Reissukuvia länsirannikolta

Kuluneella viikolla reissasin mieheni kanssa Oulu-Pori-välillä, kun kotimaanmatkamme suuntautui omaan mummolaani. Kokosin tähän juttuun muutaman kuvan matkan varrelta. Tunnelmia kasitien varrelta, olkaapa hyvät:


Vaasan lähellä on Suomen pisin silta, Raippaluodon silta. Sillä on mittaa hieman yli kilometrin verran, mutta kun sen yli hurauttaa autolla, mitään suurta wau-elämystä ei pääse syntymään. Ajelimme kuitenkin sillan yli ja teimme pienen kierroksen saaristossa. Kierros jäi aikataulusyistä lyhyeksi, mutta alue vaikutti todella idylliseltä. Täällä olisi kiva käydä uudelleenkin!

Saaristomaisemaa Vaasan läheltä.


Vietimme Porissa muutaman päivän, ja saimme nauttia aluksi aivan upeista hellekeleistä. Raatihuoneen edustalla piti hakeutua varjoon, jotteivat jäätelötötteröt sulaneet käteen.

Porin rantaviivaa Kirjurinluodosta kuvattuna. Kirkko on komea!


Puuvillan kauppakeskuksesta bongasin pikkuisen kirjaston. Se vaikutti supersymppikseltä, mutta olin sen verran lomatunnelmissa, etten viitsinyt mennä lähemmin tutustumaan vain blogijutun tekoa varten (vaikka sekin kyllä kävi mielessä 😆). Erinomainen idea tuoda kirjasto sinne, missä asiakkaatkin liikkuvat.


Vadelma on minun suurin kesämarjaherkkuni. Nyt oli mahdollisuus poimia vattuja itse ja osa päätyi helppoon ja nopeaan kakkuun, jonka tein kaupan valmiiseen torttupohjaan. Kätevää leipomista mökkiolosuhteissa. :)


Paluumatkalla pidettiin taukoa tunnelmallisessa Kristiinankaupungissa. Pilvet roikkoivat taas niskassa, mutta viehättävän pikkukaupungin kaduilla oli kiva kuljeskella ja aistia menneiden vuosikymmenten fiiliksiä. Vanhoissa puutaloissa on sitä jotain (ok, myönnän että minulla saattaa olla hieman romantisoitu näkemys puutalossa asumisesta...)!


Jos joku kaipaa lounaspaikkavinkkiä Kristiinankaupungista, voin suositella Gastro-ravintolaa. Uskaltauduimme kokeilemaan buffet-lounasta ja kympillä per nenä sai oikein maittavan lounaan.


Kaupungin kujilta paljastui upeita näkymiä. Aivan kuin olisi matkannut aikakoneella menneeseen.



Kummituskävely jäi tällä kertaa kokematta, mutta sen perusteella mitä Kristiinankaupunkia ehdin näkemään, en lainkaan ihmettele, vaikka sen talojen nurkissa muutama levoton haamu pyörisikin. 😊

***

Oli kiva reissu, ja teki todellakin hyvää lähteä kotoa jonnekin. Kotimaassakin kelpaa reissata.

Kommentit

  1. Kiitos kauniista kuvista ja länsirannikon nojatuolimatkasta! Kristiinankaupunki vaikuttaa tosi viehkolta kummituksineen päivineen.
    Vadelmatorttu sai suun napsamaan. Nyt onkin loistava marjasato, josta nauttikaamme. Mainiota heinäkuun vimppaviikkoa ja kevein askelin kohti elokuun kuutamoöitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä. :) On kyllä mitä ilmeisimmin aivan hurja marjavuosi, monen marjan kohdalla. Kävisivät nyt vaan ihmiset poimimassa herkut talteen, niin olisi vitamiinien saanti turvattu pitkäksi aikaa... :)

      Poista
  2. Valtavan asiallinen ja siisti kummituskävely-kyltti :D Ei pelota heti. - Vadelmat on kaikista ihanimmat ja kauneimmat marjat minusta, kuten torttukuvastasi näkee. Tykkäävät kuulemma tästä viileästä kesästä, jota parin lyhyen helteen väleissä enimmäkseen on nyt tarjolla. Hyvä puoli sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin olisin uskaltautunut mukaan kummituskävelylle, jos olisi sattunut sopimaan aikatauluun. :) Ainakin Porin seudulla oli vadelmaa puskissa valtavasti, olisi tehnyt mieli poimia naapurienkin pensaat tyhjiksi. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.