Domenico Starnone: Solmut

Domenico Starnonen Solmut (WSOY, 2018) on niin kaunistelematon, jopa raadollinen avioliitto- ja parisuhdekuvaus, että mieleni tekisi kieltää avioliittoa suunnittelevilta pareiltä kirjan lukeminen. Ei ei, muruset, teille ei tule käymään näin vaan juuri te elätte elämänne loppuun asti onnellisina ja hellästi toisianne rakastaen. Mutta voi kun on niitä toisenlaisiakin tarinoita... Solmut kertoo eräästä avioliitosta miehen, naisen ja hieman lastenkin näkökulmasta, eikä se tarina ole kaunis vaan lukijan eteen piirtyy kuva siitä, miten pitkä liitto nakertaa alkuaikojen ruusunpunaista kuvaa elämänkumppanista ja kuinka pienet, matkan varrella tehdyt valinnat kiertyvät salakavalasti eteen vielä vuosien kuluttua.

"Kumpikaan heistä ei esitä - joskus suorastaan kohtuuttomia - pyyntöjään minulle; he tietävät, että äiti pitelee tuikasti ohjaksissaan kaikkea. He ovat havainneet, kuinka hortoilen ympäri taloa kuin harmiton aave, lähes mykkänä. Eivätkä he ole väärässä. Olen elänyt täyttä elämää vain kodin ulkopuolella. Perheessä minusta tuli pelkkä miehen varjo, joka ei äännähtänytkään pysyi hiljaa jopa silloin, kun Vanda juhli hilpeänä minun syntymäpäiviäni, kutsui kylään minun ystäviäni ja minun sukulaisiani. Konflikteja ei enää ollut. Olimmepa sitten missä hyvänsä julkisessa tai yksityisessä tilaisuudessa, minä vaikenin tai nyökkäsin epämääräisen huvittuneena; hän taas puhui minulle ironisin äänenpainoin, hämärän vihjailevasti, näennäisen lempeästi." (s. 128 - 129)

Miten avioliitto päättyy tähän tilanteeseen? Solmut kertoilee siitä hypähdellen liiton vaiheissa sinne tänne, ja Aldon ja Vandan persoonat valottuvat lukijalle heidän omien sanojensa kautta, ilman sen kummempia selittelyjä. Tämä ratkaisu toimi minulle erinomaisesti, ja kirjan napakan lyhyt pituus (hipun verran alle parisataa sivua) osoitti Starnonen kertojanlahjat. Solmuissa ei ole ylimääräisiä rönsyjä tai liiallista venyttämisen tuntua. Sen sijaan Aldon ja Vandan avioliittokuvaus etenee kylmäävän sulavasti, ja pidin erityisesti siitä, että tarina oli niin arkinen. Ei elämää suurempia dramaattisia riitoja (vaikka kirjan alku onkin omalla tavallaan raflaavan oloinen) tai yliampuvia juonenkäänteitä. Vain niitä tavallisia juttuja: mies löytää toisen, rakastuu ja sen tunteen jälkipyykkejä riittääkin pestäväksi. Juuri tämä arkisuus puri minuun ja teki Solmuista niin uskottavan. Starnone on italialainen kirjailija, mutta Solmujen kertomus on valitettavan yleispätevä.

Starnone on tulossa toukokuussa Helsinki Lit -festivaalille. Solmut oli jo hänen 13. teoksensa ja koska kirja viehätti minua neljän Goodreads-tähden verran, lukisin mielelläni lisääkin hänen tuotantoaan.

Goodreads: Solmut saa minulta 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitokset!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Mummo matkalla ja Reader, why did I marry him? 
Kirjan tietoja:
Domenico Starnone: Lacci (2014)
Suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY, 2018
191 sivua