Sophie Kinsella: Kuka on pomo (äänikirja)

Chick-lit -genre on jäänyt minulle vieraaksi muutamia Marian Keyesin kirjoja ja satunnaisia kirjastossa tehtyjä selailuja lukuun ottamatta. Sophia Kinsellan tuotannon olen tähän asti ohittanut täysin (liian höttöistä hömppää minun makuuni, on ollut jyrkkä ennakkotuomioni), mutta kesän jälkeen päädyin kliksuttelemaan puhelimeeni äänikirjaversion Kinsellan uusimmasta suomennoksesta Kuka on pomo (WSOY, 2017). Mitenkäs tässä näin kävi, ja vieläpä niin, että tykkäsin kirjasta tosi paljon?!

Jollei kirjan lukijana olisi ollut Leena Pöysti, eräs suosikkilukijoistani, tuskin olisin katsahtanutkaan Kinsellan kirjan suuntaan. Kaipasin kesäloman jälkeen jotain uutta, mukavan leppoisaa kuunneltavaa työmatkoille, ja tein kuten usein ennenkin: etsin vaihtoehtoja hyviksi toteamieni lukijoiden tuotoksista. Leena Pöystin ääni sopii mainiosti esimerkiksi Riikka Pulkkisen kirjoihin, ja päätin yks kaks kokeilla Kinsellaa. Lisähoukuttimena toimi Helmet-haasteen salanimikohta. Sophie Kinsellan oikea nimi on nimittäin jotain ihan muuta, joten saanpa erään hankalan haastekohdan kuitattua Sommerset - Lontoo -askelille sijoittuvalla tarinalla.

Kuka on pomo yllätti minut iloisesti. Kirjahan oli erittäin pirteää ja viihdyttävää kuunneltavaa, ja kevyen otteen alle oli mahdutettu näppärää toimistotyöelämän kuvausta. Leena Pöystin ääni taipui hienosti ilmentämään eri henkilöhahmojen persoonallisuuksia, ja erityisesti pidin toimistopomo-Demeterin vivahteikkaasta tulkinnasta.

Kirjan keskeisenä hahmona oli silti Katie eli tyylikkäämmin Cat, joka kirjan alussa saa potkut lontoolaisesta brändäystoimistosta. Catin hahmo on kärjistetyn vastakohtainen verrattuna hänen varakkaista oloista lähtöisin oleviin ex-kollegoihinsa, joten totta kai Cat joutuu todelliseen pulaan potkujen jälkeen (ja totta kai hän on ehtinyt juuri tavata töissä kiinnostavan ja komean miehen). Uusia töitä ei löydy, ja paluu maaseudun kotitilalle ei houkuttele, kun nuoren naisen tavoitteena on hohdokas kaupunkilaiselämä.

Näistä asetelmista juoni rullasi suurelta osin ennalta-arvattavasti, mutta niin vain jäin koukkuun Katie-Catin tarinaan. Hän oli sympaattinen, sinnikäs ja päämäärätietoinen, ja pidin kirjan toimistoympyröiden ja -kahinoiden kuvauksesta. Katien tarinaan tiivistyy monta (työ)elämän raakaa totuutta: työmarkkinoiden haastavuus, ihmissuhdepelien julmuus toimiston käytävillä, some-elämän pinnallisuuden alla piilevät halut, toiveet ja epävarmuuden tunteet  - sekä toisaalta myös se, että omalla aktiivisuudella (Katie vie tämän osuuden lopulta ihan omalle tasolleen) voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämä kaikki on toki kuorrutettu höpsöön ja kärjistettyjä asetelmia sisältävään kuoreen, mutta kokonaisuus toimi minulle oikein kivasti.

Kuka on pomo toi romanttisen kevyet kuviot onnistuneesti keskelle nykyajan kiihkeää työelämää, ja päädyin antamaan kirjalle 4 tähteä Goodreadsiin. Viihdyin äänikirjan parissa erinomaisesti, mutta ne himoshoppaajat... uskaltaisikohan niitäkin kokeilla? Hmm, Leena Pöysti näköjään lukee ainakin Himoshoppaajan sisko -kirjaa...

Erinomainen kansi! Kuvastaa mainiosti kirjan city-elämän perään haikailevia fiiliksiä.

***

Sophie Kinsellan oikea nimi on Madelaine Wickham, joten kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä julkaistu kirja.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä äänikirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tuhat ja yksi kirjaaKirjakaupan tytöt ja Yksi pieni lukupäiväkirja
Äänikirjan tietoja:
Sophie Kinsella: My Not So Perfect Life (2017)
Suomennos Kaisa Kattelus
Lukija Leena Pöysti
WSOY, 2017
Kesto 12 h 11 min

Kommentit

  1. Hei, huomasin hauskan postauksesi Kieltenopen blogilistalta.
    Tykästyin aikoinaan Himoshoppaaja-sarjaan ja pari muutakin Kinsellan kirjaa on tullut luettua. Himoshoppaajan perustelut ostelulleen huvittivat jopa perheen miesväkeä. Sarjan ensimmäinen kirja kannattaa lukea englanniksi, jotta voi paremmin arvostaa viittauksia Suomeen ja virheettömällä suomella kirjoitettuja osia. Nyt en ole sarjaa enää seurannut, koska kerronta alkoi toistaa itseään ja katastrofit kasvoivat aina liian epäuskottaviksi.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista ja lukuvinkistä. :) Minulla on pienenä omana projektini ollut lukea enemmän kirjoja englanniksi eikä vaan aina käännettynä. Voisinpa siis hyvinkin kokeilla Himoshoppaajan alkukielistä versiosta. Luulisi, ettei siinä ole liian vaikeaa kieltä :).

      Poista
  2. Meillä on ollut samat kuuntelut. :) Kuuntelin tämän elokuussa aikamoisella vauhdilla kun oli niin mukaansa tempaava! Ja hei, voin kanssa suositella Kinsellaa englanniksi. Harvoin luen englantia, mutta Kinsellaa olen lukenut ja se on tosi helppoa. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kuuntelut etenee aina pikku pätkissä, kun mun työmatka on vaan noin 20 minuuttia per suunta. Harvoin ehdin muulloin kuunteluhommiin. Mutta tässä ei onneksi päässyt tipahtamaan juonesta. :)

      Poista
  3. Minäkin olen kartellut Kinsellaa aika tehokkaasti, mutta kuuntelin sentään Kevytkenkäisen kummituksen (lukijana Erja Manto), joka onnistui viihdyttämään erinomaisesti höpsöllä ja humoristisella tarinallaan. Tuo Pomokin saattaisi lla kiinnostava kuunneltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuunnellut Mannon lukemia kirjoja, ja muistaakseni hänkin oli ok, ääni ei ole jäänyt ärsyttävänä mieleen. Nämä Kinsellat ovat niitä kirjoja, jotka taitavat toimia minulle vaan äänikirjoina, en ehkä jaksaisi alkaa itse lukemaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.