Marraskuun lukupäiväkirja, osa 4

Marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle eikä "lue 30 sivua päivässä" -lukuhaasteestakaan ole enää kuin viikko jäljellä. Tässäpä haasteen toiseksi viimeinen viikkokooste. Keveissä merkeissä mentiin!

Maanantai 18.11.2019

Amos Ozin Fima kävi kääntymässä lukupinossani. Olin suunnitellut, että saisin kirjasta heprea-pisteen Kuukauden kieli -haasteeseen, mutta luettuani kirjaa pari-kolmekymmentä sivua totesin, että heprea jääköön ilman merkintää, jos se on tästä kirjasta kiinni. Viisikymppisen eronneen miehen elämän ja ajatusten yksityiskohtainen kuvailu ei ole sitä, mikä innostaa minua lukupuuhiin. Toki mukaan oli ilmeisesti mahdutettu myös Israelin olojen ja politiikan pohdintaa, mutta se ei valitettavasti kannustanut minua tahkoamaan 400-sivuista pokkaria. 

Revolverisydän-dekkari sen sijaan eteni kivasti, 85 sivua. Loppuratkaisu alkaa jo häämöttää, enkä oikein malttanut laskea kirjaa kädestäni. Huomenna tämä varmaan tulee luettua loppuun.

Matkalla yliopistolle kuuntelin jälleen Enid Blytonin Seikkailu-sarjaa. Seikkailujen Sirkus tuli tosiaan kuunneltua loppuun viime viikolla, ja jatkoin siitä sulavasti Seikkailujen joki -osaan. Kuuntelen sarjaa nyt ensimmäistä kertaa, ja ihmettelen, miksi ihmeessä en innostunut lapsena tästä sarjasta vaikka Viisikot kuluivat käsissäni ahkerasti.

Tiistai 19.11.2019

Minulla oli luento vasta iltapäivällä, joten olin suunnitellut käyttäväni aamupäivän graduseminaarin tutkielman tekoon. Sekin kyllä edistyi, mutta vasta kun olin saanut luettua Revolverisydämen loppuun asti. Dekkari oli sellaisessa vaiheessa, että se oli kerta kaikkiaan pakko lukea loppuun, kun kirjan erehdyin ottamaan kätösiini.

Lounasseuraksi aloitin uuden kirjan, kirjamessuilta ostamani Hiilenmustat aamut, joka on Suede-yhtyeen jäsenen Brett Andersonin muistalmateos. Kirjan alkupuheen jätin väliin (palaan siihen kirjan luettuani, en tykkää lukea mitään selityksiä yms. ennen varsinaista kirjaa), ja varsinainen teksti eteni noin 30 sivua.

Illalla aloitin vielä yhden uuden kirjan eli Elina Rouhiaisen Muistojenlukijan, joka on Väki-trilogian avausosa. Kirja on alun perusteella yllättävän urbaani ja nykyaikaan kytköksissä. 37 ensimmäisen sivun perusteella Muistojenlukija kannatti ehdottomasti ottaa lukupinoon.

Viikon kirjoja.


Keskiviikko 20.11.2019

Illalla uppouduin Muistojenlukijaan 70 sivun ajaksi. Kuuntelin jonkin verran myös Seikkailujen jokea, mutta kirja on jotenkin tylsässä vaiheessa, sillä seikkailuissa tuntuu olevan tauko ja lähinnä porukka hengailee jokiveneellä.

Torstai 21.11.2019

Luin Muistojenlukijaa 70 sivua. Aikas vetävää tekstiä.

Perjantai 22.11.2019

Kaipasin pientä irrottautumista viikon puuhista ja vetäydyin punaviinilasin kera Muistojenlukijan seuraan. Lukaisin koko kirjan loppuun eli sivuja kertyi tälle päivälle lähes 200! Kirja on todella nopsalukuinen, joten tässä on selvästi oiva lukuvinkki esim. lukumaratonille. Sarjan seuraava osa pitää muistaa laittaa varaukseen.

Lauantai 23.11.2019

Aloitin tänään kaksi uutta kirjaa (jos minulla olisi ollut Väki-trilogian 2. osa Aistienvartija käsillä, olisin taatusti lukenut sitä mutta pitää odotella varauksen saapumista). Mikään kovin raskas ei mene nyt alas, joten valitsin lukuun jouluisen nuortendekkarin, Martin Wildmarkin Ruusun salaisuuden. Kirjan sisältö on yllättävän tummanpuhuva eikä tässä ole muuta jouluista kuin tapahtumien ajankohta, mutta kuvitukseen on selvästi panostettu, mikä on iso plussa kirjalle. Kirja on todella nopealukuinen, sillä ensimmäiset 50 sivua menivät ihan hujauksessa.

Lukuun päätyi myös Helena Wariksen kauniskantinen Vedenkehrääjä, joka on Konetrilogian 2. osa. En selvästikään muista sarjan avausosasta juuri mitään, mutta koetan silti päästä kärryille tästä kakkososasta. Olen tosi laiska lainaamaan sarjojen edellisiä osia uudelleen vain sen vuoksi, että palauttelisin niiden tapahtumia mieleen.

Iltasella luin vielä Hiilenmustia aamuja noin 20 sivua. Perusmuistelmat näyttää olevan kyseessä. Teksti etenee sujuvasti ja vie lukijan brittiläiseen työväenluokan köyhään arkeen.

