Oksan hyllyltä

Noin puoli vuotta sitten käynnistin omien hyllyjen lukemattomien kirjojen projektin eli TBR-vuoren valloituksen . TBR-listani löytyy omalta välilehdeltään eli täältä , ja listallani on 100 kirjaa. Niistä 12 on nyt luettu eli terveiset ensimmäiseltä TBR-nyppylältä, Kolilta!  Kipuamisvauhtini ei ole ollut vauhdin hurmaa, mutta toisaalta en ole kokenut TBR-ahdistusta vaan olen edelleen kiinnostunut jatkamaan listan kirjojen lukemista. Noin kaksi kirjaa per kuukausi on ollut ilmeisen sopiva tahti, ja eikä TBR-lista ole liiaksi hallinnut lukupuuhiani. Siellä se on olla möllöttänyt jossain taustalla, ja aina välillä on ollut mukavaa poimia jotain luettavaa listalta ja unohtaa se sitten taas hetkeksi. Lukemani kirjat löytyvät alempaa postauksesta, mutta niiden lisäksi olen kokeillut paria kirjaa ja jättänyt ne sitten kesken. Nämä äärimmäisen tympeästi edenneet ja mielenkiintoni tyystin tyrehdyttäneet kirjat ovat: Alsterdal, Tove: Kadonneet Kankimäki Mia: Asioita jotka saavat sydä...

Zadie Smithin Kauneudesta (WSOY, 2006) koukutti minut alkutalvella, mutta bloggaaminen on jostain syystä viipynyt ja venynyt. Smithin esikoisromaani Valkoiset hampaat oli täyteläinen, jopa täyteen ahdettu (henkilöitä, tapahtumia, juonilankoja  - kaikkea yllin kyllin) lukuelämys, ja aloittelin Kauneudesta -pokkaria epäillen. Odotettavissa reilut 600 sivua lisää Valkoisten hampaiden kaltaista tiivistä tekstiä? Huh! Vaan Kauneudestapa oli erilainen kirja. Kevyempi sisällöltään ja kerronnaltaan, vetävämpi kaikin puolin. Yliopistomaailma ja siellä vellovat sekalaiset suhteet saivat sivut kääntymään - ja hei joo, tästä kirjasta voi bongailla viittauksia Talo jalavan varjossa -kirjaan. Howards End, indeed. Kauneudesta saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin, sillä kirja on kirkkaasti eräs alkuvuoteni parhaimpia kirjoja. "Ai mitä? Howard, mitä minun oikein pitäisi katsoa?     Howard näytti asiaankuuluvan kohdan tulostamastaan viestistä amerikkalaiselle vaimollee...

TBR-projektini ei viime aikoina ole täällä blogissa näkynyt, vaikka itse asiassa olen kököttänyt ensimmäisen etapin eli Kolin huipulla on jonkin aikaa. 12 listan kirjaa on siis luettu, ja Cristina López Barrion Mahdottomien rakkauksien talo (Bazar, 2012) oli niistä numero 11. Olen ostanut kirjan aikoinaan jostain alemyynnistä itselleni kauniin kannen ja houkuttelevan takakannen ansiosta (aina yhtä petollisen tehokas myyntikikka!). Espanjalainen fiktio on usein minun makuuni, mutta Mahdottomien rakkauksien talo ei onnistunut vastaamaan odotuksiini. Takakannen lupaus siitä, että "maagis-realistinen sukutarina on kerrottu intohimoa säästämättä ja kauniita lauseita tuhlaillen" piti kieltämättä paikkansa, mutta niitä kauniita lauseita oli aivan liikaa!  Kirjalla on mittaa 450 sivua, ja tietty juonikaava toistuu useampaan kertaan: Lagunan suvun naisia vaivaa kirous, sillä heidät on tuomittu epäonnistumaan rakkaudessa sukupolvesta toiseen. Sukupolvesta toiseen kulkevaa epäo...

Maanalainen sysimetsä (Otava, 2013) jatkaa Colin Meloyn Sysimetsä-trilogiaa. Olen kuunnellut sarjan aloitusosan äänikirjana, mutta se ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiini asti. Maanalainen sysimetsä on kulkenut kännykässäni alkuvuoden, ja Tiettömään korpeen sijoittuva fantasiaseikkailu on ollut erinomaista seuraa silloin, kun on ollut hetki aikaa syventyä kirjaan. Juonivetoinen, kerronnaltaan sujuva ja tapahtumarikas tarina on ollut mainiota viihdykettä. Sarjan avausosa oli muistini mukaan hyvät vastaan pahat -tyylinen seikkailutarina, ja sitä teemaa toki jatketaan tässä toisessa osassa. Maanalainen sysimetsä yllätti minut silti synkemmillä ja aikuismaisemmilla sävyillään. Sarjan perusidea on lyhyesti tämmöinen: pikkukaupungin vieressä on salaperäinen metsikköalue nimeltä Tietön korpi. Sinne ei noin vain kävellä, mutta muutama kaupungin lapsi löytää jostain syystä tien metsään. Ykkösosassa lapset joutuivat mukaan metsikön valtataisteluihin, ja hieman samoissa tunnelmi...

