Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Tuomas Kokon Tosi kivat juhlat (Kosmos, 2019) kuvaa sellaisen henkilön todellisuutta ja mielenmaisemaa, johon minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa juuri lainkaan. Kirjassa työtön nuorimies hengailee kaupungissa, kokeilee deittisovelluksia sen oikean toivossa, arvelee olevansa masentunut, hapuilee kohti työelämää, kun pikavippien maksuerät alkavat kasaantua. Kaupasta pitää koettaa löytää se halvin hammasharja, toimeentulotuki roikkuu jonkin pyydetyn lisäselvityspyynnön takana - jos roikkuu, voihan olla ettei sitä myönnetä. Siksi ne pikavipit.
"Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainut sinkku.
    Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin Youtube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.
    (Vaikka olen "aikuinen", nauran yhä videoklipeille, joissa kaksi ihmistä juoksee toisiaan päin valtaisat jumppapallot sylissään, törmää ja kellahtaa lattialle nurinniskoin.)
    En tiedä, kumpaa minä pelkään enemmän: että tulen torjutuksi vai että jään yksin. Ko. pelkoja on hankala erottaa toisistaan."
Tosi kivat juhlat ei koeta vääntää kertojansa tilanteesta huumoria - tai ainakaan en itse löytänyt kirjasta suurempia naurun tai huvituksen aiheita. Inhorealismiinkaan ei (kai) sorruta, eli Tosi kivat juhlat jäi ääripäiden keskelle. Koin sen kerrontatyylin kovin toteavana, nyt on näin -tyylisenä. Mutta jotenkin minun oli vaikeata päättää, mitä mieltä kirjasta olen. Onko se hyvä juuri siksi, että sen kuvaama henkilö on just niin ponneton ja irrallaan yhteiskunnan eteenpäin rullaavista rattaista kuin on? Vai pitäisikö kirjan "yrittää enemmän", tuoda kertojaansa enemmän tykö? Kertojan tilannetta ei taustoitettu millään tavoin, ja tämäkin lisäsi osaltaan sitä tunnetta, että Tosi kivat juhlat avaa pieneksi hetkeksi ikkunan toisenlaiseen todellisuuteen ja sitten yks kaks läväyttää ikkunan kiinni, ja siinäpä se. Miten kirjan kertojalle elämässään kävi, se jää täysin auki.

Luin Tosi kivat juhlat e-kirjana BookBeatin kautta, kun kaipasin jotain uutta luettavaa (=jotain muuta siis kuin oman hyllyn kirjat), ja kirjan lyhyt sivumääräkin houkutteli. Kännykkäkirjaksi napakanmittainen Tosi kivat juhlat sopii hyvin, jollei ole pirtsakan kirjan tarve. Minulle kirja tarjosi jotain vähän erilaista luettavaa, ja Goodreadsiin Tosi kivat juhlat saa kolme tähteä.


***

POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa sijoitan kirjan kohtaan "a book with a three-word title".

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatista
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua ja maistettua, Kirjakaapin kummitus, Aina joku kesken
Kirjan tietoja:
Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat
Kansi Tero Ahonen
Kosmos, 2019
126 sivua

Kommentit

  1. Tekstisi ei saa varsinaisesti innostumaan tämän kirjan lukemisesta, vaikka varmasti kurkitus tuollaiseen todellisuuteen tekisi minulle(kin) oikein hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tämä juttu varmaan mainoslauseesta käy. :) Mutta vakityössä olevalle kirja tosiaan tarjosi maistiaisen erilaisesta arjesta.

      Poista
  2. Laitoin tämän jokin aika sitten suosikkeihin äänikirjasovelluksessa, joten saatan kuunnella jossain välissä kun kaipaa ihan lyhyttä nollauskuuntelua. Sellaiseksi tämä on varmaan passeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi lyhyt kirja, sopii välipalaksi oikein hyvin. Lukijasta en tosin osaa sanoa mitään, kun itse luin e-kirjana.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.