Charlier, Hubinon: Punaparta - Kapteeni vailla nimeä

Bloggasin keväällä 1700-luvulle sijoittuvasta merirosvosarjakuvasta Punaparta - Karibian demoni. Innostuin vauhdikkaista seikkailuista sen verran, että jatko-osa Punaparta  -Kapteeni vailla nimeä (Egmont Kustannus, 2019) piti totta kai ottaa lukuun. Kesäpäivien viihdykkeeksi kirjan kolme tarinaa sopivatkin oivallisesti. Kirja on saanut meillä laajemminkin huomiota, sillä sarjakuvayhteisö Kvaak.fi valitsi sen viime vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksi.

Kapteeni vailla nimeä jatkuu juonellisesti suoraan siitä, mihin Karibian demoni jäi. Karibian demonissahan merirosvokapteeni Punaparta "adoptoi" pienen Eric-pojan itselleen, kun tämä menetti vanhempansa erään Punaparran ryöstämän laivan tuhossa. Aivan kirjan lopussa Punaparta paljasti Ericille tämän ylhäisen syntyperän, ja nyt Eric matkaa kohti sukunsa päämajaa, Montfortin linnaa, mukanaan paperit jotka todistavat hänen olevan sen laillinen perijä. Linnaa ja tiluksia hallinnoiva Ericin serkku vain ei halua suosiolla luopua omaisuudesta, ja oikeastaan kaikkien kirjan seikkailujen ajan Ericiä ajaa eteenpäin halu saada itselleen takaisin oma nimensä ja omaisuutensa.

Eric on tämän kirjan päähenkilö, ja hienosti hän kantaa tämänkin roolin. Itse kuitenkin harmittelin sitä, että karismaattinen Punaparta esiintyi seikkailuissa vain aivan pienessä sivuosassa, mutta jospa sitten jatkossa häntäkin nähdään hieman enemmän. Sinänsä Eric ja Punaparta muodostavat yhdessä hyvän parivaljakon, ja heidän erilainen suhtautumisessaan merirosvoilun moraaliseen puoleen tuo sopivasti särmää tapahtumiin. Merirosvoilu vain oli sekin sivuosassa tässä kirjassa, sillä pääpaino oli Ericin monivaiheisissa seikkailuissa, jotka veivät nuorta miestä niin Bastiljin vankilaan kuin kaleeriorjaksikin. 

 

 

Seikkailujen tapahtumat etenevät Kapteeni vailla nimeä -kirjassa tutun vauhdikkaasti, ja pidin erityisesti kirjan loppupään tarinoista, jotka olivat aloituskertomusta merihenkisempiä. Juonikuvioihin on osuvasti nivottu Välimeren maiden kulttuureja, ja tapahtumat vievät Ericiä mm. Kreikan saaristoon. Vanhan ajan merenkäynnin kuvaus on todella osuvaa, ja laivoilla käytyjen taistelukuvausten lukeminen oli minusta paljon kiinnostavampaa kuin nykykirjojen pyssyjen kanssa heiluminen. Kirjan ruuduissa on panostettu jopa taisteluiden taktisten hienouksien esittelyyn pikkuisin infokuvin:

 

 

Kapteeni vailla nimeä on hyvin piirretty, tapahtumarikas ja ehjä kokonaisuus, ja se saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

***

Osallistun Punaparran seikkailuilla Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä

Mistä sarjakuva minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjasta on blogattu mm. Tähtivaeltajablogissa

Sarjakuvan tietoja:

Jean-Michel Charlier (teksti), Victor Hubinon (piirrokset): Punaparta: Kapteeni vailla nimeä

* sisältää tarinat:

Le Fils de Barbe-Rouge / Kapteeni vailla nimeä (1963)

Défi au Roy / Kuningasta uhmaten (1964)

Les Révoltés de l'Océane (1965)

Suomennos Anssi Rauhala

Egmont Kustannus, 2019

144 sivua