Katharine Hepburn: Afrikan kuningatar

Iloista naistenpäivää kaikille! Päivän kunniaksi tarjoilen Katharine Hepburnin muistelmat Afrikan kuningatar -elokuvan tekemisestä. Olen lukenut kirjan Afrikan kuningatar - eli miten menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Hustonin kanssa ja olin tulla hulluksi (Tammi, 1988) jo joskus vuosia sitten (jolloin olen katsonut myös kyseisen elokuvan), mutta hankin sen hiljattain divarista omaan hyllyyni. Muistini ei onneksi pettänyt, sillä Hepburnin teksti on aivan yhtä valloittavaa kuin ensimmäisellä lukukerralla. "Miksi en kertoisi siitä, kun kerran niin monet ihmiset ovat kyselleet minulta millaista se oli, ja aloin keräillä palasia sieltä ja täältä... [] Ja tässä ne ovat - yli kolmekymmentä vuotta tapahtumien jälkeen." (s. 13)

Romanttista ja jännittävää Afrikan kuningatar -elokuvaa filmattiin 1950-luvun alussa - Afrikassa. Jollei elokuva ole tuttu, sen juonenkäänteet selviävät esimerkiksi wikipediasta. Pääosissa olivat Hepburn ja Humphrey Bogart (joka sai roolistaan Oscarin), ja kirjan alaotsikkoon ovat päässeet myös Bogartin kauniimpi puolisko Lauren Bacall (jolla ei ollut roolia elokuvassa) ja elokuvan ohjaaja John Huston. Filmaaminen Afrikassa on tuohon aikaan ollut melkoinen seikkailu, ja Hepburn onnistuu loistavasti välittämään elokuvallista ajankuvaa. Ei ollut erikoistehosteita eikä tietokoneanimaatioita. Oli vain leffaporukka ja jokilaiva keskellä Belgian Kongoa:

"Ensimmäisen työpäivän jälkeen huolenamme oli enää vain se - tietenkin meillä oli ongelmia päästä kuvauspaikalle jokea ylös, samoin oli vaikeuksia hatun ja muitten pienten henkilökohtaisten kysymysten kanssa - että kaapelimme ei riittänyt pitämään generaattoria tarpeeksi kaukana jottei sen surina häiritsisi. Sen täytyi olla vähintään kolmen joenmutkan päässä ellei Kuningattaren moottorin ääni peittänyt sitä. Tämä asia ei huolestuttanut Johnia, mutta Samille se aiheutti melkein sydänkohtauksen. Eikä syyttä. John ja rahan säästäminen eivät sovi yhteen. John odotti tyytyväisenä kaapelia - saihan hän nyt aikaa käyttää metsästyslupaansa. Millainen vastuuntunnoton lapsi hän olikaan - Sam-parka." (s. 91 - 92)

Hepburnin kerrontatyyli on kevyt ja ilakoiva, ja se on suurin syy siihen, miksi pidän kirjasta niin paljon. Tuntuu aivan kuin näyttelijätär istuisi vieressäni, vaipuisi muistojensa pariin ja vetäisi sinne minutkin. Kirjan runsas, mustavalkoinen kuvitus täydentää upeasti Hepburnin tekstiä. Olot ovat hieman erilaiset kuin kotona Amerikassa, mutta Hepburn säilyttää tyylinsä (ja kyllä, muutama kuva löytyy myös Bacallista ja Bogartista):

Hepburnin faneille ja ylipäänsä vanhojen elokuvien ystäville suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi. Kirja tuntuu edelleen raikkaalta ja eloisalta, ja samalla se välittää haikeita tuulahduksia menneiltä vuosikymmeniltä. Höpsöä, mutta kirjan viimeiset rivit saivat minulle melkein tipan linssiin. Afrikan kuningatar saa siis viisi tähteä Goodreadsiin, ja varmaan pitää nyt etsiä elokuva taas katsottavaksi. Minulle uusi tieto oli, että elokuva perustuu C.S. Foresterin kirjaan. Luulen silti, että elokuvallinen versio kirjasta riittää minulle.

Hyviä lukuhetkiä naistenpäivään!

Kuva Wikimedia Commons: By Alfons Mucha - Art Renewal Center Museum, image 4449, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=15802153

***

Osallistun kirjalla omaan Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeseeni.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Ostin divarista.
Kirjan tietoja:
Katharine Hepburn: The Making of "The African Queen" or How I Went to Africa with Bogart, Bacall and Huston and Almost Lost My Mind (1987)
Suomennos Karin Tuominen
Tammi, 1988
143 sivua