Charlier - Hubinon: Punaparta - Karibian demoni

Sarjakuvayhteisö Kvaak.fi valitsi viime vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksi Punaparta 2: Kapteeni vailla nimeä -sarjakuvan (Egmont Kustannus, 2019). Itse en ollut moisesta kapteenista ikinä kuullutkaan, mutta pikainen googlailu kertoi, että kyseessä on 1700-luvun hurja, fiktiivinen merirosvokapteeni, jonka seikkailut ovat olleet ja ovat kai vieläkin suosittuja eurooppalaisten lukijoiden keskuudessa. Punaparran ensimmäiset tarinat ilmestyivät syksyllä 1959, joten sarjakuva täytti hiljattain 60 vuotta. 

Kiinnostuin Punaparrasta sen verran, että lainasin ensimmäisen setin herran seikkailuja. Punaparta - Karibian demoni -albumi (Egmont Kustannus, 2013) sisältää kaksi tarinaa, joissa kerrotaan miten Punaparta ottaa itselleen ottopojan ja millaisiin seikkailuihin he päätyvät, kun Ericiä koetetaan saattaa opintielle. Ericin syntyperän tarina on sen verran mielenkiintoinen, että suosittelen aloittamaan lukemisen tästä ensimmäisestä kirjasta. Sekin on laatukamaa!


Sarjakuvaa taustoittavat sivut ovat aina kivaa luettavaa, ja Punaparran alkusivuilla tarjotaan mukavasti tietoa sarjakuvan varhaisvaiheista, ja merirosvosarjakuvista ylipäänsä. Itse pidin erityisesti vanhoista sarjakuvalehdistä otetuista kuvista. Vuosikymmenten takainen Pilote-lehti näyttää tosi sympaattiselta, ja kiinnostavaa oli katsoa myös tekijäkaksikon luonnosvihkojen ulkoasua.


Punaparta-albumi on silkkaa merirosvoseikkailua alusta loppuun. Punaparta ei anna armoa valtaamilleen laivoille tai näiden miehistöille, mutta tykkäsin kovasti siitä, ettei sarjakuvassa mässäilty julmuuksilla. Tapahtumia ja taisteluja riittää, mutta katkottuja päitä tai suolenpätkiä ei tarvitse pelätä ruuduissa kohtaavansa - Punaparta sopii siis mainiosti nuoremmillekin lukijoille.

Meno ruuduissa on vauhdikasta ja kovin miehistä. Naishahmot loistavat poissaolollaan eli mikään tasa-arvon ensimmäinen linnake Punaparta ei todellakaan ole (mutta eipä tainnut olla 1700-lukukaan, jonne sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat). Ericin äiti sentään vilahtaa parissa ruudussa kirjan ensimmäisen tarinan alussa, mutta siinäpä se naisten osuus sitten suurin piirten oli. Minä kuitenkin viihdyin mainiosti Punaparran ja Ericin matkassa. Karibian demoni tarjoilee vetävää ja konstailematonta seikkailumeininkiä taitavasti piirrettynä, ja sen sivuilta aistii erinomaisesti 1700-luvun meri- ja laivatunnelmaa.


Sarjakuvan kaksi seikkailua liittyvät juonellisesti toisiinsa, sillä molemmissa kuvataan muun säpinän ohella Ericin kasvamista Punaparran ja tämän miehistön hoteissa. Juju on siinä, ettei Eric tiedä todellista syntyperäänsä (eikä lukijakaan ennen kuin vasta aivan kirjan lopussa) vaan hän luulee olevansa Punaparran oikea poika. Tämän sinänsä yksinkertaisen jipon ympärille on kehitelty hyviä juonenkäänteitä, ja ylipäänsä Ericin ja Punaparran seikkailut olivat mielestäni onnistuneesti rakennettu. Jännitystä ja kiperiä tilanteita piisaa juuri sopivasti, ja sarjakuvalle on eduksi, että sillä on tavallaan kaksi päähenkilöä.


Punaparta - Karibian demoni oli erittäin miellyttävä sarjakuvatuttavuus, ja se saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Kunhan kirjastot jälleen aukaisevat ovensa, aion käydä lainaamassa jatko-osan Punaparran seikkailuja.

***

Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa Punaparta sopii kohtaan 15. 1500-1700-luvuilla julkaistu tai sille ajalle sijoittuva kirja. Punaparran ensimmäinen ruutu alkaa nimittäin näin: "Eräänä vuoden 1715 aamuna Karibianmeren ulapalla...". Helmet-haasteessa sijoitan sarjakuvan kohtaan  30. Kirjassa pelastetaan ihminen, sillä Punaparta pelastaa heti alkusivuilla Eric-pojan valtaamastaan laivasta, ja saa näin ottopojan itselleen.

Jos joku jutun lukijoista on mukana Nannan kirjakimaran Kirjoja ulapalta -haasteessa, Punaparta on aivan erinomainen vinkki tähän merelliseen haasteeseen. Itse luin Punaparran ennen haasteen alkua, joten kirja jää oman haastelistani ulkopuolelle. Toivottavasti saan jatko-osan käsiini ennen haasteen päättymistä. 😊

Goodreads: 4 tähteä
Mistä sarjakuva minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Punaparrasta on blogannut Hannu Salmi.
Sarjakuvan tietoja:
Jean-Michel Charlier (teksti), Victor Hubinon (piirrokset): Le Démon Des Caraïbes (Barbe-Rouge L'intégrale, #1) (2013/kirjan seikkailut ovat ilmestyneet alkukielisinä vuosina 1959-1961)
Egmont Kustannus, 2013
147 sivua

Kommentit

  1. Hei! Kiva ja innostava kirjoitus - kiitos! Hyvää analyysiä. Mutta sarjakuvan nimessä ei lue "Kapteeni Punaparta" vaan pelkkä "Punaparta" ja se ei perustu oikeaan historialliseen henkilöön vaan yhdistelee aineksia vapaasti. Sarjakuvakirjan tausta-artikkelissa mainitaan tärkeäksi esikuvaksi 1700-luvun merirosvo Mustaparta. Eräs Barbarossa- eli Punaparta-niminen oikea henkilö vaikutti jo 1500-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tarkennuksista. :) Enpä muista, milloin olisin viimeksi kirjoittanut kirjan nimen blogijuttuun väärin... hyvä, että tuli nyt korjattua tämä virhe!! Sen sentään huomasin kirjan taustaosiosta, ettei Punapartaa ole ollut oikeasti olemassa, mutta tuli valittua juttuun vähät väärät sanavalinnat. Nämäkin tuli nyt korjattua.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.