Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki
Elizabeth Gilbert singahti suuren yleisön tietoisuuteen Eat Pray Love -romaanillaan, mutta minulla se odottelee vielä lukuvuoroaan (okei, eli en siis ole ollut kovinkaan aktiivisesti kiinnostunut ko. kirjasta mutta jonkin verran uteliaisuutta kuitenkin löytyy). Sen sijaan Gilbertin uusi romaani Tyttöjen kaupunki (Gummerus, 2020) pääsi heti lukuun, sillä New York + 1940-luku + teatterimaailma -yhdistelmä kuulosti erittäin lupaavalta. Enkä joutunut pettymään, sillä Tyttöjen kaupunki osoittautui todella vetäväksi lukuromaaniksi, joka sopi oivallisesti kesäloman lukemistoon.
Kirjan raikas kertojaääni kuuluu Vivian Morrisille, joka kirjan alussa palaa muistoissaan vuoteen 1940, jolloin hän oli 19-vuotias, saanut potkut Vassarista ja muuttanut Peg-tätinsä hoiviin New Yorkiin. Vivian on kotoisin varakkaasta perheestä, mutta Peg-tätinsä luona odottaa aivan uudenlainen todellisuus, johon Vivian heittäytyy koko nuoren sydämensä kyllyydestä. Epäsovinnainen, hivenen rappeutunut teatterimaailma, johon näyttävät showtytöt tuovat häivähdyksen glamourista - tämä on täydellinen vastakohta sille suojatulle elämälle, jota Vivian on siihen asti elänyt. Mitä siitä, että yleisönä on naapuruston ei-niin-hyvätuloista väkeä? Mummolta ompelun jalon taidon oppinut Vivian löytää oman roolinsa puvustamon puolelta, ja öisin hän valloitaa kaupungin yöelämää häikäisevän showtytön Celian kanssa.
"Mistä me oikein saimme kaiken sen energian?Nyt minä muistankin: nuoruudelta itseltään. Me olimme energiaa tuottavia turbiineja. Aamut olivat tietenkin aina vaikeita. Krapulat saattoivat olla kohtuuttoman julmia. Mutta jos kaipasin torkkuja myöhemmin päivällä, saatoin aina kellahtaa vanhojen verhojen päälle teatterin takahuoneeseen harjoitusten tai esitysten aikana. Kymmenen minuutin nokoset ja olin taas entiselläni, valmis valloittamaan kaupungin jälleen kerran heti kun aplodit loppuivat."
Vivianin sukellusta New Yorkin ihmeisiin kuvataan kirjan alkupuolella varsin pitkät pätkät. Viihdyin mainiosti Vivianin seurassa teatterin nuhruissa nurkissa ja hämärissä yökerhoissa. Mikään moraalin puhtain kukkanen Vivian ei todellakaan ollut, mutta hänen muisteloissaan on lämmintä ymmärrystä nuoruuden huumaa kohtaan, ja tästä muodostui iso osa Tyttöjen kaupungin vetovoimaa. Mutta viimein toinen maailmansota saavuttaa myös iloisen New Yorkin, vaikka kovin synkäksi kirjan tapahtumat eivät äidykään. Kuuluisa näyttelijätär Edna Parker Watson pakenee sotaa yhdysvaltoihin aviomiehensä kanssa, ja päätyy Peg-tädin hoiviin. Tästä alkaa tapahtumaketju, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia myös Vivianin elämään.
Tyttöjen kaupunki ei käsittele sotaa erityisen syvällisesti, mutta kirja kuvaa silti omalla tavallaan sitä, miten sota vaikutti naisten arkeen suurkaupungissa, toi uusia työllistymismahdollisuuksia ja miten eräs aikakausi teatterin historiaa saateltiin päätökseensä. Suurin osa loppusivuista omistetaan erään Vivianille tärkeän ihmissuhteen ruotimiselle, ja pidin todella paljon tästä jaksosta. Se toi syvyyttä sodan vaikutusten käsittelyyn, ja eräät kirjat aiemmat tapahtumat näyttäytyivät aivan eri valossa.
Tyttöjen kaupunki oli vetävää luettavaa. Sen keskushahmo Vivian oli mielestäni ihastuttava sekoitus itsenäisyyttä, omapäisyyttä, lämmintä huumoria ja hiljalleen karttuvaa viisautta ja ymmärrystä elämää kohtaan, ja hän kyllä kannatteli tarinaa hienosti loppuun asti. Goodreadsiin mainio Tyttöjen kaupunki saa minulta neljä tähteä. Lämmin lukusuositus heille, joita kiehtoo New York ja sen menneisyys.
Jossain vaiheessa elämäänsä nainen vain väsyy häpeämään itseään koko ajan.Sen jälkeen hän on vapaa tulemaan todella itsekseen.
***
Osallistun kirjalla Rauhan lukuhaasteeseen. Kirjan alkupuoli mennään kohtuullisen iloisissa ja huolettomissa tunnelmissa, mutta toisen maailmansodan kaiut ovat isommin esillä kirjan loppuosassa.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kustantaja lähetti minulle ennakkokappaleen kirjasta. Kiitos!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Anun ihmeelliset matkat
Kirjan tietoja:
Elizabeth Gilbert: City of Girls (2019)
Suomennos Taina Helkamo
Gummerus, 2020
496 sivua
40-luvun New York ja teatterimaailma kuulostaa tosiaan kiehtovalta yhdistelmältä. Kiinnostava kirja!
