Arnaldur Indriðason: Räme (#dekkariviikko)
Tänään alkaa kirjablogeissa Dekkariviikko, jota emännöi Luetut.net-blogi. Oma osallistumisen teemaviikkoon taitaa tällä kertaa jäädä yhteen kirjaan, sillä dekkarien luku ei viime aikoina ole oikein innostanut. Mutta keväällä luettujen pinostani löytyy kuitenkin eräs varsin kiinnostava sarja-avaus, islantilaisen Arnaldur Indriðasonin Räme (Blue Moon, 2003). Kirja oli sen verran hyvä, että luen varmasti sarjaa lisääkin (toinen osa jo odotteleekin lukulaitteessani), joten Rämeellä on hyvä osallistua dekkariviikkoon.
"Sanat oli kirjoitettu lyijykynällä paperille, joka oli pantu ruumiin päälle. Kolme Erlendurille käsittämätöntä sanaa."
Näin alkaa Räme, jossa Reykjavikin poliisi tutkii Pohjoisrämeellä kellarista kuolleena löydetyn vanhan miehen tapausta. Outo lappu askarruttaa tutkijoita, mutta siinä lopulta piilee koko jutun ratkaisu. Sen selville saaminen vaan ei ole kovin yksinkertaista... Kirjan rikosjuttu vaikuttaa ensituntumalta arkiselta ja vähän värittömältäkin, mutta loppua kohden juoneen tulee mukavasti kierteitä ja tykkäsin erityisesti muutaman vuosikymmenen taakse ulottuvista juonilangoista, joita kerittiin hiljalleen auki. Juoneen sisältyy sen verran hyviä koukkuja, etten viitsi niitä liikoja paljastella, mutta Indriðason on todella onnistuneesti rakentanut tummanpuhuvan tarinan, jossa tavanomaisen elämän kulissien taakse kätkeytyy surullisia ihmiskohtaloita ja hämäräperäistä puuhastelua isojen järjestelmien ja organisaatioiden varjossa.
Kiinnostuin Rämeestä alunperin siksi, että sen kirjailija on islantilainen ja kovasti kehuttu. Luen todella harvoin islantilaista kirjallisuutta eikä yksikään lukemistani taida olla dekkari, joten olin utelias Rämeen suhteen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sateiseen lokakuuhun, joten mikään idyllinen matkailumainos Räme ei ole. Sen sijaan sen tunnelma on kauttaaltaan aika arkinen, vähän nuhruinenkin, ja käsitellyn rikosjutun ja siihen liittyvien henkilöiden kautta tuodaan esille myös syrjäisen saaren ongelmia. Esimerkiksi rikosta tutkivan Erlendurin tytär on joutunut huumekoukkuun, ja näitä yksityiselämän kiemuroita käsitellään Rämeessä jonkin verran. Erlendur ei itse asiassa ole itsekään mikään sympaattisen oloinen poliisisetä, vaikka terävästi juttua ratkookin. Henkilöhahmot ovat ylipäänsä kaikessa rosoisuudessaan aidon oloisia, mikä on iso plussa dekkarille.
Erlendur sekaantuu Rämeessä myös erääseen toiseen juttuun, jossa nuori morsian on kadonnut häidensä jälkeen. Tämä juonikuvio tuntui minusta tosi irralliselta, eikä kirja paljoakaan olisi kärsinyt, jos se olisi jätetty kokonaan pois. Muutoin Räme oli yllättävän vetävää luettavaa, ja minusta oli mukavaa, että kirjan alkuun oli liitetty mukaan pieni tietoannos islantilaisesta nimistä ja kirjaimista. Se kieltämättä helpotti lukemista, sen verran sikäläinen nimikäytäntö poikkeaa meikäläisestä systeemistä. Goodreadsiin Räme saa minulta neljä tähteä. Tähän sarjaan kannattaa tutustua, jos vaikkapa ruotsalaiset dekkarit alkavat kyllästyttää. 😊
"- Eikö tämä ole tyypillinen islantilainen murha? Sigurður Óli oli tullut sisään Erlendurin huomaamatta ja seisoi nyt ruumiin vieressä.- Kuinka? Erlendur mutisi ajatuksiinsa vaipuneena.- Suttuinen ja tarkoitukseton. Eikä sitä ole edes yritetty salata peittelemällä jälkiä tai piilottelemalla todistusaineistoa."
