Hilja Valtonen: Vaimoke

Luin Hilja Valtosen alkujaan vuonna 1933 ilmestyneen Vaimokkeen elokuun alun lukumaratonilla, ja sinne hilpeä viihdeklassikko olikin aivan omiaan. Tutustuin kirjaan jo teinivuosina, mutta nyt muistissa oli lähinnä hämäriä muistijälkiä Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämästä Suomi-Filmi-versiosta. Kirjaa lukiessani olikin aika hupaisaa, kun Ikonen ja Palo koristivat myös omaa päänsisäistä lukukokemustani.
 
  
Vaimokkeen ideana on, että parikymppinen Kirsti-neiti joutuu vedonlyönnin seurauksena naimisiin agronomi Esko Latvan kanssa, joka on innokkaasti vokotellut jo kaikkia Kirstin sisariakin. Kirsti päättää kiristää mieheltään hyvän avioehdon ja heittäytyä niin mahdottomaksi vaimoksi, ettei avioliitossa tarvitse kovin kauaa viipyä. No, arvaahan sen kuinka lopulta käy... 💖

Vaimoke on kirjoitettu kirjemuotoon, sillä Kirsti vuodattaa elämänsä käänteitä Ameriikassa asuvalle Eeva-sisarelleen. Kirstin tyyli on sen verran railakas, että kerrontatapa toimi oikein hienosti. Viihderomaanina Vaimoke on edelleen omalla nostalgisella tavallaan valloittava tapaus, ja nykylukijalle ajankuvakin tarjoaa oman viihdykkeensä. Erityisesti se pisti omaan silmääni, että koulunkäyntiä vieroksuva Kirsti oli jäänyt luokalleen ties kuinka monta kertaa: "Minä olen kaksikymmenvuotias neiti ja kumminkin istun Jokelan yhteiskoulun viidennellä luokalla kaikenkarvaisten pikkupenskojen kanssa, jotka häpeämättömästi sanovat minua "musteriksi". Istun jo toista vuotta ja luultavasti jään vielä kolmanneksikin vuodeksi, mikäli ei armo käy oikeuden edellä." Onneksi Kirsti löysi ratkaisun pulmiinsa ja suuntautui avioliittomarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan. 😊 

Goodreadsiin Valtosen ikinuori ja iki-ihana Vaimoke saa minulta neljä tähteä. Henkilöhahmot ovat kirjassa aika kärjistettyjä, mutta silti Vaimokkeessa on niin viehättävän raikas ote, että minuun tämä upposi ihan tämmöisenään. Tässä vielä Ansa Ikonen laulunäyte vuonna 1936-ilmestyneestä elokuvasta:

Osallistun kirjalla Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteeseen, jossa saan pisteen 1930-luvulla kirjoitetusta kirjasta. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan "kirja on vanhempi kuin sinä".

****

Goodreads: 4 tähteä.

Mistä kirja minulle? lainasin kirjastosta.

Muualla verkossa: Vaimoketta on luettu mm. blogeissa KirjasähkökäyräKirjakaapin avain

Kirjan tietoja:

Hilja Valtonen: Vaimoke (1933)

Otava, 2006 (kokoomateos, jossa on mukana myös Hätävara)

164 sivua

Kommentit

  1. Hauska kirja ja tarina. Tykkään tietysti myös elokuvasta ja sen tähtiparista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sellainen kirja + leffapari, että molemmat versiot ovat todella onnistuneita. 😊

      Poista
  2. Hilja Valtosen kirjat ovat ihania! Vaimoke on minulle kuitenkin rakas eritoten elokuvana, fanitin lapsena kovasti Ansa Ikosta ja Tauno Paloa. Lisäksi minulla oli iäkäs sukulaistäti, joka lauloi usein elokuvan sävelmiä sopraanollaan.
    Kirjan olen muistaakseni lukenut pari kertaa, mutta aikaa viime kerrasta on paljon. Ehdottomasti tähän olisi kyllä jo aika palata uudelleen, kuten muihinkin Valtosen mainioihin teoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Valtosta vuosiin, joten tähän oli nyt jotenkin ihanaa palata ja ihastua kirjaan ikään kuin uudemman kerran. Lisääkin Valtosta aion lukea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.