Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa

Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa (Aula & Co, 2020) on eräs erikoisimpia ja hämmentävimpiä kirjoja, joita olen lukenut (tai siis, itse asiassa kuuntelin kirjan äänikirjana). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosituhannen vaihteen New Yorkiin, jossa 26-vuotias kertojanainen avautuu elämäntilanteestaan. Hän on päättänyt turruttaa itsensä lääkkeiden avulla ja eristäytyä muusta maailmasta vuoden ajaksi:
"En pysty nimeämään mitään yksittäistä tapahtumaa, joka olisi ollut syynä päätökseeni vaipua horrokseen. Alun perin halusin vain rauhoittavia turruttamaan kielteiset ajatukseni, koska niiden alituinen hyöky teki vaikeaksi olla vihaamatta kaikkia ja kaikkea. Ajattelin, että elämä olisi siedettävämpää, jos aivoni olisivat vähemmän kärkkäästi tuomitsemassa ympäröivää maailmaa."
Vuosi horroksessa on naisen yksinpuhelu. Hän kuvaa päivittäisiä tekemisiään (pahan kahvin hakeminen egyptiläisten pitämästä kulmakaupasta on usein päivän kohokohta), ajatuskulkujaan jotka ulottuvat menneeseen, kohtaamisiaan ns. ystävänsä Revan kanssa, vähittäistä vaipumistaan täydelliseen turtumukseen. Kaikkea sävyttää tohtori Tuttlen määräämä lääkecoctail, jota nainen nappailee hurjaa tahtia. Naisella on perintörahaa, yliopistotutkinto, asunto Manhattanilla, ulkonäköä, mutta ulkoisista tekijöistä ei tunnu löytyvän avainta sisäiseen rauhaan.
"Kesän hiipuessa unesta tuli ohutta ja tyhjää, niin kuin huoneessa jossa on valkeat seinät ja ilmastointi säädetty haalealle. Jos ylimalkaan näin unia, uneksin että makasin sängyssä. Se tuntui pinnalliselta ja joskus jopa tylsältä. Jos menneiden miettiminen alkoi hermostuttaa, otin pari ylimääräistä Risperdalia ja Ambienia."
En voi väittää, että kirjan nainen olisi mikään miellyttävä tuttavuus. Päinvastoin, hän suhtautuu ylimielisesti ja väheksyen ympäristöönsä eikä arvosta kovin korkealla itseäänkään. Tohtori Tuttle on vähintäänkin yhtä arveluttava henkilö, sillä hänen lääkärinetiikkansa ei kestäisi kriittistä tarkastelua himpun vertaa. Ylipäänsä kirjan kuvaama tilanne on sellainen, joka lähinnä saa nostelemaan kulmia hämmästyksestä: voiko kukaan selvitä tuollaisesta vuodesta hengissä?

Silti jäin täydellisesti koukkuun nuoren naisen outoihin, sumuisiin päiviin, ahdistukseen ja kummalliseen tapaan tarkastella maailmaa. Vuosi horroksessa vyörytti eteen sellaisen palan maailmaan, joka on todella kaukana omasta arjestani. Kirjan asetelma tuntui järjettömältä mutta silti sen verran uskottavalta, että seurasin sitä häpeämättömän uteliaana. Mihin nuori nainen lopulta päätyy?

Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja Karoliina Kudjoin lukutyyli teki kuuntelukokomuksesta todella intensiivisen ja vangitsevan. Hänen äänensä kylmän viileä sävy ilmensi täydellisesti niitä tuntoja, joita nainen lukijalle vuodattaa. Kuuntelunopeutta minun oli kylläkin pakko hidastaa, sillä normaalinopeudella kuunneltuna lukijan ääni eteni minun makuuni aivan liian hengästyttävää tahtia.

Vuosi horroksessa saa minulta Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Sen sivut tarjoavat vinon näkökulman omaan aikaamme. Kuvakulma ei kenties ole järin kaunis, mutta hätkäyttävä se taatusti on.
"Ajattelin, että jos jatkaisin samaa rataa, katoaisin lopulta kokonaan ja ilmestyisin myöhemmin jossain uudessa hahmossa. Sitä minä toivoin. Siitä minä unelmoin."


***
POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book with a main character in their 20s".

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatissa
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Mitä luimme kerran, Donna mobilen kirjat
Äänikirjan tietoja:
Ottessa Moshfegh: My Year of Rest and Relaxation (2018)
Suomennos Kristiina Drews
Lukija Karoliina Kudjoi
Aula & Co, 202
Kesto 8 t

Kommentit

  1. Voitin tämän kirjan keväällä kustantajan arvonnasta, mutta en ole saanut vielä luettua. Olen jäänyt arvailemaan, olisiko tässä oikeasti sitä muistaakseni luvattua mustaa huumoria vai menisikö pelkästään ahdistuksen puolelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin itse asiassa mietin tuota mahdollista ahdistuskokemusta. Jos aihe liippaa läheltä omaa elämää, en kenties olisi lukenut tätä kirjaa. Homma menee sen verran överiksi, tavallaan, ettei sillä ehkä ole todellisuuden kanssa hirmuisesti tekemistä ja sitä myöten kirjaan olisi kenties ollut vaikeaa suhtautua. Mutta kannattaa ainakin kokeilla, sen verran erikoinen kirja on kyseessä.

      Poista
  2. Tämä oli outoudestaan huolimatta myös minun mieleeni! Kudjoi oli oivallinen valinta lukijaksi, uskon että hänen äänensä teki kuuntelukokemuksesta niin hienon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kudjoi oli aivan erinomainen lukija tähän kirjaan. En ole aivan varma, olisiko kirja toiminut minulle niin hyvin luettuna kirjana.

      Poista
  3. Minä aloitin tätä lukukirjana aiemmin tällä viikolla ja etenin vajaat 30 sivua, mutta sitten sain kirjastosta odottamani varauksen jota meinasin vähän vain "makustella" mutta jäinkin siihen kiinni ja Vuosi horroksessa palasi hyllyyn. Ajattelin jo silloin, että äänikirja voisi olla toimivampi mulle tämän kirjan kohdalla ja nyt kun luin juttusi, kuulostaa vielä enemmän siltä vaihtoehdolta jolla jatkan kirjan parissa :) Olen ainakin tähän asti tykännyt Karoliina Kudjoin lukutyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä äänikirjaversiota! Se koukutti minut tosi nopeasti ja Kudjoi on ihan nappivalinta lukijaksi tähän kirjaan. Hänen äänessään on jotain lähes hypnoottista voimaa, kun kertojan outo tarina vyöryy päälle.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.