Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus
Italialaiset dekkarit ovat harvinaisia vieraita lukupinossani, mutta elokuun aikana piipahdin 1960-luvun Firenzessä komisario Bordellin seurassa. Marco Vichin Komisario Bordellin likaisin tapaus (Aviador, 2017) jatkaa firenzeläiskomisarion tutkimuksista kertovaa sarjaa. Vichin sarja oli minulle entuudestaan tuttu sarjan avausosasta, jonka luin viime kesänä. Tykästyin sarja-avaukseen, joten oli mukavaa huomata, että uusi Bordelli-dekkari ilmestyi tällekin kesälle.
Komisario Bordellin likaisin tapaus on mielestäni epäonnistunut suomennos kirjan nimelle, sillä se vie suomalaisen lukijan ajatukset luonnostaan aivan väärille urille, kun sympaattisen komisarion nimikin on mitä on. Kyseessä on synkkään lähihistoriaan lonkeronsa ulottava rikosvyyhti, joten sieltä se likasanko löytyy. Likasanko heijastelee italialaisten oman historian kipupisteitä, joten ainakin minulle kirjan pohjavire tarjosi uudenlaista näkökulmaa.
Kirjan alkusivuilla Bordelli joutuu hieman epämääräisen tilanteen eteen: vanha tuttava kertoo kertoo löytäneensä syrjäiseltä niityltä ruumiin, mutta kun poliisit lähtevät sitä tutkimaan, ruumis on haihtunut ilmaan. Onko mitään rikosta tapahtunutkaan? Tätä kysymystä ei tarvitse pitkään pohtia, sillä pian ruumiita on komisariolla tutkittavana useampia. Savukkeita ja epätoivon täyttämiä tunteja kuluu, ennen kuin kuolleiden pikkutyttöjen ja yhden kadonneen ruumiin arvoitukset on saatu ratkottua ja likasangon olemus paljastuu.
Sarjan ensimmäisestä osasta tuttu kerronta jatkuu myös Likaisessa tapauksessa. Rikosjuoni etenee nykyhetkessä, ja aina välillä komisario uppoutuu sota-aikojen muisteloihinsa. Muistelot eivät oikein tunnu liittyvän muuhun kuin komisarion henkilökuvan muodostamiseen, joten niiden melkoisen runsas esiintyminen kirjassa alkoi lopulta saada tahattoman koomisia piirteitä. Toisaalta Bordelli-sarjan meno on muutenkin mukavan verkkaista, joten muistelot kyllä sopivat hitaasti etenevään juoneen.
Bordellin ympärillä pyörivä henkilögalleria sisältää erikoisia tyyppejä, ja tässä onkin suuri syy siihen, miksi olen innostunut sarjasta. Pelkän poliisityöskentelyn seuraaminen on tylsää ja menneisyyden tapahtumista ponnistavia rikosjuoniakin on tullut luettua, mutta kun mausteena on annos italialaista paikallisväriä, epämääräisen menneisyyden omaavan, kokkaustaitoisen Botta-ystävän seura ja kauniiseen sisilialaisneitoseen ihastuva nuori poliisi, niin Bordellin seurassa kuluu aika rattoisasti.
Mikään dekkarimaailman mullistaja komisario Bordelli ei ole, mutta minun lukulistallani sarja on saanut pysyvän paikan. Toivottavasti sarjan suomentaminen siis jatkuu.
Goodreads: Kirja saa 3 tähteäKomisario Bordellin likaisin tapaus on mielestäni epäonnistunut suomennos kirjan nimelle, sillä se vie suomalaisen lukijan ajatukset luonnostaan aivan väärille urille, kun sympaattisen komisarion nimikin on mitä on. Kyseessä on synkkään lähihistoriaan lonkeronsa ulottava rikosvyyhti, joten sieltä se likasanko löytyy. Likasanko heijastelee italialaisten oman historian kipupisteitä, joten ainakin minulle kirjan pohjavire tarjosi uudenlaista näkökulmaa.
Kirjan alkusivuilla Bordelli joutuu hieman epämääräisen tilanteen eteen: vanha tuttava kertoo kertoo löytäneensä syrjäiseltä niityltä ruumiin, mutta kun poliisit lähtevät sitä tutkimaan, ruumis on haihtunut ilmaan. Onko mitään rikosta tapahtunutkaan? Tätä kysymystä ei tarvitse pitkään pohtia, sillä pian ruumiita on komisariolla tutkittavana useampia. Savukkeita ja epätoivon täyttämiä tunteja kuluu, ennen kuin kuolleiden pikkutyttöjen ja yhden kadonneen ruumiin arvoitukset on saatu ratkottua ja likasangon olemus paljastuu.
