Hilja Valtonen: Vaimoke
Vaimoke on kirjoitettu kirjemuotoon, sillä Kirsti vuodattaa elämänsä käänteitä Ameriikassa asuvalle Eeva-sisarelleen. Kirstin tyyli on sen verran railakas, että kerrontatapa toimi oikein hienosti. Viihderomaanina Vaimoke on edelleen omalla nostalgisella tavallaan valloittava tapaus, ja nykylukijalle ajankuvakin tarjoaa oman viihdykkeensä. Erityisesti se pisti omaan silmääni, että koulunkäyntiä vieroksuva Kirsti oli jäänyt luokalleen ties kuinka monta kertaa: "Minä olen kaksikymmenvuotias neiti ja kumminkin istun Jokelan yhteiskoulun viidennellä luokalla kaikenkarvaisten pikkupenskojen kanssa, jotka häpeämättömästi sanovat minua "musteriksi". Istun jo toista vuotta ja luultavasti jään vielä kolmanneksikin vuodeksi, mikäli ei armo käy oikeuden edellä." Onneksi Kirsti löysi ratkaisun pulmiinsa ja suuntautui avioliittomarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan. 😊
Goodreadsiin Valtosen ikinuori ja iki-ihana Vaimoke saa minulta neljä tähteä. Henkilöhahmot ovat kirjassa aika kärjistettyjä, mutta silti Vaimokkeessa on niin viehättävän raikas ote, että minuun tämä upposi ihan tämmöisenään. Tässä vielä Ansa Ikonen laulunäyte vuonna 1936-ilmestyneestä elokuvasta:
Osallistun kirjalla Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteeseen, jossa saan pisteen 1930-luvulla kirjoitetusta kirjasta. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan "kirja on vanhempi kuin sinä".
****
Goodreads: 4 tähteä.
Mistä kirja minulle? lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa: Vaimoketta on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin avain
Kirjan tietoja:
Hilja Valtonen: Vaimoke (1933)
Otava, 2006 (kokoomateos, jossa on mukana myös Hätävara)
164 sivua
Hauska kirja ja tarina. Tykkään tietysti myös elokuvasta ja sen tähtiparista.
VastaaPoistaTässä on sellainen kirja + leffapari, että molemmat versiot ovat todella onnistuneita. 😊
PoistaHilja Valtosen kirjat ovat ihania! Vaimoke on minulle kuitenkin rakas eritoten elokuvana, fanitin lapsena kovasti Ansa Ikosta ja Tauno Paloa. Lisäksi minulla oli iäkäs sukulaistäti, joka lauloi usein elokuvan sävelmiä sopraanollaan.
VastaaPoistaKirjan olen muistaakseni lukenut pari kertaa, mutta aikaa viime kerrasta on paljon. Ehdottomasti tähän olisi kyllä jo aika palata uudelleen, kuten muihinkin Valtosen mainioihin teoksiin.
En ole lukenut Valtosta vuosiin, joten tähän oli nyt jotenkin ihanaa palata ja ihastua kirjaan ikään kuin uudemman kerran. Lisääkin Valtosta aion lukea. :)
Poista