Naistenviikko: Heida - Lammaspaimen maailman laidalta - Steinunn Sigurðardóttir

Tänään alkaa kirjablogeissa mukava kesäinen perinne, Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin emännöimä Naistenviikko-haaste. Olen tänä vuonna haasteessa mukaan useammalla jutulla, joista löytyy naiskirjailijjoiden kirjoja etunimiteemalla.  Viikon nimipäiväsankareita omissa  haastekirjoissani tosin ei tällä(kään) kertaa ole, ja teemakin valikoitui jokseenkin sattumalta, kun lukupinoon päätyi ensin pari sopivaa kirjaa ja sitten pienellä vaivalla muutama muu. Kiinnostavia, erilaisia naisia on joka tapauksessa luvassa!

Naistenviikkoni avaa Islannin jylhissä maisemissa asustava Heida:


Heida on henkilökuva islantilaisesta Heida Ásgeirsdottírista, joka hoitaa yksin Katla-tulivuoren lähellä sijaitsevaa sukutilaansa ja suurta lammaskatrasta. Heida elää itsenäisen naisen elämää ja ehtii moneen: tilan töiden ohella hän on mukana kunnallispolitiikassa, tekee ultraäänitutkimuksia muiden tilojen uuhille, vastustaa energiayhtiön pyrkimyksiä ostaa viljelysmaita yhtiön käyttöön. Kirjan on kirjoittanut islantilainen runoilija ja toimittaja Steinunn Sigurðardóttir, joka alkusanoissa kuvailee valitsemaansa kirjoitustyyliä näin:
"Yksi suurimmista haasteista oli hänen ainutlaatuisen, uutta ja vanhaa yhdistelevän puhetapansa säilyttäminen ja sen esittäminen oikein kirjan sivuilla. [...] Tutkimus- ja kirjoitustyö koostui minun ja Heidan välisistä keskusteluista, mutta lopulta päätin, että minun oli häivytettävä kirjailijan ääneni, jotta lukijoista tuntuisi kuin he kuuntelisivat Heidan puhuvan."
Tässä Sigurðardóttir on onnistunut mielestäni erinomaisesti. Heidan ääni kuuluu kirjan sivuilla tarmokkaana ja päättäväisenä, ja vuoden kiertoa noudatteleva rakenne tutustuttaa mukavasti lammastilan työntäyteiseen arkeen ja vuodenaikojen erityispiirteisiin. Luvut ovat välillä lyhyitä, ja saattavat koostua vain yhden päivän tapahtumista, Heidan riimittelyistä ja niihin liittyvistä muistoista, tai sitten luvuissa käsitellään laajemmin jotain Heidalle läheistä aihetta, kuten ultraäänitutkimusten tekoa (tämä oli muuten tosi kiinnostava aihe, josta en tiennyt mitään!) tai politiikkaa, johon Heidalla on hieman kaksijakoinen asenne. Poliittinen aktivismi vie aikaa tilan töiltä, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa. Heida ei pidä esilläolosta, mutta rakkaan tilan ja maan vuoksi hän on valmis taistelemaan arvojensa puolesta.
"Islannin maatalous ja luonnonsuojelu ovat sydäntäni lähellä. Ne kaksi asiaa ovat minun mielessäni kietoutuneet toisiinsa tiiviisti. Maanviljelijä on täysin luonnon armoilla, joten hänellä on mielestäni vielä muita ammattikuntia vahvempi velvollisuus suojella luontoa kaikissa toimissaan."
Heida on rakenteensa puolesta aika sirpalemainen, mutta oikeastaan juuri siksi koin kirjan todella aitona ja vaikuttavana. Heidan elämää ei olla väännetty siloteltuun muuottiin, vaan hänen pulpahteleva ja värikäs persoonansa välittyy kirjan sivuilta.  Lammastilan pidosta on glamour kaukana, ja Heidan juttujen kautta maallikkokin pääsee kiinni tilan arjen iloihin ja suruihin. Minusta oli kuitenkin mukavaa, että maatilahommien lomaan oli ripoteltu Heidan yksityistä tuumailua elämänmenosta noin ylipäänsä, kokemuksia siitä, miten naiseen suhtaudutaan tilanpitäjänä ja hauskaa rupattelua Heidaa kiinnostavista asioista. Niitä kun riittää: mm. keritseminen, moottorikelkkailu ja matkustelu inspiroivat tätä naista. 😊

Goodreadsiin Heida saa minulta neljä tähteä. Kirjan lukeminen oli lähes voimaannuttava kokemus, sillä oli upeaa lukea siitä, mitä kaikkea Heida omassa arjesssaan tekee ja miten on pystynyt asioihin vaikuttamaan. Pidin myös siitä, ettei hän ajattele tekemisiään ensisijaisesti sukupuolen kautta. Heida on kasvanut perheessä, jossa ei eroteltu miesten ja naisten töitä, ja tämä ajattelu kaikuu hänen kirjastaankin. Iso sydän Heidalle ja hänen työlleen 💗
"Henkilökohtaisesti tämä on osa filosofiaani, että en aio kuolla elämättä ensin. Osa sitä, että tahdon antaa palaa ja tarttua tilaisuuksiin. Tämä on tilaisuus elää elämää. Ehkä levottomuuteni ilmenee näin - kaipuu johonkin... haluan jatkaa eteenpäin, tahdon enemmän, eteenpäin, suureen tuntemattomaan."
***

Osallistun kirjalla Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin emännöimään Naistenviikkoon.


