Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu

Lena Frölander-Ulfin lastenromaani Nelson Tiikeritassu (Teos & Förlaget, 2019) on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, ja kirjan luettuani voin vain todeta, että minä olisin valmis antamaan Finlandian sympaattiselle Nelsonille ja koko Perlinporille kaupungille vaikka heti. Nelsonin ja tämän Zamba-kaverin seikkailut raitiovaunulinjojen, unohdetun puiston ja poliisiaseman putkan välimaastossa ja muutamassa muussa paikassa irrottavat arjesta ja marraskuun pimeydestä äärimmäisen tehokkaasti. Eli mistä siis onkaan kysymys...

"Joka kaupungissa on niitä, joita tervehditään ja niitä, joita ei tervehditä. Tässä tarinassa kerrotaan niistä, joita ei tervehditä. Tässä kerrotaan myös eräästä joka asuu puistonpenkin takana, vaarista joka on tehty tähtipölystä, äidistä joka rakentaa taloa jonnekin ja eksyneestä lapsesta. Kaikkein eniten tässä kerrotaan eksyneestä lapsesta, siitä miten Nelson Maarengista tulee... Nelson Tiikeritassu!" (s. 7)

Kirjan alussa kuusivuotias Nelson-poika viettää kesälomaa vaarinsa luona. Vaari rakentaa tähtilinkoa ja huolehtii Nelsonista aina kun vain muistaa mutta sitten vaariin iskee rakkaus - maailma houkuttelee Ferdinand Maarengin suureen seikkailuun, vielä kerran. Vaari pakkaa Nelsonin ja tämän pienen matkalaukun ja kangaskanin junaan, sekä muistaa toki kirjoittaa lapulle toimitusosoitteen: "Rouva Eveliina Maarenki Keskeneräinen talo (luultavasti keltainen) Lähellä nelosen rautatiepysäkkiä PERLINPORI". Nelsonin äiti kun on alkanut rakentaa taloa, jonnekin Perlinporiin. Ja nyt asemalla yksin nököttävän Nelsonin pitäisi löytää äiti. Voi voi, äidin hyvät kasvatusneuvot ovat Nelsonilla kyllä mielessä: "Jos tulee vaarallinen himmaaja, joku hämäräperäinen muukalainen tai muu outo tyyppi, lapsi ei saa missään nimessä puhua hänen kanssaan." (s. 33) Mutta onko iso olento, jolla on raidalliset posket, isot tassut ja karvainen olemus, himmaaja vai ystävä? Nelson päättää lyöttäytyä yhteen Zamba-tiikerin kanssa ja yhdessä he päättävät etsiä Nelsonin äidin. Siinä sivussa Perlinporin kaupunki pelastetaan Järjestyksen valvojilta ja tiukalta rouva Kopilta.

Perlinporin kaduilta ja Nelsonin ja Zamban seurasta oli todella haikeaa irrottautua kirjan viimeisellä sivulla, niin intensiivinen ja hellyttävän lämminhenkinen tunnelma Nelson Tiikeritassussa on. Perlinpori on aivan oma maailmansa, monella tapaa tuttu mutta silti sopivan sadunomainen, ripauksella taikaa ja jännitystä varustettu. Ja pieni annos reipasta kapinamieltä ja omapäistä ajattelua kruunaa kokonaisuuden. Nelsonin ja Zamban tarina on täynnä viisaita ajatuksia ja hyviä opetuksia elämää varten, mutta niitä tulee nautittua kuin huomaamatta, sujuvasti ja pehmeästi etenevän seikkailun varjolla.

Nelson Tiikeritassun harmaasävyinen kuvitus on hurmaavaa. Kuvia olisi voinut olla vielä lisää! Tässä muutama maistiainen:

Nelson Tiikeritassu on ihastuttava kirja, joka valloittaa myös aikuisen lukijan ♥. Tämä kirja kannattaa vaikka kääräistä joulupakettiin kenelle tahansa, joka kaipaa elämäänsä hieman iloa ja lämpöä. Minulta kirja saa Goodreadsiin täydet viisi tähteä.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lastenkirjahylly, Lue lue viidakkoponi
Kirjan tietoja:
Lena Frölander-Ulf: Nelson Tigertass (2019)
Suomennos Jaana Nikula
Teos & Förlaget, 2019
288 sivua