Sophie Kinsella: Kuka on pomo (äänikirja)

Chick-lit -genre on jäänyt minulle vieraaksi muutamia Marian Keyesin kirjoja ja satunnaisia kirjastossa tehtyjä selailuja lukuun ottamatta. Sophia Kinsellan tuotannon olen tähän asti ohittanut täysin (liian höttöistä hömppää minun makuuni, on ollut jyrkkä ennakkotuomioni), mutta kesän jälkeen päädyin kliksuttelemaan puhelimeeni äänikirjaversion Kinsellan uusimmasta suomennoksesta Kuka on pomo (WSOY, 2017). Mitenkäs tässä näin kävi, ja vieläpä niin, että tykkäsin kirjasta tosi paljon?!

Jollei kirjan lukijana olisi ollut Leena Pöysti, eräs suosikkilukijoistani, tuskin olisin katsahtanutkaan Kinsellan kirjan suuntaan. Kaipasin kesäloman jälkeen jotain uutta, mukavan leppoisaa kuunneltavaa työmatkoille, ja tein kuten usein ennenkin: etsin vaihtoehtoja hyviksi toteamieni lukijoiden tuotoksista. Leena Pöystin ääni sopii mainiosti esimerkiksi Riikka Pulkkisen kirjoihin, ja päätin yks kaks kokeilla Kinsellaa. Lisähoukuttimena toimi Helmet-haasteen salanimikohta. Sophie Kinsellan oikea nimi on nimittäin jotain ihan muuta, joten saanpa erään hankalan haastekohdan kuitattua Sommerset - Lontoo -askelille sijoittuvalla tarinalla.

Kuka on pomo yllätti minut iloisesti. Kirjahan oli erittäin pirteää ja viihdyttävää kuunneltavaa, ja kevyen otteen alle oli mahdutettu näppärää toimistotyöelämän kuvausta. Leena Pöystin ääni taipui hienosti ilmentämään eri henkilöhahmojen persoonallisuuksia, ja erityisesti pidin toimistopomo-Demeterin vivahteikkaasta tulkinnasta.

Kirjan keskeisenä hahmona oli silti Katie eli tyylikkäämmin Cat, joka kirjan alussa saa potkut lontoolaisesta brändäystoimistosta. Catin hahmo on kärjistetyn vastakohtainen verrattuna hänen varakkaista oloista lähtöisin oleviin ex-kollegoihinsa, joten totta kai Cat joutuu todelliseen pulaan potkujen jälkeen (ja totta kai hän on ehtinyt juuri tavata töissä kiinnostavan ja komean miehen). Uusia töitä ei löydy, ja paluu maaseudun kotitilalle ei houkuttele, kun nuoren naisen tavoitteena on hohdokas kaupunkilaiselämä.

Näistä asetelmista juoni rullasi suurelta osin ennalta-arvattavasti, mutta niin vain jäin koukkuun Katie-Catin tarinaan. Hän oli sympaattinen, sinnikäs ja päämäärätietoinen, ja pidin kirjan toimistoympyröiden ja -kahinoiden kuvauksesta. Katien tarinaan tiivistyy monta (työ)elämän raakaa totuutta: työmarkkinoiden haastavuus, ihmissuhdepelien julmuus toimiston käytävillä, some-elämän pinnallisuuden alla piilevät halut, toiveet ja epävarmuuden tunteet  - sekä toisaalta myös se, että omalla aktiivisuudella (Katie vie tämän osuuden lopulta ihan omalle tasolleen) voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämä kaikki on toki kuorrutettu höpsöön ja kärjistettyjä asetelmia sisältävään kuoreen, mutta kokonaisuus toimi minulle oikein kivasti.

Kuka on pomo toi romanttisen kevyet kuviot onnistuneesti keskelle nykyajan kiihkeää työelämää, ja päädyin antamaan kirjalle 4 tähteä Goodreadsiin. Viihdyin äänikirjan parissa erinomaisesti, mutta ne himoshoppaajat... uskaltaisikohan niitäkin kokeilla? Hmm, Leena Pöysti näköjään lukee ainakin Himoshoppaajan sisko -kirjaa...

Erinomainen kansi! Kuvastaa mainiosti kirjan city-elämän perään haikailevia fiiliksiä.

***

Sophie Kinsellan oikea nimi on Madelaine Wickham, joten kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä julkaistu kirja.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä äänikirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tuhat ja yksi kirjaa, Kirjakaupan tytöt ja Yksi pieni lukupäiväkirja
Äänikirjan tietoja:
Sophie Kinsella: My Not So Perfect Life (2017)
Suomennos Kaisa Kattelus
Lukija Leena Pöysti
WSOY, 2017
Kesto 12 h 11 min