Päivällä käytin aikaa myös joulukalenteriluukun ideointiin. Kirjabloggaajien joulukalenteri pyörähtää taas kuun vaihtuessa käyntiin, ja oma luukkuni on vuorossa heti ensimmäisenä eli siis viikon päästä sunnuntaina. Kannattaa olla kuulolla! 😊

Sunnuntai 24.11.2019

Tänään aika on mennyt lähinnä opiskeluhommien parissa, mutta lukaisin sentään Ruusun salaisuuden loppuun. Sivuja kertyi peräti 120, mutta kirjassa on paljon kuvitusta, joten nämä olivat "helppoja" sivuja. Päivän lukutavoite kuitenkin täyttyi.

Marraskuun luetut, kuunnellut ja kesken olevat:

Luetut (punaisella merkityt luettu loppuun tämän viikon aikana):

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu (Teos & Förlaget)
Kim Thúy: Vi (Gummerus)
Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen, Annukka Mäkijärvi: Ellen T. (Teos)
Mona Chollet: Naisia vai noitia? (Gummerus)
Kaija Pannula: Kettujuttuja (WSOY)
Simone Buchholz: Revolverisydän (Huippu)
Martin Wildmark: Ruusun salaisuus (Tammi)
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi) 

Kuunnellut: 

Siri Kolu: Villitalo (Otava)
Max Brallier: Maailman viimeiset tyypit (WSOY)
Enid Blyton: Seikkailujen sirkus (WSOY)

Kesken juuri nyt:

Enid Blyton: Seikkailujen joki (WSOY) (äänikirja)
Brett Andersen: Hiilenmustat aamut (Sammakko)
Helena Waris: Vedenkehrääjä (Otava)

Photo by Mike Labrum on Unsplash

Kommentit

  1. Hieno saavutus marrashaasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on edennyt mukavasti. On varmaankin tullut luettua vähän enemmän kuin tavallisesti.

      Poista
  2. Ihailen kaikkia teitä, jotka pystytte lukemaan montaa teosta samaan aikaan vielä eri genreistä! Itsekin kyllä luen monesti teoksia päällekkäin, mutta niiden pitää jotenkin liittyä toisiinsa. Mainitsemistasi teoksista olen lukenut Muistojenlukijan, ihan sujuvasti vielä, vaikka YA-fantasia/spefi ei ole kovin lähellä sydäntäni.

    Ozin kirjat ovat suosikkejani, mutta Fimaa en ole lukenut. Niitä en valitsisi mihinkään haasteeseen, mikä pitää saada lyhyessä ajassa valmiiksi. Tankkasin sitä viimeiseksi jäänyttä Juudastakin yli vuoden. Kuukauden kieli-haasteessa ei toivon mukaan tarvitse lukea joka kuu eri kielellä? Vai luetko hepreaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden kieli -haasteessa on ideana lukea tietystä kielestä käännetty kirja joka kuukausi (tai no, vuoden aikana). Saa toki lukea alkukielelläkin, mutta heprea ei kyllä minulla ole hallussa. Haaste löytyy täältä: https://sanojalauseita.wordpress.com/2019/01/03/kuukauden-kieli-2019/

      Oz vaikutti todella vaikealta palalta, ja itse asiassa kierrätin Fiman jo seuraavalle lukijalle. Minulla odottelee kotihyllyssä edelleen Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, ja toivon sen olevan paljon parempi. Aion ainakin antaa kirjalle tilaisuuden. Se on vielä tuota Fimaakin paksumpi, joten taidan lukea kirjan ihan lukuhaasteiden ulkopuolella.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin Muistojenlukijasta - pitääkin hankkia se toinenkin osa luettavaksi.
    Samoin Seikkailu-sarja oli lapsena yksi suurista suosikeistani. Amos Ozin kanssa minullakin oli muistaakseni joskus vaikeuksia. Tosin en edes muista mitä olisin lukenut.
    Nämä lukupäiväkirjapostaukset ovat tosiaan kivoja lukea - ja kirjoittaa. Minäkin innostuin! Kiitos siis inspiraatiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojenlukija oli todella iloinen ylläri, erittäin sopiva kirja minulle juuri nyt. Varmaan tuo Aistienvartijakin tulee luettua pikapuoliin, kun on tapahtumat vielä tuoreessa muistissa. Minulla on ollut hieman taukoa fantasiasta, joten tämäntyylinen kirja maistuu hyvin juuri nyt. Kivaa, että innostuit kirjoittelemaan lukupäiväkirjaa! Tämä on ollut hauska kokeilu, ja vähän hämmästelen sitä, että olen jaksanut tätä hommaa läpi koko kuukauden ilma suurta tympääntymisen tunnetta. :)

      Poista
  4. Minä olen lukenut pikkutyttönä (alle ja vähän päälle 10 vuoden) kaikki mahdolliset Enid Blytonit. Viisikot kävin ostamassa R-kioskilta sitä mukaa kun uusia löytyi ja Seikkailujen ja Salaisuuksien sarjaa äiti osti mulle lahjoiksi. Voisi sanoa että olin fani :)

    Sulla etenee haaste kyllä hienosti. Tsemppiä loppurutistukseen! Joulukuussa taidan itse vetää henkeä ja lukea vähän vähemmän, tai saa nähdä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla fanitus jäi nuorena vain Viisikoiden varaan (tai no, Salaisuus-sarjaa taisin kyllä lukea), mutta onneksi näihin muihin voi tutustua näin aikuisenakin. Hyvin toimivat edelleen. :) Olen lukenut Viisikkojakin uudelleen, ja niitäkin on itse asiassa alkanut ilmestyä äänikirjoina.

      Joo, olen saanut ihan kivasti luettua, vaikka osa kirjoista onkin ollut aika kepeitä. Sinnikkäästi vaan eteenpäin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.