Sarjan ensimmäisestä osasta tuttu kerronta jatkuu myös Likaisessa tapauksessa. Rikosjuoni etenee nykyhetkessä, ja aina välillä komisario uppoutuu sota-aikojen muisteloihinsa. Muistelot eivät oikein tunnu liittyvän muuhun kuin komisarion henkilökuvan muodostamiseen, joten niiden melkoisen runsas esiintyminen kirjassa alkoi lopulta saada tahattoman koomisia piirteitä. Toisaalta Bordelli-sarjan meno on muutenkin mukavan verkkaista, joten muistelot kyllä sopivat hitaasti etenevään juoneen.
Bordellin ympärillä pyörivä henkilögalleria sisältää erikoisia tyyppejä, ja tässä onkin suuri syy siihen, miksi olen innostunut sarjasta. Pelkän poliisityöskentelyn seuraaminen on tylsää ja menneisyyden tapahtumista ponnistavia rikosjuoniakin on tullut luettua, mutta kun mausteena on annos italialaista paikallisväriä, epämääräisen menneisyyden omaavan, kokkaustaitoisen Botta-ystävän seura ja kauniiseen sisilialaisneitoseen ihastuva nuori poliisi, niin Bordellin seurassa kuluu aika rattoisasti.
Mikään dekkarimaailman mullistaja komisario Bordelli ei ole, mutta minun lukulistallani sarja on saanut pysyvän paikan. Toivottavasti sarjan suomentaminen siis jatkuu.
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Komisario Bordellin tapauksesta on luettu blogeissa Mummo matkalla ja Mari A:n kirjablogi
Kirjan tietoja:
Marco Vichi: Una brutta faccenda (2003)
Suomennos Enneli Poli
Aviavor, 2017
288 sivu
Firenzellä on pikkuruinen lämpöinen paikka sydämessäni. Ehkä pitäisi lukea yksi näistä dekkareista, vaikka genre ei vedä ollenkaan. Eivätkä ainakaan kuolleet pikkutytöt! Mikä tästä sarjasta sinusta on ollut paras lukemasi?
VastaaPoistaSuosittelen sarjan ensimmäistä osaa (https://www.aviador.fi/kauppa/komisario-bordelli). Siinä ei ollut kuolleita pikkutyttöjä, ja rikoskin oli vähän erikoisempi tapaus. Kirja saattaisi siis sopia myös genreä vieroksuvallekin. :)
PoistaNyt on kyllä pakko myöntää, että pienoinen hymynhäive pääsi kiipeämään kasvoille kirjan nimen perusteella.. :) Komisarion nimi kun on tosiaan suomeksi oma sanansa ja kirjan suomalainen nimi suorastaa korostaa tätä, saaden mielikuvituksen liikkeelle väkisinkin.
VastaaPoistaOlen lukenut jonkin verran Donna Leonin Brunetti-sarjaa, mutta se taitaakin olla ainoa lukemani italiaan sijoittuva dekkarisarja. Tämä Marco Vichin teos/teokset siis herättivät hieman mielenkiintoani. Jospa nämä vielä kätösiini eksyvät joku päivä :)
Komisariolla on suomalaisittain todella harmillinen nimi. :D
PoistaDonna Leon on tuttu minullekin, vaikken aivan viime aikoina olekaan Brunetteja juuri lukenut. Kiva italialaissarja on ollut myös Marco Malvaldin kepeät dekkarit, joita on muutama kappale suomennettu. Niitäkin lukisin mielelläni lisää.
Tää kyllä pitää heti lainata! Tykkäsin siitä ekasta osasta tosi paljon.
VastaaPoistaMinusta eka osa oli hieman tätä nyt lukemaani parempi, mutta kyllä tämäkin ihan kelvollinen tapaus oli. :)
PoistaSe ensimmäinen osa kiinnostaa paljon (dekkareita olenkin lukenut tosi vähän viime kuukausina) ja kiva tietää, että sarjan suomentamista on jatkettu:)
VastaaPoistaMinullakin on ollut vähän taukoa dekkareista, mutta nyt ne taas maistuvat. Bloggausjonossa odottelee kolme dekkaria, ja lukupinossa on lisää... :)
PoistaItse en - odotuksista huolimatta - löytänyt tämän likaisen keissin suhteen yhtä särötöntä yhteistä säveltä Vichin kanssa kuin edelliskerralla, mutta Vichi kirjoittaa edelleen varmalla kädellä hyväntuulista tekstiä, josta ei huumorin pilkahduksia uuvu.
VastaaPoistaOnkin varsin mielenkiintoista nähdä, kuinka sekä millä teemoin ja raamein Vichi sympaattista Bordellia esikuntineen aikoo jatkossa kuljettaa.
Minustakin sarjan avausosa oli selkeästi parempi, mutta onneksi taso ei nyt ihan pohjalle romahtanut tässä jatko-osassa. Mukava sarja, vähän erilainen kuin pohjoismaiset dekkarit. Kiva olisi siis lueskella lisääkin.
Poista