Marraskuun lukupäiväkirja, osa 1

Marraskuussa on perinteisesti ollut "lue vähintään 30 sivua päivässä" -tyylinen lukuhaaste. Tänä vuonna sen facebook-ryhmä löytyy täältä, ja minäkin päätin lähteä haasteeseen mukaan. 30 sivua päivässä ei yleensä tuota minulle suuria vaikeuksia (pikemminkin kyseessä on vähimmäisannos kirjallisuutta), mutta nyt marraskuuni näyttää opintojen suhteen niin kiireiseltä, että lukuhaaste voi olla hyvä kannustin irrottautua välillä fiktion maailmaan.

Aion seurata lukuhaasteen edistymistä blogissani pitämällä viikottaista lukupäiväkirjaa. Ajoitan lukupäiväkirjojen julkaisun sunnuntaipäiviin ja haasteen päättymispäivään, joten tämä ensimmäinen osa kattaa vain kolmen päivän lukemiset. Kirjaan ylös myös äänikirjojen kuuntelut, vaikka koetankin haasteen puitteissa nimenomaan lukea 30 sivua päivässä (mitenkään äänikirjoja väheksymättä). Päätin, etten sensuroi lukupäiväkirjasta kesken jääneitä kirjoja, joten nyt on luvassa hyvä katsaus siihen, millaista liikettä lukupinossani on, kun kurkistetaan blogijuttujen taakse.

Photo by Nong Vang on Unsplash

Perjantai 1.1.2019

Minulla on BookBeatin lahjajakso meneillään, mutta olen tähän mennessä kuunnellut lähinnä jo lukemiani kirjoja uudelleen, sillä innostuin kuuntelemaan Robert Galbraithin Cormoran Strike -dekkarisarjan alkuosia. Ne ovat olleet uusintakierroksella niin vetäviä, että olen jopa miettinyt, pitäisikö minun tähdittää niitä uudelleen Goodreadsiin. Lukuhaasteen kunniaksi halusin kuitenkin aloittaa jonkin aivan uuden kirjan, ja päätin kokeilla Nora Robertsin Ensimmäinen vuosi -romaania, joka edustaa dystopiaa. Tykkään kuunnella äänikirjoina hieman kevyempiä kirjoja, joissa ei ole liian monimutkainen rakenne, ja arvelin, että Roberts täyttää nämä kriteerit enemmän kuin hyvin. Lisäksi lukijana on ihanaääninen Anna Saksman, joka on suosikkilukijoitani. Kuuntelin kirjaa 46 minuutin verran matkalla yliopistolta kotiin, ja totesin, ettei tappavan Surma-nimisen kulkutaudun leviäminen ja sen jälkivaikutusten seuraaminen ole minun juttuni. Kirja alkoi kyllä lupaavasti, kun oltiin metsästysreissulla ja tapahtumiin melkein hiipi jotain yliluonnollisia elementtejä, mutta sitten juoni alkoi pyöriä Surman ympärillä, ja mielenkiintoni lopahti siinä määrin, että päätin etsiä BookBeatin syövereistä jotain muuta kuunneltavaa.

Uutena kirjana aloitin Kim Thúyn Vi-romaanin, joka on  takakannen mukana Ru-kirjan sisarteos. Luin kirjaa 36 sivua. Tällä hetkellä keskittymiskykyni ei veny tiiliskivien lukemiseen, joten hieman yli satasivuinen Vi on minulle sopivan mittainen kirja juuri nyt.

Lauantain 2.11.2019

Äänikirjapuolella kuunteluun löytyi Siri Kolun uusi lastenromaani Villitalo, jolla on luettuna mittaa vajaat neljä tuntia. Lasten kirjat ovat mukavaa kuunneltavaa, ja Villitalo vaikuttaa olevan varsin tapahtumarikas seikkailu kävelemään lähtevän talon mukana. Kuuntelin kirjaa lauantaina 30 minuuttia, ja tämän kirjan aion kuunnella loppuun asti.

Vin seurassa jatkoin 30 sivun verran. Kirja ei selvästikään ole minulle niin suuri elämys kuin Ru, mutta ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen.

Sunnuntai 3.11.2019

Lukuhaaste on innostanut minua aloittamaan uusia kirjoja, ja tänään lukuun lähti upea sarjakuva Ellen T., joka kertoo Ellen Thesleffistä. Maamme naistaitelijoista on viime vuosina julkaistu monenlaista kirjaa ja sarjakuvaa, mutta näyttävä Ellen T. erottuu todella edukseen tässä joukossa. Luin sarjakuvaa heti aamutuimaan 40 sivua ja olin aivan myyty. Arvaan, että tälle irtoaa aikanaan viisi tähteä Goodreadsissa. 

Villitalo eteni aamupäivän kotitöiden aikaan reilut puoli tuntia. Luulenpa, että päivän lukemiseni ovat tässä, sillä loppupäivä kuuluu tenttimateriaalien parissa (niitä en aio laskea mukaan lukuhaasteeseen 😄). Lukuhaaste on kuitenkin käynnistynyt mukavasti.

