#tobereadtag - näitä lukisin...

Vastailin hiljattain #nottoreadtag-kysymyslistaan, ja Aukeamia-blogissa oli tehty haasteesta käänteinen versio eli #tobereadtag. Vastaanpas tähänkin, kun näitä kirjallisia kysymyksiä ei voi tuumailla liikaa. 😊

1. Klassikko, jonka aiot lukea

Kesällä tuskailin heinäkuun klassikkohaasteen kirjavalinnan kanssa, ja pyörittelin montaa ennakolta kiinnostavan oloista kirjaa käsissäni. Tosipaikan tullen lukuinto ei sitten virinnytkään, mutta Jane Austenin Emma on kuitenkin sellainen klassikko, jonka ehdottomasti aion lukea vaikka kirjan paksuus nyt hyydyttikin lukupuuhat. Minulla oli kesällä lainassa kirjastosta hivenen nuhruinen pokkari-Emma, mutta elokuun alussa inspiroiduin tilaamaan kirjasta englanninkielisen, kaunis- ja kovakantisen version. Samalla mukaan tarttui Austen-suosikkini Ylpeys ja ennakkoluulo.

Austenin kirjoista on BookDepositoryssa tarjolla todella paljon erilaisia painoksia, mutta päädyin noihin alle olevissa kuvissa näkyviin ainoastaan siitä syystä, että kannet herättivät huomioni. Ne eivät ole sitä perinteisintä Austen-tyyliä, mutta värit ja modernit naishahmot saivat aikaan kunnon wow-elämyksen. Tavallaan tuntui nololta ostaa kirjat vain siksi, että niissä on huikean hyvät kannet mutta kai sitä voi oman lempiklassikkonsa suhteen haksahtaa tämmöisiinkin ostoksiin 😉.

Tässä siis Emma, jota en ole vielä lukenut mutta jonka leffaversion kävin katsomassa alkuvuonna. Se oli todella hyvä ja oikeastaan elokuvan myötä innostuin kirjallisestakin Emmasta:

... ja tässä Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on suosikkiklassikkoni:

Kirjojen sivut ovat miellyttävän tukevaa paperia, ja fonttikin tuntuu omaan silmään oikean kokoiselta eli näitä on varmasti kiva lukea eikä vain katsoa:

2. Kirja, jonka arvot koet itsellesi läheisiksi

Luin aiemmin kesällä Steinunn Sigurðardóttirin Heidan, joka on henkilökuva islantilaisesta lammaspaimenesta Heidasta. Lampaiden kanssa tuohuaminen ei varsinaisesti kuvasta omaa arvomaailmaani (vaikka siis lampaathan on tosi sööttejä ja on ihanaa, että niitä voi bongailla kaupungin liepeiltäkin maisemaa hoitamasta), mutta ihailen Heidan kykyä elää omanlaistaan elämää ja olla välittämättä ulkopuolisista käsityksistä sen suhteen, miten naisen tulisi asiansa järjestää. Heida tekee myös tärkeää työtä oman yhteisönsä ja eritoten luonnon hyväksi, mitä arvostan suuresti.

Nämä lampaat hoitivat maisemaa elokuun alussa Oulun Hietasaaressa.

 

3. Sopivan pituinen kirja

Keskittymiskykyni ei tällä hetkellä riitä paksuihin kirjoihin, joten sopiva mitta kirjalle on semmoiset 200-300 sivua. Esimerkiksi Tiina Raevaaran Kaksoiskierre oli mukavat 260 sivua ja Hanna Weseliuksen Alma! 210 sivua. Lukupinossani sopivan mittaisia ovat esimerkiksi Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (266 sivua) ja Siina Tiuraniemen Jäämeri (272 sivua).

4. Kirja sellaisesta genrestä, jota tykkäät lukea

Dekkarit ovat eräs suosikkigenreni, ja lukupinossa odottelee esimerkiksi Eva Frantzin uutuusdekkari Tästä pelistä pois. Olen tykännyt Frantzin Anna Glad -sarjasta tosi paljon, joten odotukset uutukaista kohtaan ovat korkealla.

5. Suosittu kirja, josta olet kiinnostunut

Trevor Noahin muistelmateos Laiton lapsi on saanut runsaasti blogihuomiota ja muutakin huomiota, ja kirja on minullakin lukulistalla (tai oikeammin kuuntelulistalla, sillä BookBeatin äänikirjarversio kiinnostaa). Noahin kyky kertoa huumorin varjolla rankoista kokemuksista on se juttu, joka minua kirjassa kiehtoo.

6. Kirja, jonka aiot lukea loppuun asti (vaikka se olisi kertaalleen jäänyt kesken)

Toni Morrisonin Jazz on jäänyt minulla kesken, mutta vain siksi, että koetin lukea sitä huonoon aikaan. Kirja olisi vaatinut enemmän keskittymistä (kuten Morrisonin kirjat yleensäkin), ja pokkari odotteleekin uusintayritystä lukuhyllyssäni. Kirja sopisi hienosti Helmet-haasteen kohtaan 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirja, joten voipa olla, että palaan Jazziin jo tässä syksyn aikana.

7. Kirja, jonka toivoisit jo lukeneesi

Olisi hienoa, jos voisin sanoa lukeneeni kotimaisen kirjallisuuden "suuret" klassikot kuten Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla, Alastalon salissa ja mitä näitä nyt on. Eipähän tarvitsisi miettiä, pitäisikö koettaa yrittää lukea vaikkei hirmuisesti kiinnosta vai antaisiko vaan suosiolla olla... Alastalon salissa on sentään herättänyt uteliaisuuteni, sillä kirja vilahtelee aina silloin tällöin blogijutuissa, kun joku reipas ja urhoollinen on sen onnistunut selättämään. Eli ehkä joskus... tai sitten ei 😏.

8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, ja jonka aiot pian lukea

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -kirjan pokkaripainos on nököttänyt hyllyssäni aika pitkään, ja kirjailijan uusi kirja palautti mieleeni, että minulla on niitä vanhempiakin vielä lukemista odottamassa.  

Lukupinossa just nyt!