Kirjametrossa: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholmin vuonna 1994 julkaistu esikoisromaani Ihanat naiset rannalla (Otava, 1994) oli minun loppukesäni sulostuttaja. Olin valinnut kirjan kesäkirjalistalleni, ja kirja löytyy myös Oulun kaupunginkirjaston kirjametrokartan linjalta Perheen kesken. Oivallinen kirjavalinta molemmille listoille! Pääsin kiinni Ihanien naisten kesäfiiliksiin hitaanlaisesti, mutta kun kirjalle malttoi antaa aikaa, se vei mennessään. Goodreadsiin tämä täydellisyyttä hipova kesäkirja saa minulta 5 tähteä.

"Ja Thomas ottaa kuvan rantanaisista eräänä heinäkuun päivänä vuonna 1963. Hän käyttää Rosan kameraa, täysautomaattista instamaticia, joka säätää etäisyyden ja valon voimakkuuden, niin ettei kuvaajan tarvitse muuta kuin painaa punaista nappia tirkistysaukon yläpuolella.

Bella ja Rosa makaavat rantaviltillä rantakalliolla vähän korkeammalla kuin missä Thomas seisoo. Bella ja Rosa lepäävät kyynärpäiden varassa yläruumis koholla, heidän olkapäänsä koskettavat kevyesti toisiaan. Toisella on keltainen ja toisella valkoinen uimapuku, mutta värit eivät näy kuvassa sillä filmi on mustavalkoinen. Molemmat ovat panneet aurinkolasit päähänsä.

Bellan ja Rosan takana, raossa joka jää heidän taaksepäin kallistuneiden yläruumiittensa väliin, kimaltaa ulapan sini auringonpaisteessa." (s. 27)

Nallikarin ranta oli kuvauspäivänä sumun valtaama, joten Ihanat naiset sai tyytyä kaidepaikkaan aurinkoisessa Kuusisaaressa.

Kirjan ihanat naiset ovat Isabella ja Rosa. He ystävystyvät eräänä 1960-luvun kesänä, jolloin Rosa saapuu perheensä kanssa Amerikasta Isabellan ja hänen miehensä kesähuvilan naapuriin. Seuraa useampia kesiä ruotsinsuomalaisessa yhteisössä, ja Rosa ja Bella nauttivat olostaan, keikistelevät auringolle ja elämän ihanuudelle. Kesäparatiisin elo ei ole silti pelkkää onnea, sillä kirjan loppupuolella Isabellan avioliitto kariutuu, eikä Rosan ja hänen perheensä elämä vauraudesta huolimatta ole ruusuilla tanssimista.

Ihanien naisten juju on siinä, miten lukijalle avataan Isabellan, Rosan ja heidän perheidensä elämää. Suurimman osan aikaa tapahtumat kerrotaan siten, että keskiössä on Thomas, Isabellan poika. Hämmästyin, miten upeasti ratkaisu toimi. Se saa aikuiset toisinaan häipymään pikkuisen taustalle, vaikka itse asiassa heistähän, aikuisten leikeistä ja suhteista, kirja kertoo. Parisuhteet ja niiden jännitteet, tämä minua ilmeisesti aina vain kiehtova aihepiiri, nousevat kirjan etualalle hieman vaivihkaa, ja kirjassa vähitellen kehitellyt asetelmat olivat minusta tavattoman kiehtovia.

Kirjan kieli on  parhaimmillaan kepeän leikittelevää, viileän tyylikästä ja kauniisti eteenpäin soljuvaa. Paljon jää rivien väliin, välillä kerronnassa kurkotellaan menneeseen ja sitten tulevaan, ikään kuin hetkessä olisi läsnä useampia aikatasoja samaan aikaan. Miellyttävän säästeliäästi käytetty tyylikeino miellytti minua, ja kaiken kaikkiaan Ihanat naiset rannalla kietoi minut pauloihinsa todella tehokkaasti. Tarinan synkkäsävyiset loppusivut vain tehostivat kirjan kesien kepeää vaikutelmaa.

***

Kirjametrossa matkani jatkuu Perheen kesken -linjalla. Seuraavassa jutussa saavun Radleyn perhe -pysäkille, ja luvassa on varsin toisenlaisia perhetunnelmia.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena ja Luetut, lukemattomat
Kirjan tietoja:
Monika Fagerholm: Underbara kvinnor vid vatten (1994)
Suomennos Arja Tuomari
Otava, 1994
334 sivua