Tietokirjaviikko: Vrouw Marian viimeinen matka
Klassikkojen lumoissa -blogissa haastettiin bloggaajia osallistumaan tietokirjaviikkoon. Luen vapaa-ajalla todella vähän tietokirjallisuutta omaksi huvikseni, joten haaste oli sopiva houkutin tarttua edes yhteen tietokirjaan. Haastetta varten en tarvinnut kirjastoreissua, sillä mieheni viihtyy erityisesti historiaan linkittyvien tietokirjojen parissa, ja niitä on kertynyt kotihyllyymme vuosien varrella kohtuullisesti. Hetken kotini tarjontaa tutkailtuani päätin ottaa lukuun erään miehelleni ostamani lahjakirjan: Juha Flinkmanin ja Petri Puromiehen kirjoittaman merihenkisen kirjan Vrouw Marian viimeinen matka (Paasilinna, 2014). Kirja oli mukavan lyhyt (suuriin lukuponnistuksiin en työviikon aikana ehtinyt) ja merelliset kirjat kiinnostavat minua, vaikka mieluisin kulkuneuvoni merellä onkin iso risteilyalus.
Aikoinaan Vrouw Marian viimeinen matka pisti silmääni kirjakaupan hyllyllä upean kantensa ansiosta. Tämä kirja on todellinen kotikirjahyllyn kaunistus:
Vrouw Maria oli hollantilainen kauppa-alus, joka haaksirikkoutui Itämerellä 1770-luvulla sen ollessa matkalla Pietariin. Aluksen miehistö pelastui, mutta lastille kävi heikommin. Aivan kaikkea ei ehditty pelastaa, ja merellisen hautapaikan saivat mm. Venäjän keisarinna Katariina Suurelle matkalla olleet hollantilaistaiteilijoiden maalaukset. Uponnutta alusta koetettiin turhaan paikallistaa haaksirikon jälkeisinä vuosina. Itämeri otti Vrouw Marian huomaansa, ja se löydettiin vasta vuonna 1999, kun suomalainen Rauno Koivusaari viimein onnistui paikallistamaan aluksen pitkän ja huolellisen tutkimustyön jälkeen.
"Hylyssä vierailevat turskat, kivinilkit, hylkeet ja muut merenelävät, sinisimpukat ja merirokot peittävät vähitellen mastojen esselit ja muut yleisimmät rakenteet. Hylyn merenkulullisesti vaikea sijaintipaikka on sikäli hyvä, ettei konevoimin tapahtuva troolikalastus ole siellä mahdollista, joten Vrouw Maria säilyy ehjänä. Alus saa kuitenkin odottaa vielä yli 227 vuotta ennen kuin kaikuluotaimen takaisin sinkoamia kaikuja osataan tulkita oikein." (s. 59)
Vrouw Marian viimeinen matka kertoo aluksi Vrouw Marian epäonnisesta matkasta, ja valottaa samalla 1770-luvun purjehdus- ja kaupankäyntikulttuuria. Lähestymistapa oli aihetta tuntemattomalle lukijalle miellyttävän kevyt, vaikkakin purjehdukseen liittyvät termit jäivät hämärän peittoon, enkä jaksanut niitä googlettamalla selvitellä. Omaa lukemistani tämä ei silti häirinnyt, sillä teksti oli mielestäni sopivan yleistajuista.
1770-luvulta hypätään nykyaikaan, Vrow Marian etsintään ja löytämiseen. Täytyy myöntää, etten vuonna 1999 tai sen jälkeenkään ole laittanut Vrouw Mariaa merkille uutisista niin, että siitä olisi jäänyt muistijälkiä. Kuhinaa Vrouw Marian ympärillä on silti riittänyt, sillä alusta on tutkittu runsaasti sen löytymisen jälkeen. Kirjan kirjoittajat ovat itse olleet mukana Vrouw Marialle tehdyillä sukellustutkimuksilla, ja heidän innostuksensa alusta kohtaan on käsin kosketeltavaa erityisesti kirjan loppupuolen sukelluskuvauksissa. Muutoin hyvin hillitty kirjoitustyyli saa eloisaa väriä, eivätkä sukellushommat vaikuta lainkaan niin tylsältä puuhalta kun etukäteen saattaisi kuvitella. Itse olen tosin niin maakrapu, että jo pelkkä ajatuskin sukeltamisesta hieman hirvittää.
Hylyn nostamisen perään on haikailtu jopa aivan hiljattain, sillä Vrouw Mariasta on haaveiltu vetonaulaa Guggenheimin tilalle ehdotettuun merimuseoon. Kirjasta selviää, ettei nosto-operaatio ole mikään helppo eikä halpa juttu. Oma mutumielipiteeni on, että ainakaan verovaroja en tähän hankkeeseen laittaisi, meri pitäköön omansa.
Tietokirjana Vrouw Marian viimeinen matka oli sujuvaa luettavaa, ja tarjosi mukavan ja nopean tutustumisretken minulle outoon mutta kiehtovan oloiseen aihepiiriin. Lähdeluetteloa kirjassa ei ole, mutta tekstin lomasta löytyy joitakin kirjallisuusvinkkejä, jos aiheesta haluaa saada lisää tietoa. Kuvituksena on etsintäreissuilla otettuja valokuvia ja Karri Flinkmanin piirroskuvia. Molemmat sopivat hienosti kirjan tekstin tunnelmaan. Ison plussan annan kirjan paksuille sivuille ja laadukkaalle yleisvaikutelmalla. Jos kirjaa vielä jostain saa, se soveltuu mainiosti lahjakirjaksi.
Tietokirjana Vrouw Marian viimeinen matka oli sujuvaa luettavaa, ja tarjosi mukavan ja nopean tutustumisretken minulle outoon mutta kiehtovan oloiseen aihepiiriin. Lähdeluetteloa kirjassa ei ole, mutta tekstin lomasta löytyy joitakin kirjallisuusvinkkejä, jos aiheesta haluaa saada lisää tietoa. Kuvituksena on etsintäreissuilla otettuja valokuvia ja Karri Flinkmanin piirroskuvia. Molemmat sopivat hienosti kirjan tekstin tunnelmaan. Ison plussan annan kirjan paksuille sivuille ja laadukkaalle yleisvaikutelmalla. Jos kirjaa vielä jostain saa, se soveltuu mainiosti lahjakirjaksi.
Kiitokset Lukumadolle hienosta haasteideasta!
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: googlaamalla löytyy juttuja Vrouw Mariasta, tässä muutama linkkivinkki:
Tiede 4/2002
Teredo Navalis Ry:n juttu tutkimuksista
Kirjan tietoja:
Juha Flinkman, Petri Puromies: Vrouw Marian viimeinen matka
Paasilinna, 2014
138 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.