Hajanaisia kirjamietteitä hyvää lukemista -virran varrelta

Perjantai-iltana on aikaa tuijotella Goodreadsiin feediä. Kirjoja, kirjoja... ihmiset lukevat taas vaikka mitä ja kohta voin itsekin päivittää Jhumpa Lahirin Kaima-kirjan luetuksi. Muutama mihinkään liittymätön ajatus syötevirran keskeltä:

Kirja, jonka näin viikolla lähikirjaston pikalainahyllyssä. Vastustin kiusausta ja jätin kirjan hyllyyn. Myöhemmin, myöhemmin! Ensin luetaan edes muutama jo lainattu kirja! Toivottavasti Alan Bradleyn uusimman on joku lainannut, kun käyn seuraavan kerran kirjastossa. En luota siihen, että mielenlujuuteni kestää Flavian edessä loputtomiin:

Kirja, josta mieheni kiinnostui hiljattain niin paljon, että halusi tämän omaan hyllyyn:

Ihana kesäinen kirjamuisto blogini alkuajoilta:

Kirjoja, jonka haluaisin sanoa lukeneeni mutta tuskin luen - no, ainakaan lähivuosina. Mahtavaa, että joku lukee:

Adichie! Hänen kirjansa ovat tainneet majailla TBR-listallani koko kolmivuotisen blogiaikani. Pieni syyllisyyden pistos tuntuu aina, kun hänen kirjojaan pomppii jostain esille. Pitäisi viimein ottaa selvää, miksi niin monet ovat hänen kirjoistaan innoissaan. Puolikas keltaista aurinko jo odottelee kotihyllyssäni, ja ehkä joskus intoudun lukemaan sen tai kauniskantisen hibiskus-kirjan.

Rainbow Rowellin kirjat olivat paljon esillä ainakin tietyissä blogeissa joitakin aikoja sitten. Kiinnostuin, ja latasin jonkun hänen kirjansa lukulaitteeseeni. Siellä se virtuaalipölyttyy edelleen. Tässä muistutus tutustua ihanan nimisen kirjailijan tuotoksiin:

Olen viime aikoina tuntenut vetoa lanu-kirjoihin. Ne taitavat toimia hyvänä tasapainottavana tekijänä työhommille. Taas silmiini osui muutama kiinnostava:

Ääk! Sarja, joka pitäisi lukea loppuun. Rakkaus ei katso aikaa -höpsöttelystä on viimeinen osa lukematta. Sen sijaan lainasin viikolla Gierin unisarjan kakkososan. Kohta minulla odottaa siis kaksi Gierin sarjaa viimeisen osan lukemista...

Ääk! Sarja, johon en ole ehtinyt tutustua. Näitä riittää, erityisesti dekkarien puolella:

Uskaltaudunkohan koskaan lukemaan Poirotin uusia seikkailuja? Todennäköisesti en. Christien tuotanto on klassikkokamaa, ja hänen sankarinsa levätköön rauhassa, se on minun mielipiteeni.

Ja sitten takaisin blogijutun kirjoittelun pariin. Eräpäivä lähestyy, ja seuraava lukija odottaa kirjaa:

Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!