Jun’ichirō Tanizakin Avain (Tammi, 2010/1956) on herkullinen pienoisromaani avioliittotarinoiden ystäville. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, ja lukija pääsee tutustumaan peräti kahden henkilön päiväkirjoihin. Kirjoittajina ovat aviopari, ja heidän yhteiselonsa on meikäläisittäin eksoottista: toisen tekemisiä pohditaan kynä ja riisipaperi sauhuten omassa päiväkirjassa sen sijaan että puhuttaisiin asiat suoraan. Päiväkirjoissa pohdistaan mm. lukeeko toinen salaa kirjoittajan päiväkirjaa ja pitääkö toinen kenties omaa päiväkirjaansa... kovin kaukana ollaan nykyaikaisesta (facebook yms some)kommunikaatiosta. "Mutta nyt - miksi hänen piti pudottaa avain tuommoiseen paikkaan? Onko hän muuttanut mieltään ja päättänyt, että minun on luettava se? Ehkä hän tajuaa että minä kieltäytyisin jos hän pyytäisi, joten hän nyt kehottaa minua: "Voit lukea sen itseksesi - tässä on avain." Merkitseekö se, että hän kuvittelee etten minä aikaisemmin ole sitä löytänyt? Ei, pikem...

Iloista naistenpäivää kaikille! Päivän kunniaksi tarjoilen Katharine Hepburnin muistelmat Afrikan kuningatar -elokuvan tekemisestä. Olen lukenut kirjan Afrikan kuningatar - eli miten menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Hustonin kanssa ja olin tulla hulluksi (Tammi, 1988) jo joskus vuosia sitten (jolloin olen katsonut myös kyseisen elokuvan), mutta hankin sen hiljattain divarista omaan hyllyyni. Muistini ei onneksi pettänyt, sillä Hepburnin teksti on aivan yhtä valloittavaa kuin ensimmäisellä lukukerralla. "Miksi en kertoisi siitä, kun kerran niin monet ihmiset ovat kyselleet minulta millaista se oli, ja aloin keräillä palasia sieltä ja täältä... [] Ja tässä ne ovat - yli kolmekymmentä vuotta tapahtumien jälkeen." (s. 13) Romanttista ja jännittävää Afrikan kuningatar -elokuvaa filmattiin 1950-luvun alussa - Afrikassa. Jollei elokuva ole tuttu, sen juonenkäänteet selviävät esimerkiksi  wikipediasta . Pääosissa olivat Hepburn ja Humphrey Bogart (joka sai roolistaan ...

Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö (Like, 2010) on päätynyt kirjahyllyyni blogikehujen herättämän uteliaisuuden vuoksi. Blogikehut olen tosin yhdistänyt yleisesti Fletcherin kirjoihin, ja Irlantilainen tyttö on vain sattunut olemaan sopivasti tyrkyllä jossain kirja-alessa. TBR-projektini innosti minut viimein myös lukemaan kirjan, ja lopputuloksena on semmoinen höh-olo. Eli lukuelämys jäi harmillisen keskinkertaiselle tasolle, enkä oikein päässyt sisälle kirjan tapahtumiin. Fletcherin tekstin lumovoima ei siis Irlantilaisen tytön myötä vielä minulle auennut, mutta ehkä ne muut suomennetut kirjat ovat parempia tapauksia. "Olen Evangeline", sanoin. "Jones. Tuosta maatalosta. Tuolta noin."     "Tiedän."     Säpsähdin. "Mistä sinä sen tiedät?"     Yksinkertainen ei ollut yhtä kuin hullu. Yksinkertainen ei ollut yhtä kuin tyhmä tai julma tai ajattelematon. "Tiedän vain", Billy sanoi. Ilman ivaa. Ilman piilomerkityksiä. Tot...

Kokosin tähän juttuun muutamia alkuvuonna lukemiani kirjoja, joista ei irtoa muutamaa riviä enempää lukumuistoja. Lukuelämykset eivät olleet järisyttäviä, mutta hip hei: TBR-listani lyheni kahdella kirjalla: Cecelia Ahernin Sadan nimen mittainen matka (Gummerus, 2014) ja Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (Osuuskumma, 2015) siirtyvät luettujen pinoon. Kristín Steinsdóttir: Omaa tietä (Lurra Editions, 2010) Satunnaispoiminta lähikirjaston hyllystä. Islantilaista kirjallisuutta löytyy lukupinostani harvoin, ja halusin kokeilla tätä minulle uutta kirjailijanimeä. Omaa tietä on ollut Islannin ehdokas Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2007, ja myönnän, että vähäisen sivumäärän ohella palkintoehdokkuus lisäsi kirjan vetovoimaa. Kirja kertoo leskeksi jääneestä naisesta, joka tekee matkaa menneeseen muistojensa kautta. Kerronta on rauhallista, eikä kirjassa oikeastaan tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Aluksi viehätyin juuri tästä tapahtumatt...