VastaaPoistaTätä kyllä kannattaa kokeilla. 😊
PoistaNew York, 40-luku ja teatteri – yhdistelmä kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Eat Pray Love on minullakin lukematta, vaikka moni sitä on kehunut.
VastaaPoistaMinultakin Eat Pray Love meni aikoinaan täysin ohi, vaikka kai siitä meilläkin kohistiin. Nyt voisin kirjan vaikka lukeakin, tämän uutukaisen imussa.
PoistaMinustakin tämä vaikutti mielenkiintoiselta, ja aion tämän vielä lukea. Eat, Prey, love -kirjan olen lukenut, ja muistaakseni myös pidin siitä. Saman kirjan jatko-osan jätinkin sitten kesken, koska se oli mielestäni huono. Mukava lukea, että tämä Tyttöjen kaupunki oli mielestäsi kelpo luettavaa.
VastaaPoistaKiva kuulla mitä tästä tykkäät. Minulle kirja osui tosi sopivaan lukuhetkeen. 😊
PoistaKiva että tykkäsit. Minäkin rakastuin kirjaan suomentaessani sen. Hauska kuulla että teksti vetää suomeksikin. Mutta pieni korjaus: suomentaja on tosiaan Helkamo ei Helkama. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja hienosta käännöksestä, tätä oli ilo lukea. 😊 Pahoittelut kirjoitusvirheestä! Nyt sukunimesi on kirjoitettu tekstiin oikein.
PoistaEi mitään. Kiitos kun korjasit. :) Ilo kuulla että teksti toimii ja imaisee mukaan!
PoistaTässä on kyllä lähtökohdat niin minun makuun, että odotan innolla sen lukemista!
VastaaPoistaEat pray love -leffan olen katsonut ja sen innostamana aloin lukea jatko-osaa, mutta jätin sen kesken koska en pitänyt siitä ollenkaan. Jaksan silti uskoa että Tyttöjen kaupunki on toista maata.
Kiva kuulla, mitä tästä kirjasta tykkäät! Uskon kyllä, että osuu sinunkin lukumakuusi. :)
PoistaMinulla jäi tuo leffakin katsomatta, mutta mietin juuri tänään, että pitäisiköhän lainata se kirjastosta...
Kiitos muistutuksesta. Aloittelin tätä rantalukemisena ja tykkäsinkin, mutta sitten jotenkin unohtui kiireiden alle. Nyt voisi toimia töiden jälkeiseen rentoutukseen :)
VastaaPoistaTähän pääsee kyllä hyvin mukaan tauonkin jälkeen, oli sillä lailla helppolukuinen kirja. :)
PoistaHmm, tämä alkoi nyt hivenen kiinnostaa minuakin, erityisesti historiallisen aspektinsa takia. Olen ennakkoluuloisesti sivuuttanut tämän kirjan aiemmin siihen edes tutustumatta, koska Eat Pray Love ei kiinnosta minua pätkääkään (sen perusteella, mitä olen siitä lukenut) ja olen mahdollisesti olettanut että tämä on sen "jatkumoa".
VastaaPoistaMutta niin sitä vain taas takkia käännellään eli mahdollisesti luen tämän jossain vaiheessa.
En tosiaan ole lukenut tuota Eat.. kirjaa, mutta siitä saamieni vaikutelmien perusteella tämä uusi on erityyppinen kirja. Eli kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa. :)
PoistaAloitin tämän kertaalleen, mutta en jotenkin syttynyt. En tosin myöskään lukenut alkua pidemmälle. Aihepiiri kiinnostaa, joten kiva lukea toisten kokemuksia. Ehkä kokeilen jossakin vaiheessa uudelleen, jos fiilis olisi sopivampi.
VastaaPoistaAinahan kirja ei osu omaan makuun, minkäs sille voi. Itse hieman yllätyin siitä, että tämä oli oikein hyvä ja vetävää luettavaa.
PoistaEat Pray Love oli aikoinaan melko sykähdyttävä lukukokemus. Siinä olisi mielestäni ollut kyllä tiivistämistä, mutta silti ahmin sitä miettien, että olisipa ollut fantastista itse kiertää maailmaa ja kirjoittaa kokemuksistaan. Minulla on jopa Eat Pray Love -leffapaita, vaikka siinä kirja on paljon parempi.
VastaaPoistaEn ollut ennakkoon ihan vakuuttunut Elizabeth Gilbertin kaunokirjallisista annista, mutta sinun tekstisi perusteella kirjaan kannattaa todellakin tarttua, joten siirrän kirjan luettavien pinoon, kiitos!
Oletpa ollut innostunut Eat Pray Love -kirjasta. :) Mutta kieltämättä kirja on nyt alkanut kiinnostamaan minuakin, melkoisesti jälkijunassa. Tätä uutta Gilbertiä kyllä kannattaa kokeilla, kirjasta luulisi viriävän keskustelua lukupiirissäkin.
PoistaTällä viikolla olimme kirjasamikset, ja aika samassa hengessä myös ymmärsimme Vivianin seikkailuja.
VastaaPoistaVoisin lukea kirjan uudestaankin pelkästään teatterin pukujen ja lavastuksen näkökulmasta. Se juutalainen kirppari oli aika vinkeä paikka!
Oli kiva huomata, että sinultakin oli tullut juttu tästä kirjasta! Minäkin innostuin kirjan teatterimaailman kuvauksesta, se oli todella onnistunutta. Tyhjästä nyhjäiseminen oli sodan aikaan arvossaan, ja lopputulos saattoi silti olla aivan erinomainen.
Poista