Naistenviikko: Alma! - Hanna Weselius

Hanna Weseliuksen esikoisromaani Alma! (WSOY, 2016) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. En muista tuolloin kiinnittäneeni juurikaan huomiota kirjaan, mutta jossain vaiheessa pokkaripainos on päätynyt heräteostona hyllyyni. Kylläpä oli onnistunut valinta, sillä Alma! kietoi minut vaivihkaa pauloihinsa. Alkuun tuntui, etten oikein päässyt sirpalemaisen kirjan aiheista ja teemoista kiinni, mutta viimeisellä sivulla sitten jo harmittelin sitä, että tähänkö tämä loppui.

Alma! on niitä kirjoja, jotka vaativat rauhoittumista kirjan äärelle. Tai ainakaan en itse olisi pystynyt keskittymään sen sisältöön kovin rauhattomalla mielellä. Varsinaisesta juonesta en Alman! kohdalla puhuisi, pikemminkin romaani koostuu näkökulmista eri henkilöihin ja heidän välisiin yhteyksiin. Naisen aseman ja toiminnan pohdinta on kirjan keskiössä. Ja aivan erityiseen asemaan nostetaan kirjan nimihenkilö, Alma Mahler (1879-1964), jonka toimia salaperäinen tarkkailija antaumuksella kommentoi:

"Nämä tyypit jäivät kirjoitettuun historiaan kristityn Euroopan pelastajina. Tätä minä tarkoitan, Alma. Lue huulilta: tätä minä tarkoitan lehmämäisyyden puuttumisella. Kaiken maailman ukot ovat kautta maailman säätäneet ihan yhtä puolivillaisesti kuin sinä ja minä mutta keränneet siitä yhtään kakomatta ja yhtään nieleskelemättä kaiken kunnian. Niin että minä toivoisin että sinä Alma kultaseni edes joskus käyttäytyisit kuin suuri sotapäällikkö. Säveltäisit, jumalauta, etkä järjestelisi Gustavin scherzoja ja allegroja."

Nykyajassa seurataan mm. yksinhuoltaja-taiteilija-Ainoa, jolla on herkät tuntosarvet ympäristönsä suhteen. Ainon elämä on melkoista vuoristorataa ja tunnekuohua, ja kirjan henkilöistä koin juuri hänet kaikkein kiinnostavimmaksi ja uteliaisuutta herättävimmäksi, vaikka kuuluisan Alman rinnalla Aino toki onkin aika tavallinen tapaus. Ainon hahmo tarjosi kuitenkin enemmän samaistumispintaa, vaikkei yh-arki olekaan minulle millään tavoin tuttua.

Henkilöstä ja näkökulmasta toiseen singahtelu vaati keskittymistä, mutta en silti kokenut kirjaa liian hajanaiseksi. Tosin täytyy myöntää, että muutamat luontoaiheiset jaksot olivat minun makuuni liian maailmoja syleileviä, ja niistä oli vaikeaa saada otetta. Mutta jos näihin ei takerruta, Alma! oli sopivasti erilainen kirja, ja sen kaunis, paikoin provosoiva, ilkamoiva kieli oli nautinnollista luettavaa. Alma! osoitteli lempeästi tai väliin rajumminkin naisena olemisen kipupisteitä, ja herätteli siihen, millä lainalaisuuksilla maailma toimii. Mitään mullistavaa sisältöä en kirjasta löytänyt, mutta Alma Mahlerin persoonan ristiriitaisuus kyllä alkoi kiinnostamaan.

Goodreadsiin Alma! saa minulta neljä tähteä. Lämmin lukusuositus tälle hienolle esikoisromaanille!

"Tässä tarinassa kukaan ei viisastu eikä kuole. Kaikki jäävät tänne poukkoilemaan aivan kuten tähänkin asti kunnes lopulta katoavat. Vaikka mikään tarinassa ei viittaa siihen, tämän on pakko olla komedia."

***

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 15. Fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö. Osallistun kirjalla myös Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteeseen, sillä olen ostanut Alma!-pokkarin jostain kirja-alesta heräteostona. Lisäksi kirja on osa Kirjabloggaajien naistenviikon juttusarjaani:

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Ostin pokkarin kirja-alesta.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen kuisketta, Luettua elämää, Kirjakaapin kummitus ja Kartanon kruunaamaton lukija

Kirjan tietoja:

Hanna Weselius: Alma!

WSOY, 2016

210 sivua