Beth O'Leary: Kimppakämppä

Beth O'Learyn Kimppakämppä (WSOY, 2020) oli minulle aikas täydellistä luettavaa/kuunneltavaa viime viikonloppuna. Kesäkuu on ollut tosi kiireistä aikaa työrintamalla, ja kaipasin jotain kevyttä, hyvän mielen luettavaa, joka heittäisi päänupin lepoasentoon. Päätin ex tempore -ideana kokeilla paljon esillä ollutta Kimppakämppää, ja se olikin oiva valinta. Tykkäsin, viihdyin! Ja mikä parasta, Kimppakämppä ei ollut pelkkää höttöä, vaan kepeän oloiseen juoneen oli onnistuneesti yhdistetty rakkauden pimeitä puolia.

Kirjan keskeinen juonikuvio kerrotaan hauskasti kahdella lauseella etukannessa: self-help-kirjojen kustannustoimittajana työskentelevä Tiffy muuttaa kimppakämppään, jonka varsinaista asukasta Leonia hän ei ole koskaan tavannut. Pienessä asunnossa on vain yksi sänky, mutta sehän ei haittaa, kun Tiffy on päivätöissä ja Leon tekee yövuoroja saattohoitajana. Lisäksi Leonin näpsäkkä tyttöystävä on päättänyt pitää huolen siitä, ettei Leon tule näkemään vilaustakaan kummallisen oloisesta Essexin naisesta, joka kirjoittelee rönsyileviä viestejä post-it-lapuille ja lohtuleipoo kolmen suklaan pikkuleipiä ynnä muuta makeaa.  Syynä erikoiseen asumismuotoon on raha - sekä Tiffyllä että Leonilla on omat kuvionsa, joiden seurauksena toinen tarvitsee puoli-ilmaisen asunnon Lontoosta ja toiselle ylimääräinen, helposti ansaittu raha tulee enemmän kuin tarpeeseen.

"Irrotellessani Post-it-lappuja ja teipillä kiinnitettyjä paperinpalasia kaappien ovista, pöydistä, seinistä ja (yhdessä tapauksessa) roskiksen kannesta, huomaan hymyileväni. Nämä muutaman viime kuun aikana kirjoittamamme viestit ovat olleet aika erikoinen tapa tutustua. Se on tavallaan tapahtunut aivan huomaamatta: aluksi raapustin hänelle pikaisia viestejä tähteeksi jääneistä ruuista, ja äkkiä kävimmekin jo täysimittaista, päivittäistä kirjeenvaihtoa."

Ei liene vaikeaa arvata, että ennen pitkää Tiffy ja Leon kohtaavat, huolimatta tiukoista asunnon käyttövuoroista ja tyttöystävästä. Tätä säpäkkää tapaamista kannattaa kyllä odottaa! Juoni tarjoaa muitakin yllätyksiä, ja Kimppakämpän loppupuolella Tiffyn ja Leonin elämän kipupisteet nousevat kevyemmän juoniaineksen seasta esille.

Kuuntelin Kimppakämppää aluksi äänikirjana, jossa on muuten kaksi lukijaa, Kati Tamminen ja Anssi Niemi. Erittäin toimiva ratkaisu juuri tämän kirjan tapauksessa, ja erityisesti Niemen ääni sopi Leonin persoonan ja kirjan tunnelmaan tosi hyvin. Noin puolivälissä kirjaa hyppäsin kuitenkin lukemaan kirjaa, kun äänen nopeutus ei oikein innostanut ja äänikirja tuntui etenevän liian hitaasti. Halusin todellakin saada selville, miten Tiffylle ja Leonille käy! Tuli siis se perinteinen ahmintareaktio, joka aina joskus yllättää hyvän kirjan äärellä. 😆

Kimppakämppä oli sekä kuunnellen että lukien täysosuma, joka saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Tykkäsin tietysti sympaattisen ja aidon oloisista Tiffystä ja Leonista, mutta myös Tiffyn värikäs ystäväpiiri valloitti minut. Ja ne Post-it -laput ovat totta kai aivan oma lukunsa. Omani täyttyvät lähinnä nopeasti raapustetuista työmuistiinpanoista ja vaikuttavat kovin tylsiltä Tiffyn ja Leonin viestittelyn rinnalla. Myönnän, että juoni oli kenties paikoin hitusen ennalta-arvattava, mutta toisaalta kirja sai tämän lukijan hyrisemään tyytyväisyydestä - Kimppakämppä tarjosi erinomaisen irtioton omasta arjesta. <3

Ihanaa ja turvallista juhannusta kaikille!

***

Helmet-haasteessa Kimppakämppä sopii kohtaan 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa. Kimppakämpässä nimittäin lähetetään post-it-lappuviestien lisäksi myös aivan oikeita kirjeita.

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Luin/kuuntelin BookBeatissa

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjakaapin kummitus, Kirjakaapin avain

Kirjan tietoja:

Beth O'Leary: The Flatshare (2019)

Suomennos Taina Wallin

Lukijat: Kati Tamminen, Anssi Niemi

WSOY, 2020

Kesto 13 t 43 min