Viikon luetut, kuunnellut ja kesken jääneet:

Luin:

Kim Thúy: Vi - 70 sivua
Hanne-Reetta Schreck, Iida Turpeinen, Annukka Mäkijärvi: Ellen T. - 40 sivua

Kuuntelin:

Siri Kolu: Villitalo - 1 h 15 min

Jäi kesken:

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi (kuuntelin 46 minuuttia)

Lukuhaasteen ensimmäisen viikon kirjoja.

Kommentit

  1. Minä olen parina vuotena osallistunut / yrittänyt osallistua marraskuun lukuhaasteeseen lukea ainakin 30 joka päivä, koska olen ajatellut, että luenhan minä paljon enemmän kuin sen verran joka päivä. Sitten on kuitenkin käynyt ilmi, etten joka ilta jaksakaan lukea tuonkaan vertaa, tai ennätä, jos olen ollut vaikka teatterissa tai jossain muussa riennossa. Lukupäiväkirja on mainio idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli juuri eilen tuollainen ilta, että 30 sivua teki todella tiukkaa. Mutta sain sen sitten kuitenkin luettua, mutta heti kyllä lopetin, kun tuli sivumäärä täyteen. :) En ole ihan varma, onko tämä kauhean järkevää lukemista mutta lukupäiväkirjaa on kyllä kiva pitää.

      Poista
  2. Olen tietoinen tästä lukuhaasteesta, mutta en ole siihen toistaiseksi itse koskaan osallistunut. Syynä juuri se, että minulla nuo 30 sivua tulevat helposti etenkin marraskuussa täyteen. Kesäkuussa sama voisi tehdä tiukkaa, koska kesäaikaan minulla yleensä ajoittuu sellaisia kausia etten lue ollenkaan. Mutta kiintoisaa seurata toisten lukemisia.

    Minulle ei kirjojen kuunteleminen oikein sovi, sillä alan herkästi blockata ääniä ja sinne menee sitten koko tarina muuttuen ajatusteni taustamölyksi. :D

    Olen lukenut Kim Thúyn Ru’n, mutta en toistaiseksi tätä toista. Jostain syystä se ei ihan kauheasti kiinnosta enkä edes osaa sanoa miksi. Vaatinee tietynlaisen mielentilan kiinnostua siitä. Tuo Ellen Thesleffistä kertova sarjakuva kyllä kiinnostelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain juuri luettua Thúyn Vi-kirjan loppuun asti, eikä se todellakaan ollut minun mielestäni samaa tasoa kuin Ru. Koetan saada blogijuttua ulos viimeistään ensi viikolla, mutta no, ei kenties ole suuren suuri menetys jos Vi jää lukematta. :D

      Minäkin kartoin tätä lukuhaastetta alussa, kun ajattelin ettei sen idea oikein anna mitään tämmöiselle paljon lukevalle. Mutta nyt, kun lukuaikaa on vähemmän, haastekin tuntuu ihan kivalta, tulee luettua edes jotain. Mitään stressiä en tästä kuitenkaan aio ottaa (mitä nyt eilen hieman puoliväkisin luin ne 30 sivua...), eihän se niin vakavaa ole jos joku päivä jää sivut lukematta. :)

      Poista
  3. En ole osallistunut lukuhaasteeseen tänä tai edellisinä vuosina, mutta tällainen viikottainen/päiväkohtainen lukupäiväkirja on kiva idea. Yleensä kerään ylös luetut kuukausittain (jos muistan), mutta olisikin ihan hauskaa seurata, kuinka paljon ja mitä tulee luettua päivässä. Tuo Ellen T. kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupäiväkirjaa on ollut yllättävän mukavaa kirjoitella, kunhan vain muistan laittaa ylös mitä päivittäin luin (rutiini puuttuu, toisinaan pitää siis hieman muistella jälkikäteen...). Minä en ole innostunut kirjoittamaan kuukausikoosteita, joten lukupäiväkirja on ollut kivaa vaihtelua "tavalliseen" bloggaamiseen.

      Poista
  4. Olen niin herkkä stressaaja, että tästäkin haasteesta saisin varmasti paineita :) Toisaalta minullekaan ei tuo 30 sivua ole mikään erityisen suuri sivumäärä. Työmatkani yhteen suuntaan on 37 minuuttia metrolla ja siinä ajassa ehdin lukea 25 sivua. Ja kun luen vielä kotimatkankin niin 50 sivua päivässä on aika vakio. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla työmatkat menevät auton ratissa, joten äänikirjat ovat ainut vaihtoehto. Niitä tulee kuunneltua aina silloin tällöin. Matka kuluu paljon rattoisammin, joskus on pitänyt jäädä parkkipaikalle kuuntelemaan jokin kiinnostava kohta loppuun. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.