: Mies ja nainen (1912)
ntamo, 2017 (näköispainos)
116 sivua