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Kirjakirjokansi
Kirjan tietoja:
Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa - fjalldalabóndinn (2016)
Suomennos Maarit Kalliokoski
Like, 2020
294 sivua

Kommentit

  1. Tämä menee lukulistalle! Ihanan erilaista luettavaa, ilmeisesti :) Ja sopii mainiosti naistenviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heida kyllä erottuu massasta, ei ole mikään tusinakirja. Kivaa, jos innostut lukemaan tämän. 😊

      Poista
  2. Ai, kun kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja erilaiselta. Kiva, kun kirjoitit tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihana kirja <3. Heti kun olin lukenut Heidan, tiesin että tässä on juuri oikea kirja naistenviikolle. :)

      Poista
  3. Hienoa, kun näitä erilaisia elinkeinoja tuodaan esille. Luin sen James Rebanksin lammaspaimenkirjan, joka sijoittui Cumbriaan minulle rakkaaseen paikkaan (eli Lake Districtille). Tämä heidi kiinnostaa myös kovasti ihan senkin takia, että sijoittuu Islantiin. Pelkäsään Islanti kiehtoo ja kiinnostaa, joten otaksun että tämä kirja on juuri minua varten. Tykkään myös, jos annetaan omien ajatusten näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Heida, vielä kun oppisi kirjoittamaan! :D

      Poista
    2. Heidi ei mene kovin kauas totuudesta, sillä Heidan nimi kyllä juontaa juurensa tuohon Heidiin, josta Heida on islanninkielinen versio. :) Tämä oli tosi kiinnostava kirja tuon ammattinäkökulman ansiosta. Lammastilan työt tulivat kyllä kirjaa lukiessa ainakin jollain tapaa tutuksi, vähän kuin olisi itse kävellyt siellä tilalla. Itse en ehkä ole mikään erityinen Islanti-fani, mutta kieltämättä kirja herätteli jonkinlaista matkustusintoa. :)

      Poista
  4. Olen kerran kauan sitten ollut viikon Islannissa seminaarissa ja se oli ikimuistoisa kokemus. Muistan myös, kuinka matkaseurueessamme ollut mies sanoi, että hänen mielestään islantilaiset naiset ovat maailman kauneimpia. Hämmästelin lausuntoa, mutta siihen sisältyi juuri tuon vahvan itsenäisyyden ja oman tien kulkemisen ihailua. Islantilaisista miehistä jäi siltä reissulta kyllä vain mieleen suunnaton into oluenjuontiin, mutta toisaalta esimerkiksi heidän jalkapallojoukkueensa menestys on loistava osoitus poikkeavasta yhteisökulttuurista. Vaikuttaa todella kiinnostavalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kiinnostava ja erilainen kirja, voisi herättää keskustelua teidän lukupiirissäkin. :) Heidasta kyllä huokui juuri tuo vahva itsenäisyys ja omien polkujen tallaaminen. Ihan kaikki paikalliset miehet sitä eivät kai ole aina arvostaneet, mutta on niitä ihailijoitakin ollut. :)

      Poista
  5. Minulta meni näköjään (taas) Naistenviikko ihan ohi. Onneksi on monia muita bloggareita, jotka ovat hereillä ja joilta löytyy aivan mahtavia viikolle sopivia lukuvinkkejä. Tämäkin on ihan superkiinnostava.
    On aina jotenkin mahtavaa lukea ihmisistä, jota valitsevat oman tiensä ja kulkevat sitä välittämättä ympäristön sanomisista ja helpommista mahdollisuuksista. Lammaspaimenen elämä nykyaikana ei kuulosta ihan itsestäänselvältä nuoren ammattihaaveelta, vaikka tokihan moni nykyiseen työelämään kyllästynyt / väsynyt vastaavasta haaveilee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan ei kaikkea huomaa. Minulla sattuu olemaan oma syntymäpäivä ko. viikolla, joten se tulee hieman automaattisesti huomioitua muutenkin. Tämä oli upea kirja, suosittelen! Lammastilallisen elämä ei varmaankaan liene se tavallisin uravaihtoehto, mutta Heida tuntuu olevan omalla alallaan.

      Poista
  6. Islanti kiehtoo, samoin erilaiset, vahvasti ympäristöön ja yhteisöön linkittyvät elämäntavat. Tähän voisi siis hyvinkin tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannin erityisyys välittyy hienosti Heidan tarinasta. Tämä oli aika nopealukuinenkin, joten kannattaa kokeilla, jos sopiva tilaisuus tulee eteen.

      Poista
  7. Olipas erilaisen kuuloinen kirja! Olen lukenut todella vähän islantilaista kirjallisuutta, vaikka siellä kuulemma kirjoitetaan sitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi mieleenjäävä ja erilainen kirja. Enpä ole itsekään kovin paljon lukenut islantilaista kirjallisuutta enkä tunne maatakaan kovin hyvin. On kyllä hienoa, että suomennoksia kuitenkin löytyy.

      Poista
  8. Heiđan ääni oli tosiaan saatu hienosti kuuluviin. Minulle tämä oli vähän pettymys, tykkäsin hirveästi lammastilan arjen kuvauksista, mutta niitä oli lopulta kovin vähän. Rakenne oli päiväkirjamainen ja tosiaan sirpalemainen, välillä taas tuntui kuin olisi lukenut vaalimainosta tai vesivoiman vastaista puhetta. Joka tapauksessa hyvä kun tuli luettua. Heiđa on melkoinen tarmonpesä ja hieno roolimalli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse muistelen pitäneeni juuri siitä, että teksti oli kirjoittajansa oloinen eli ei liian loppuun asti hiottua vaikkapa rakenteensa puolesta. Minulla tulee aika vähän luettua tämän tyylistä kirjallisuutta ja Heidan tarmokas persoona jäi tästä kirjasta hienolla tavalla mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.