L. M. Montgomeryn kirjoista minulle tuttuja ovat vain Runotyttö- ja Anna-sarjat, joten lähikirjaston kirjanvaihtohyllyssä ollut Sininen linna kutkutteli uteliaisuuttani ja houkutteli myös kauniilla kannellaan. Sanon silti heti alkuun, ettei tämä noussut omassa asteikossani Uuden kuun Emilian tai Avonean Annan rinnalle. Lukutunnelmistani puuttui tyystin nostalgiakerroin, ja ehkäpä kirja olisi kaivannut sitä saadakseen minulta enemmän kuin kaksi tähteä Goodreadsiin. Nyt Valency Stirlingin tuhkimotarina kärsi ennalta-arvattavuudesta ja äärimmäisyydestä toiseen -tyylisestä menosta, josta en oikein jaksanut innostua. Kirjan alussa 29-vuotiaan Valencyn asiat ovat todella heikosti. Hän asuu kotonaan vanhana piikana, äitinsä tossun alla ja on onneton. Tuohon aikaan (kirja on kirjoitettu 1926) naimisiin meno oli porvarisnaisten ura, ja Valency suree, ettei hänelle ole tullut edes mahdollisuutta rakastua. Vaan muutosta on luvassa: "Jollei eräänä toukukuun aamuna olisi satanut, olis...

Viime viikonlopun lukuteemoinani olivat kaksi aina yhtä ajankohtaista aihetta: rikokset ja rakkaus. Rikospuolesta huolehti Agatha Christien Neiti Lemon erehtyy (WSOY, 2010) ja rakkaudesta Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen (WSOY, 2015). Laurainin kirja oli ollut minulla jo jonkin aikaa kännykkäkirjana, ja lukaisin sen sunnuntaiaamun ratoksi loppuun. Christien pariin innostuin juuri päättyneen Christie-lukuhaasteen loppukahinoiden innoittamana. Tulipa vaan perjantaina työviikon jälkeen semmoinen olo, että olisi kiva lukaista joku näppärä Poirot-dekkari. Neiti Lemonin tapaus oli sopivasti Elisa-kirjassa tarjolla (joo-o, en ole vieläkään viitsinyt tutustua kirjaston e-lainaussysteemiin). En alkanut puristaa bloggausta enää Christie-haasteeseen, mutta noin kahden päivän viiveellä tajusin, että saan kirjalla alkuun Sheferijm-blogin Kirjaherbario-haasteen . Neiti Sitruunahan se on Poirotin sihteerinä, eikös? "Hercule Poirot henkäsi syvään. – Suurenmoista, hän sanoi, –...

Heti kun kuulin David Suchetin Poirot-muistelmista, kirja nousi pakko lukea -listalleni. Suchetin Poirot on ollut minulle aina se oikea tv-Poirot, ja pikku miekkosen tv-sarja on kelpo katsottavaa, olipa kyseessä kuinka mones uusintakerta hyvänsä. Olin todella kiinnostunut Suchetin Poirot-taipaleen vaiheista, ja Hercule Poirot ja minä (Minerva, 2015) vastasi  tiedonhaluuni erinomaisesti. Jos jostain pitää mutista, niin mutisen siitä, että mukana oli vain yksi värivalokuvaliite. Kuvia ei voi olla liikaa! Minulta irtoaa kirjalle 4 Goodreads-tähteä, mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että kirja on kirjoitettu Poirot'n hahmosta ja sarjasta kiinnostuneille, ja muille kirja ei liene niin inspiroivaa luettavaa. "Ironisinta koko jutussa onkin se, että Kokki kadoksissa -jakson lopullisessa versiossa, joka lähetettiin lopulta ympäri maailmaa, näkyy vain Poirot sateenvarjo kädessään seisomassa puiston penkillä istuvan Hastingsin vieressä. Poirot ei missään vaiheessa istahda...

Viikonlopun lukumaratonilla tuli luettua kaikenlaista, ja tässä jokunen sana muutamasta maratonilla kokonaan lukemastani kirjasta - ja TBR-vuoresta. Carlos Maria Dominguezin Paparitalon (Basam Books, 2006) valitsin maratonille sen lyhyyden vuoksi (134 sivua harvaa, isokokoista tekstiä pienillä sivuilla) ja siksi, että pääsen Paperitalon myötä vihdoin ja viimein aloittamaan TBR-vuoren valloituksen. Koli ohoi, täältä tullaan! Postailin TBR-vuorestani jo marraskuun alussa, mutta lukuaikani on sen jälkeen mennyt muihin kuin TBR-kirjoihin. TBR-listani löytyy kokonaisuudessaan yläpalkin välilehdeltä , ja tsadaa! nyt on ensimmäinen kirja luettu. Toinen kirja (Montgomeryn Sininen linna ) on kesken lukupinossa ja kolmas ( Käärmeenliekit ) etenee hitaahkosti kännykkäkirjana. Eli kyllä tämä tästä. Ensi vuosi on tiiviisti kiikarissa ja eräs uudenvuoden lupaukseni on pitää ainakin yksi TBR-kirja koko ajan aktiivisena lukupinossa. Ja mieluusti niin, ettei se sama kirja olisi aktiivisena koko ...