Oksan hyllyltä

Bloggausjono lyhenee jälleen muutamalla lyhytarviolla. Tähän juttuun valikoitui sekalainen setti kesän aikana luettuja. Yhtään aivan huippukirjaa joukkoon ei mahdu, mutta hyvää luettavaa nämäkin ovat olleet. Kuva: Usplash-kuvapalvelu   Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019) Kurosen säeromaanissa pureudutaan 14-vuotiaiden tyttöjen sielunmaisemaan. Meri ja Ruusa ovat olleet kavereita monta vuotta, mutta nyt jokin on toisin. Ruusa ottaa etäisyyttä eikä halua edes osallistua Viikon letti -vlogin tekoon. Ja lisäksi kaupungilla vaikuttaa liikkuvan Merin kaksoisolento... Pitääks koko ajan olla kivaa?     ei koko ajan mutta sentään joskus mä luulin että sä tykkäät kaikesta mitä me tehdään     ankeilulla on rajansa Merikki on tosi nopealukuinen jopa säeromaaniksi, sillä kirjassa on vain 99 sivua. Tämä oli tavallaan mukavaa, mutta Merin tarina tuntui jäävän niin mielenkiintoiseen paikkaan, että minua harmitti kovasti kirjan loppuminen. Toivottavasti jatkoa se...

Naistenviikko siirtyy blogissani kevyempiin tunnelmiin. Veera Vaahteran Sattumalta sinun (Tammi, 2015) edustaa viihdekirjallisuutta, jota luen harvakseltaan. Mutta joskus sujuvasti kirjoitettu hömppä on aivan parasta, ja Sattumalta sinun tuli hotkaistua sellaisella vauhdilla, että lukuajankohta oli ilmeisen oikea. Kirjan päähenkilönä on kolmikymppinen ikihuolehtija ja kasvatustieteiden tohtori Karoliina, joka on päässyt projektitöihin nimeltä mainitsemattoman yliopiston filosofian laitokselle. Laitoksen löperöön toimintaan pitäisi saada vauhtia: melkein valmiita maistereita roikkuu kirjoilla vuodesta toiseen ja henkilökunta keskittyy mieluummin omaan harrastetoimintaan kuin tutkimustyöhön. Kuvioissa pyörii myös Karoliina ex-poikaystävä Ville, jonka naarasleijonan luonteen omaava äiti ei puolen vuoden erossa olon jälkeen tiedä, että Karoliinan ja Villen tiet ovat eronneet. Ja totta  kai laitoksella on ihana, avulias Matias, johon on helppo turvautua kun tietokone ei toimi tai p...