Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti (Tammi, 2009) on kahden aikatason romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat muutamaan heinäkuun päivään Korean sodan aikana ja yhdeksän vuotta myöhäisempään Länsi-Virginiaan. Näin keritään hiljalleen auki erään pienen perheen tarina. Korean sodan aikaisissa tapahtumissa pääosassa on korpraali Robert Leavitt, joka marssittaa pakolaisia turvaan mutta koko joukkoa odottaa vain vääjäämätön, karu kohtalo. Kirjan nimihenkilöt Kiuru ja Termiitti ovat lapsia, joiden on yhteinen Lola-äiti oli naimisissa Leavittin kanssa. Leavitt siis jätti oman jälkensä maailmaan, ja hänen perheensä rippeet lukija tapaa 1950-luvun lopun pienessä amerikkalaiskaupungissa.

Phillipsiltä on julkaistu Keltaisessa kirjastossa useampikin kirja, ja hänen teoksiaan näkyy silloin tällöin blogijutuissa. Minä olen jostain syystä kiertänyt Phillipsin kirjat kaukaa, mutta Kiurun ja Termiitin luettuani kiinnostus niitä muita kohtaan kyllä heräsi. Nyt lukemani kirjan perusteella Phillipsin kerrontatyyli on aika intensiivinen ja keskittymistä vaativa (tai en ainakaan itse pystynyt lukemaan hänen pitkiä kappaleitaan ja maalailevaa kerrontaansa hutaisemalla). Kiurussa ja Termiitissä pääpaino on päähenkilöiden mielenmaisemien ja tunnelmien kuvaamisessa, ja erityisesti Termiitin näkökulmaa kuvaavat luvut olivat minulle aikaavievää luettavaa. Syntyessään vammautunut Termiitti ei pysty kommunikoimaan puhumalla, ja hänen sisäisen elämänsä kuvaus oli omalla tavallaan tosi kiehtovaa ja taidokasta, ja loi kirjan tapahtumiin paikoin hieman mystisen ja utuisen sävyn.

"Ihmiset, jotka eivät tunne Termiittiä, käyvät levottomiksi sen lähellä. Ne katsovat pois, mutta kaikki jotka tuntevat sen tahtovat antaa sille jotain. Oikeastaan on niin, että heti kun ihmiset saavat tietää ettei Termiiteillä ole mitään hätää, he keksivät jotain ollakseen sen lähellä. Se ei vaadi mitään eikä kommunikoi niin kuin ihmiset yleensä, mutta sen liikkumattomuudessa, huomiossa, on jotakin joka sulkee toiset sisäänsä." (s. 174)

Oma arvoituksensa on se, mitä lasten äidille Lolalle tapahtui sen jälkeen, kun hänen miehensä kuoli. Aikuisiän kynnyksellä oleva Kiuru huomaa ajatustensa kiertyvän Lolan kohtalon ympärille, ja kirjan edistyessä Lolan persoona hallitsee kirjan sivuja aina vain voimakkaammin. Eniten omassa lukukokemuksessani painottuivat kuitenkin Kiurun ja Termiitin vakavat aiheet: vammautuneeseen lapseen suhtautuminen, pienen paikkakunnan ahdas ilmapiiri, menneisyyden painolastin kanssa eläminen. Toisaalta kirjasta löytyi myös lämmintä ja aitoa huolenpitoa ja välittämistä, ja Kiurun ja Termiitin sisaruussuhteen kuvaus oli todella koskettavaa luettavaa.

Mikään kevyt kirja Kiuru ja Termiitti ei ollut, mutten sanoisi sitä raskaslukuiseksikaan. Kirja vaati lukuaikaa, mutta oli sen arvoinen. Goodreadsiin Kiuru ja Termiitti saa minulta neljä tähteä.

"Lola löysi meren rannan mutta ei jäänyt sinne. Vielä nytkin minä joskus herään pimeässä ja ajattelen Lolaa, sitä kuinka se odotti minun koputustani ikkunalasiin. Minä kuulen yhä joen kohinan ja sen naputuksen, joka on kuin viesti tai kysymys johon en osaa vastata. Tunnen mullan ja hajuveden tuoksun ikään kuin Lola olisi jättänyt tuoksunsa ilmaan ja maan pintaan." (s. 136)

***

Osallistun  kirjalla Kirjahyllyn aarteet -haasteen toiselle kierrokselle.

Goodreads: Kiuru ja Termiitti saa 4 tähteä.
Mistä kirja minulle? Ostin kirjan pokkarialesta.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Sivumerkkejä, Kirjasähkökäyrä ja Venus et Nova
Kirjan tietoja:
Jayne Anne Phillips: Lark and Termite (2009)
Suomennos Kersti Juva
Tammi, 2009 (Keltainen kirjasto nro 397)
314 sivua