Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto

Dan Rhodesin romaani Pieni valkoinen auto (Sammakko, 2006) oli täsmäisku Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Olen tutkaillut omaa hyllyäni kaikkia kesken olevia haasteita silmällä pitäen (jotta tulisi luettua myös niitä hyllyyn jemmattuja kirjoja!), ja Rhodesin kirja oli nappilöytö vaikeaksi arvelemaani haastekohtaan. Tykästyin Rhodesin oudon ylläkselliseen kirjoitustyyliin luettuani hänen novellikokoelmansa Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta, ja innostuksen puuskassa hankin muutakin hänen tuotantoaan. Pieni valkoinen auto ei yltänyt aivan novellien tasolle, mutta hupaisa pikku romaani oli silti viihdyttävää luettavaa.

"Töissä Veronique pelkäsi, että mainitsisi tappaneensa prinsessa Dianan viikonloppuna. Hän oli harjoitellut sen mainitsematta jättämistä viedessään Césarin aamukävelylle, ja koko matkan toimistolle - kadulla ja Métrossa. Hän päätti, että paras strategia olisi olla sanomatta yhtään mitään siltä varalta että tunnustus lipsahtaisi hänestä vahingossa, niin kuin silloin kerran kun hänen oli ollut tarkoitus selvittää hienovaraisesti kurkkuaan ravintolassa ja hän oli päätynyt yskimään osterin keskelle juustolautaa." (s. 75)

Kirjan juonessa ei ole dramaa pihistelty. Nuori nainen riitelee poikaystävänsä kanssa, ja lähtee yöllä ajelemaan tämän luota kotiinsa pienellä valkoisella Fiatillaan César-koiransa kanssa. Eräässä tunnelissa ajo ei ota sujuakseen ja tapahtuu jotain kolarintapaista. Veronique köröttelee silti kotiinsa ja huomaa aamulla uutisista, että maailma suree prinsessa Dianan äkillistä kuolemaa. Ja pian poliisi etsii valkoista Fiatia, jolla epäillään olleen osuutta onnettumuuteen. Veronique päättää, että aika hankkiutua eroon rakkaasta pikku-Fiatista, varmuuden vuoksi. Tässä puuhassa pääsee luovuus valoilleen, ja Pieni valkoinen auto hurutteleekin vaivattomasti hykerryttävän absurdeilla poluilla.

Tapahtumaketju on niin älytön, että kirjan saattaisi helposti lipsahtaa liian överiksi. Näin ei silti käynyt, sillä Rhodesilla on ilmeinen taito kirjoittaa mitä hulluimmista aiheista niin, että tarina pysyttelee minun huumorini rajojen sisällä. Veronique ystävineen oli sympaattista ja iloista seuraa, ja kun mukana oli hieman romanttista virettä ranskalaiseen tyyliin, Pieni valkoinen auto oli mainiota ajankulua. Goodreadsiin tämä kevyt hupailu saa kolme tähteä.

***

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanurkkaus, Lukemisen kartasto
Kirjan tietoja:
Dan Rhodes: The Little White Car (2004)
Suomennos Elina Koskelin
Sammakko, 2006
202 sivua