Arnaldur Indriðason: Petsamo
Arnaldur Indriðason on minun tämän kesän dekkarilöytöni. Dekkariviikolla bloggasin kirjailijan nykyaikaan sijoittuvasta sarjasta, jonka avausosa Räme (Blue Moon, 2003) oli erittäin mieluisa tuttavuus. Nyt olen kokeillut Indriðasonin toista sarjaa, joka sijoittuu 1940-luvulle, toisen maailmansodan aikaisiin tunnelmiin. Petsamo (Blue Moon, 2018) on sarjan kolmas osa, mutta hyvinpä sarjaan pääsi keskeltäkin mukaan. 40-luvun sarja nimittäin vaikuttaa vieläkin lupaavammalta kuin Rämeen aloittama sarja. Ajankuva on vahvaa, ja maailmansodan hyytävät tuulevat puhaltavat yli pienen kaukaisen Islannin.
Petsamossa seurataan kahta tarinalinjaa. Varhaisempi alkaa Petsamosta, josta joukko islantilaisia evakuoidaan Esja-laivalle vuonna 1940. Vuoden 1943 tapahtumat käynnistyvät siitä, kun tuntematon mies löytyy pahoinpideltynä erään hämäräperäisen kapakan liepeiltä:
"Piccadillyn tapaisia kapakoita oli noussut sotaväen parakkikylien liepeille useita eivätkä kaikkien pitäjät vaivautuneet edes hankkimaan tarvittavia lupia. Toisinaan niissä syntyi tappeluita sotilaiden ja kaupunkilaisten välillä Silloin kutsuttiin apuun seä sotapoliisi että islantilaiset lainvartijat, osapuolet eroteltiin toisistaan kansallisuuden mukaan ja vietiin putkaan selviämään. Sotilaat armeijan omiin selleihin Kirkjusanduriin ja islantilaiset useimmiten Pósthússtraetin poliisiaseman kellariin. Tällaisesta tapauksesta arveltiin olevan kyse myös sen sotilaan kohdalla, joka vietiin pahasti viilleltynä Laugarnesin leirin kenttäsairaalaan." (s. 31-32)Kapakkajupakka kääntyy murhatutkimukseksi, ja sitä alkaa selvittämään kanadanislantilainen sotapoliisi Thorson, joka palvelee Islantia miehittävien amerikkalaisjoukkojen riveissä. Thorson on harkitseva, terävä-älyinen tyyppi, joka ymmärtää islantilaisen skyr-rahkan päälle ja on hyvissä väleissä paikallisen poliisin edustajan Flóventin kanssa. Flóvent ja Thorson joutuvatkin yhdistämään voimansa, kun murhajutun käänteet käyvät yhä vain arvoituksellisimmiksi.
Petsamossa kuvataan todella onnistuneesti sitä Islannin miehitysajan ilmapiiriä. Toki rikosjuonetkin olivat mainioita (vaikkakin Esja-laivaan liittyvä kuvio alkoi paljastua hieman liian varhaisessa vaiheessa), mutta minusta oli erityisen mielenkiintoista lukea siitä, miten amerikkalaiset miehitysjoukot sopeutuivat elämään alkuperäisväestön keskellä, miten natseihin suhtauduttiin ja mitä lieveilmeiöitä miehitysaika ja maailmalla vellova sota toi ihmisten arkeen. Tätä kaikkea Petsamo kuvaa rikosjuttujen selvittelyn ohella oikein hyvin, ja pidin erityisen paljon siitä, ettei Thorsonin ja Flóventin omaan henkilökohtaista elämää käsitelty kovinkaan tarkasti vaan keskityttiin enemmän ajankuvaan ja murhatapausten käänteisiin. Kirjan tunnelma on hivenen synkkäsävyinen, mutta tämähän vain tuo lisää uskottavuutta tapahtumiin.
Goodreadsiin Petsamo saa minulta neljä tähteä. Tätä sarjaa aion lukea lisää! Tavallaan on hieman hassua, sillä näin intoilen Indriðasonin
tuotannosta, kun herran kirjoja on käännetty suomeksi yli kymmenen
vuoden ajan. No, onpahan luettavaa, kun nyt viimein löysin ko. kirjailijan. Itselle uusi, hyvä dekkaristi on
aina erinomaisen tervetullut juttu. 😊
***
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa. Osallistun lisäksi kirjalla Jokken kirjanurkan Rauhan lukuhaasteeseen. Seinäjoen Aikamatka-haasteessa saan kirjasta merkinnän kohtaan 1940-luvulla ilmestynyt tai 1940-luvulle sijoittuva kirja.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tuijata.Kulttuuripohdintoja, Mummo matkalla, Sinimarjan matkassa
Kirjan tietoja:
Arnaldur Indriðason: Petsamo (2016)
Suomennos Tapio Koivukari
Blue Moon, 2018
304 sivua
Indriðason oli minullekin todellinen löytä, mutta ensimmäisen luettuani, en ihmettele hänen suurta suosiotaan. Hän tuottaa ajatuksella kirjoitettua, tässä tapauksessa mielenkiintoisiin historiallisiin raameihin sijoitettua tasapainoista ja täyspäistä dekkaria, jossa juoni kulkee juoheasti ja henkilögalleria on kohillaan. Mukavia lukutuokioita Sinulle tämän löydän parissa:)
VastaaPoistaJuu, kirjailija on menestyksensä ansainnut ja on hienoa, että häntä on meilläkin suomennettu niin paljon. Minullakin on jo seuraava Indriðasonin kirja varauksessa (tai no, itse asiassa kirja on tätä lukemaani edeltävä osa tässä 40-luvun sarjassa).
