Tomas Gads: Luopiot

Tomas Gadsin Turkuun sijoittuva Ryhmä Halme -dekkarisarja on kotimainen uutuussarja, johon olen koukuttunut äänikirjojen muodossa. Kuuntelin sarjan ensimmäisen osan Pirulainen (Bazar, 2019) hieman ennen vuodenvaihdetta, ja kun toinen osa Luopiot (Bazar, 2020) ilmestyi BookBeatiin, se oli heti pakko ottaa kuunteluun. Kirjan rikosjutusta heitettiin nimittäin Pirulaisen lopussa niin herkullinen koukku, että odotukseni olivat aika korkealla.
"Puoli tuntia myöhemmin Halme istui tien varteen jätetyssä autossaan ja tuijotti vierellään istuvaa alaistaan, joka tuntui hajoavan silmissä palasiksi. Ann-Mari vaikutti järkyttyneeltä ja aidosti tietämättömältä asioiden kulusta. Se huojensi Halmeen mieltä.
- Kyllä sinun on vain lähdettävä täältä heti. Tämä on nyt rikospaikka, hän totesi.
- Niin. Aivan. Mutta kuka tekee jotain näin sairasta? Järkyttävää. En pysty millään ymmärtämään." 
Komisario Halmeen tiimiin kuuluva Ann-Mari palaa lomareissulta Espanjasta syrjäiselle mökilleen, ja löytää kuistiltaan raa'asti tapetun miehen. Ann-Marin tytärtä eikä tätä hoitanutta anoppia ei näy eikä kuulu - mitä ihmettä on tapahtunut ja miksi ihmeessä venäläistaustaiselta vaikuttava ruumis löytyy juuri Ann-Marin mökiltä? Miksi Halmeen tiimissä myös työskentelevä Sergei ottaa yks kaks isyyslomaa (ja siis hei, eihän kukaan edes tiennyt, että miehellä on perhe?!) ja häipyy Venäjälle tekemään omia tutkimuksiaan?  

Luopioissa riittää säpinää heti alkumetreiltä asti. Mikään tykitystrilleri kirja ei kuitenkaan ole, mutta tykkäsin kyllä kovasti siitä, että menoa riitti ja toisaalta myös Helmeen tiimin jäsenistä saatiin lisää tietoa. Erityisesti Sergein hahmo sai syvyyttä, ja hänet oli nostettu todella isoon rooliin verrattuna Pirulaiseen. Luopioiden loppusivut antoivat pientä vinkkiä siihen suuntaan, että seuraavassa osassa keskiössä saattaisi olla Helmeen tiimin jäsenistä Magnus, ja enpä laittaisi tätäkään pahakseni. Se, että tiimistä nostetaan aina joku hieman muita enemmän etualalle on parhaimmillaan tosi toimiva ratkaisu ja tuo kivaa vaihtelua kirjojen sisältöön. Halmeen tiimiin kun sattuu kuulumaan aika erilaisia tyyppejä.

Kirjassa käsitellään lasten huostaanottoa ja huumekauppaa, mutta mitään tosi inhoja juttuja juoneen ei kuitenkaan liity. Siksi taidankin niin pitää Gadsin sarjasta: se on hyvä yhdistelmä toimintaa, poliisihommia ja yhteiskunnallisten epäkohtien kuvausta mutta liialliset raakuudet loistavat poissaolollaan. 

Mutinoita Luopiot saa minulta siitä, että eräs Sergein Venäjän reissuun liittyvä juonikuvio katkesi kuin seinään kesken kiivaimman toiminnan ja mies ilmestyi noin vaan seuraavaksi Turkuun. Jännäreiden ystävänä olin jokseenkin äimistynyt tästä ratkaisusta, mutta onneksi juoni otti uudelleen tulta alleen ja kantoi hyvin loppuun asti. Eli ei muuta kuin seuraavaa osaa odottelemaan... Luopiot saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä.


***
Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12. Kirjassa siirrytään ajasta ikuisuuteen. Tämä ei varmaankaan ole suuri spoilaus, kun kyseessä on dekkari. 😃

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatista.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanmerkkinä lentolippu, Amman lukuhetki
Äänikirjan tietoja:
Tomas Gads: Luopiot
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti
Lukija: Jani Karvinen
Bazar, 2020
7 t 48 min

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että olet pitänyt tästä. Luin Pirulaisen, eli tämänkin voisin laittaa varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti laittaa varaukseen. Luopiot jatkaa mukavasti siitä, mihin Pirulainen jäi. :)

      Poista
  2. Tämä oli jopa jännempi kuin ensimmäinen dekkari. Toivoin loppuun yhtä jännää loppukoukutusta kuin Pirulaisessa oli, mutta se jäi nyt puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin oli. Pirulainen oli aika hidastempoinen välillä, mutta toisaalta siinä piti esitellä Halmeen tiimin jäseniä, se saattaa osaltaan selittää asiaa. Luopiot rullasi kivasti eteenpäin, vaikka loppukoukutus jäikin kyllä vaisuksi, se on totta.

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvin positiivinen kokemus ja ilahdutti, että sekä sarja että romaani itsenäisenä teoksena oli selvästi kehittynyt suhteessa edelliseen. Henkilöhahmoihin tuli paljon syvyyttä. Tuo on aivan totta, että on hyvä idea nostaa tiimin jäseniä vuorotellen keskiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gadsin Halme-sarja on ollut minulle viime aikojen kiinnostavin kotimainen dekkarisarja. Erityisesti äänikirjan muodossa kirjat ovat toimineet minulle hyvin. Tykkään sarjan menevestä otteesta, ja henkilögalleria on mukavan monipuolinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.