***
Osallistun kirjalla kirjabloggaajien dekkariviikkoon, jota emännöi Luetut.net -blogi. Kirja sopii myös Helmet-haasteen kohtaan "Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana".
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Ostin e-kirjan
Kirjan tietoja:
Arnaldur Indriðason: Räme / Mýrin (2000)
Suomennos Seija Holopainen
Blue Moon, 2003
269 sivua
Minunkin on jo kauan pitänyt tutustua näihin Indriðasonin dekkareihin, samoin Yrsa Sigurðardóttirin, mutta niin vain on aika vierähtänyt ja lukematta on jäänyt... Kiinnostusta on edelleen! Islanti olisi tosiaan vaihtelua ruotsalaisten dekkarien jälkeen.
VastaaPoistaMinä olen hieman kyllästynyt ruotsalaisdekkareihin, joten muut Pohjoismaat houkuttelevat kokeilemaan, jos sieltä löytyisi uusia suosikkeja. Indriðason ainakin oli oikein hyvä tuttavuus. :)
PoistaTämä on Arnaldurin yksi parhaista! Luin niitä paljon kymmenisen vuotta sitten, mutta sitten tuli tilalle jotain muuta, kunnes viime viikolla hain taas yhden Arnaldurin kirjastosta (Mestaruusottelu). Pitää kokeilla taas, vaikka se tuskin ehtii tälle Dekkariviikolle.
VastaaPoistaMinullakin menee sarjoja joskus tauolle, mutta niihin on kyllä kiva palata sitten taas uudelleen. Yleensä hurahdan johonkin sarjaan niin, että sitä tulee hankittua kotihyllyyn monta osaa ja ahmittua niitä sitten kuin hullu puuroa. :)
PoistaOlen lukenut näitä islantilaisia dekkareita ja olen pitänyt niistä. Joskin viimeaikoina ovat Arnaldurin kirjat jääneet vähemmälle.
VastaaPoistaDekkareita ilmestyy nykyään niin paljon, että pakostakin joku sarja jää aina vähän sivuun. Islanti vaikuttaa tämän perusteella tosi kiinnostavalta dekkarimaalta!
PoistaNämä ovat tosi hyviä! Olen tosin itsekin lukenut vasta kaksi ensimmäistä tästä sarjasta, mutta lisää luen ehdottomasti. :)
VastaaPoistaJuu, kyllä tämä sarja minullakin on sellainen, että lisää osia on saatava lukuun. :)
PoistaRäme oli tosi hyvä dekkari, mutta jatko-osien lukeminen tyssäsi siihen, etten saanut kakkoskirjaa kirjastosta. No, mielessä se on vielä. Sen sijaan olen lukenut pari osaa (Varjojen kujat, Saksalainen talo) Arnaldurin toisesta sarjasta, joka sijoittuu Reykjavikiin toisen maailman sodan aikaan. Sekin on kiinnostava ajankuvaltaan. Nyt on lainassa sarjan kolmas kirja, Petsamo, mutta en taida saada sitä luetuksi vielä dekkariviikolle.
VastaaPoistaMinullakin on muuten juuri tuo Petsamo kesken! Oli ensimmäisiä varauksia, joita hain kirjastosta mutta vasta nyt innostuin sitä kokeilemaan. Petsamo on minusta vielä tätä Rämettäkin parempi. Sota-ajan tunnelmissa on enemmän jännitteitä. Tuskin tuo kirja minullakaan enää tällä teemaviikkolla ehtii mukaan.
PoistaMulla oottaa hyllyssä ton sarjan kuudes osa. Oon tykänny ihan valtavasti.
VastaaPoistaJoo, on tosi lupaavan oloinen sarja. Tätä tulee varmasti itselläkin luettua lisää.
Poista