PoistaOnhan meitä muitakin vielä, joille Indriðason on jäänyt tuntemattomaksi. Tai olenhan hänestä paljon kuullut, mutta jotenkin hänen kirjansa ovat vieläkin jääneet lukematta. Tuo Petsamo kiinnostaa juuri historiallisuutensa ansiosta. En muistanutkaan, että Islantikin on joskus ollut miehitettynä.
VastaaPoistaMinullekin Islannin vaiheet sodan aikana ovat olleet aika lailla hämärän peitossa, mutta dekkarin varjolla on hyvä paikkailla aukkoja historian tietämyksessä. :) Dekkareita kyllä ilmestyy nykyään niin paljon, ettei kaikkiin millään ehdi tutustua. Mutta onpa sitten aina kiva bongailla laajasta tarjonnasta uusia tuttavuuksia. :)
PoistaPiti heti kurkata löytyykö hänen dekkareita äänikirjoina, mutta harmi kyllä ei, ainakaan Nextorylta mikä mulla nyt on käytössä. Islantilaisnäkökulma olisi kyllä kiinnostava, ja nimenomaan tämä sodanaikainen sarja niistä.
VastaaPoistaEnpä ole itsekään törmännyt näihin äänikirjoina, mutta jos löytyy aikaa painetulle kirjalle, näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. On laatusarja!
PoistaKiitos hyvästä esittelystä. Tästä sainkin hyvä lukuvinkin. Islanti kiinnostaa, samoin tuo kirjan aihe. Olen lukenut vain yhden islantilaisen dekkarin: Yrsa Sigurðardóttirin Pyörre. Se oli tosi hyvä, mutta se oli minulla äänikirjana ja meni aika kauan aikaa kunnes pääsin henkilöistä selville. Nimet kun ovat niin erikoisia.
VastaaPoistaTässä kirjassa on rautaisannos Islantia, sillä ajankuva oli todella onnistunut. Paikallinen nimistö on tosiaan hieman erikoista, mutta siinä on toki oma viehätyksensä siinäkin. :)
PoistaArnaldur Indriðason on aivan syystä jonkinlaisessa kulttimaineessa pohjoismaisen dekkarin ystävien keskuudessa, ja olen hänen uraansa seuraillut pitkään ja hartaasti. Tämä Petsamo ja muutama muukin aivan viimeisimmistä suomennoksista on vielä rästissä. Aivan oivallinen kirjoittaja!
VastaaPoistaAhaa, no kulttimaineesta en ollutkaan tietoinen mutta nämä pari kirjaa luettuani en sitä toisaalta yhtään ihmettele. Tosi laadukasta tekstiä ja erityisesti tämä 40-luvun sarja vakuutti ajankuvallaan. Blue Moon ansaitsee isot kiitokset tämän(kin) sarjan kääntämisestä.
PoistaTämähän vaikuttaa kiinnostavalta! Aika vähän tulee luettua dekkareita nykyään, mutta tällaiset, joissa juoni ja miljöö on jotakin tavanomaisesta poikkeavampaa, kyllä lukee mielellään. Kirjailijakin on minulle entuudestaan vieras, tai korkeintaan etäisesti tuttu. Joten kiitos esittelystä, laitetaan nimi mieleen!
VastaaPoistaTämä on niitä dekkareita, joita suosittelen genreä harvoin lukevallekin mielelläni. Kirjassa on niin paljon muutakin kuin vaan se dekkarijuoni, ja Islanti-miljöö on tosi kiehtova.
PoistaKyllä se munki pitää tääki sarja lukea jossain vaiheessa!
VastaaPoistaKannattaa kokeilla, tämä on hyvä! Mulla on just menossa Saksalainen talo, joka kuuluu samaan sarjaan ja vaikuttaa myös hyvältä.
PoistaMinäkin luin tämän nyt, ja oli kyllä hyvä, taas. Aikaisemmin olen lukenut Varjojen kujat ja Saksalaisen talon.
VastaaPoistaVarjojen kujat oli jännä, Arnaldurin tapaan siinäkin oli kaksi aikatasoa. Nykytasossa kuolee 90 v mies, ilmeisesti sairaskohtaukseen, ja juuri eläkkeelle jäänyt poliisi Konráð alkaa tutkia sitä. 1940-luvulla Flovént ja Thorson tutkivat tapausta ja tutustuvat toisiinsa. Siinä ehkä esitellään heitä enemmän.
Katsoin englanninkielisestä Wikistä. Ilmeisesti Arnaldur ei ole kirjoittanut tätä sarjaa lisää Petsamon jälkeen. Sen sijaan hän on kirjoittanut kaksi kirjaa Konráð-sarjaa - niitä ei ole suomennettu. Ja minulle tuli heti mieleen, että olisiko niissä päähenkilönä tuo Varjojen kujien Konráð-poliisi.
Kiva kuulla, että tykkäsit! Itse luin juuri Saksalaisen talon, ja sekin oli oikein mallikas dekkari sodan ajoilta. Pitääpä laittaa tuo Varjojen kujatkin muistiin, kuulostaa tosi hyvältä. Toivottavasti Arnaldurilta saadaan vielä käännöksiä, sen verran hienoja kirjoja herralta tulee.
Poista