Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Pirkko Saisio on niitä kotimaisia kirjailijoita, jotka olen tiennyt "aina" mutta jolta en ole tullut lukeneeksi mitään. Finlandia-haaste tarjosi oivan tilaisuuden korjata tilanne. Punainen erokirja (WSOY, 2003) voitti Finlandian vuonna 2003, ja muina ehdokkaina olivat mm. Joel Haahtelan Elena (Otava) ja Leena Landerin Käsky (WSOY). Itse en tuolloin juurikaan seurannut Finlandia-palkintojen jakoa eikä kotimainen kirjallisuus ylipäätään minua suuremmin kiinnostanut, joten Saision romaani meni minulta ilmestyessään täysin ohi. Sittemmin olen kyllä kuullut siitä kehuja, mutta olin jostain syystä kuitenkin hieman epäileväinen sen suhteen, mahtaako kirja olla ns. minun kirjani. Turhaan - tykästyin Erokirjaan neljän Goodreads-tähden veroisesti.
Kirjan kerronta koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, toisinaan jopa vain yksittäisistä lauseista. Kesti kotvasen tottua tähän tyyliin, mutta se toisaalta teki lukemisesta nopeaa ja tapahtumista, tunnelmista ja henkilöistä sai aivan riittävästi kiinni. Punainen erokirja liikkuu hetkittäin nykyajassa, mutta enimmäkseen se kuvaa päähenkilön elämää 70-luvun Helsingin kiihkeissä vuosissa, opiskelijapolitiikan aatemaailmojen myllerryksen ja seksuaali-identiteetin etsimisen keskellä. Suuriin yhteiskunnallisiin teemoihin limittyy päähenkilön oma henkilökohtainen elämä ja sen pienet arkiset jutut, kipupisteet ja ilonaiheet.
"Hän vihaa Havvaa siksi, ettei elämä Havvan kanssa ole samanlaista kuin klovnisilmäisen kanssa. Hän vihaa sitä, ettei Havva kysele hänen menemisistään vaan yksin jäädessään kääriytyy huopaan, takertuu Dostojevskiin (Dastojevskiin!) eikää kaipuakseen ja pyytää, ettei hän kolistelisi parvelle kiivetessään. (Havva aikoo nukkua poissaollessani! Minä en pysty nukahtamaan, kun Havva on poissa. Siksi vihaan Havvaa.)"
Punaisen erokirjan aiheista ja teemoista olisi taatusti saanut rakennettua paksun, "perinteisen" romaanin mutta mielestäni kirjan sisältö tuntui paljon koskettavammalta Saision kerrontatavalla. Pieniin väläyksenomaisiin hetkiin ja vuorosanoihin oli hienosti saatu tiivistettyä olennainen, ja rivien välistä lukija saattoi aistia suuria tunnekuohuja ja toisaalta aivan tavanomaista perusarkea.
Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä ja aion vastedes suositella lämpimästi Punaista erokirjaa heille, jotka haluavat lukea hyvää (kotimaista) kirjallisuutta.
Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 25. Vallankumous tai yhteiskuntajärjestelmän muutos.
Tämä on lukulistalla. Kiinnostava kirja.
VastaaPoistaTätä kannattaa kokeilla, uskon että tykkäisit. :)
PoistaEn ole lukenut läheskään kaikkia Finlandia-voittajia, mutta tämän olen. Lukemisesta on niin kauan, että en muista paljonkaan muuta kuin että pidin. Kirjoittamasi kyllä vaikuttaa tutulta.
VastaaPoistaSaision kirja oli minulle iloinen yllätys, pidin niin tämän kirjan tavasta kuvata maailmaa ja henkilöitä. Kenties ei se mieleenjäävin kirja yksityiskohtiensa puolesta, mutta onhan sekin hyvä, että jää hyvä yleismuisto kirjasta. :)
Poista