Terhi Rannela: Frau
Todellisista, historiallisista henkilöistä kertovien romaanien kohdalla en halua lähteä lukemaan kirjaa kylmiltään, vaan vilkaisen, mitä esimerkiksi Googlella on heistä kerrottavana. Vaikken luekaan romaaneja faktana, minusta on mukavaa pitää silmällä paljonko romaani näyttää käyttävän tosipohjaisia aineksia. Terhi Rannelan uutuuskirja Frau (Karisto, 2016) sai minut naputtelemaan hakukenttään Lina Heydrichin ja SS-kenraali Reinhard Heydrichin nimet. Pikavilkaisu Wikipediaan kertoi, että Linan miehestä käytettiin pahamaineista kutsumanimeä Prahan teurastaja. Linan vaiheista Wikipedia kertoo ymmärrettävästi niukemmin. Fraun luettuani saatoin todeta kirjan tarinan kietoutuvan pariskunnan yhteiselämän dramaattisimman käänteen ympärille, eli Reinhardin salamurhaan vuonna 1942. Salamurhaa lähestytään kierrellen ja kaarrellen, ja fiktion keinoin Frau kertoo erään kuvitelman rouva Heydrichin elämästä, rakkaudesta ja sen seurauksista.
"LH liioittelee omaa rooliaan, Erich kirjoitti vaivihkaa.
Linan taakka oli sukupuoli. Niin kaukaa viisas kuin Johtaja olikin, hänen maailmassaan ei ollut tilaa ajatteleville naisille.
Näistä asioista Lina ei ollut juurikaan puhunut, mutta enää ei ollut mitään menetettävää. Ei häntä kukaan enää tulisi hakemaan, ei vanhuksia suljettu telkien taakse. Hän oli ollut valtakunnan ainoa nainen, joka ei ollut suostunut vaikenemaan, katoamaan, miehensä kuoleman jälkeen, vaikka luoja tietää ne olivat yrittäneet sulkea hänen suunsa.
Lina katsoi rantaviivaa, sitä samaa, jota he olivat yhdessä Reinhardin kanssa katsoneet. Mikä merkillinen, houkutteleva viiva, taivaan ja maan erottaja, raja elämän ja kuoleman välissä." (s. 58 - 59)
Kirjassa Lina kertoo muistojaan Erich Richterille, joka on saapunut haastattelemaan vanhuudenpäiviään viettävää rouvaa. Fraun tarina kulkee kahdessa aikatasossa, ja useiden henkilöiden kohtalot risteilevät kirjan sivuilla limittäin ja lomittain. Fraun pääpäino on juuri ihmisten tarinoissa, ei niinkään sodan julmuuksien pikkutarkassa kuvaamisessa. Vaikka kirjan loppupuolella kerrotaan Lidicen kylän järkyttävästä kohtalosta, senkään kohdalla ei piehtaroida kärsimyksessä. Tavallisten kyläläisten kokemukset ravisuttivat silti lukijan mieltä, samoin kuin Linan reaktio Erichin kysymyksiin Lidicestä.
Valitsin kirjan luettavakseni osittain siitä syystä, että minua kiinnosti miten siinä lähestytään henkilöä, joka on ollut niin lähellä äärimmäistä ihmismielen pimeää puolta. Fraun kerronta on vähäeleistä, ja siitä puuttuu alleviivaava tuomitseminen, ja tämä ratkaisu miellytti minua. Frau kertoo Linan tarinan hyytävän viileästi, ja antaa lukijan tehdä päätelmänsä itse. Kirja ei myöskään sorru luennoimiseen, joka toisinaan vaivaa historiallisista tapahtumista ponnistavaa fiktiota. Frau avautuu miellyttävän hitaasti, ja sille kannattaakin antaa aikaa, sillä juonilankoja riittää auki kerittäväksi loppuun asti.
Historiallisista romaaneista ja naiskohtaloita valottavista kirjoista pitäville suosittelen Frauta lämpimästi.
Historiallisista romaaneista ja naiskohtaloita valottavista kirjoista pitäville suosittelen Frauta lämpimästi.
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Järjellä ja tunteella ja Lumiomena. Saksankielinen Lina Heydrichin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=Qb3fufsgDYY
Kirjan tietoja:
Terhi Rannela: Frau
Kansi: Tuija Kuusela
Karisto, 2016
232 sivua
Luin tämän juuri nyt pääsiäisenä itse asiassa melko lailla yhdeltä istumalta.
VastaaPoistaKirja on tosiaan nopealukuinen. Minusta sekin oli plussaa omassa lukukokemuksessani. Linan tarinasta olisi varmasti saanut kirjoitettua paksummankin romaanin, mutta tämä sivumäärältään tiiviimpi esitys sopi minulle.
PoistaNäin Rannelan haastattelun, kun tämä kirja esiteltiin YLE:n aamu-TV:ssä. Toisaalta kirja kiinnostaisi ihan sen vuoksi, että Lina oli naimisissa Anni Swanin pojan kanssa, vaikka tähän ei kirjasssa viitatakaan. Toisaalta tämä ei ehkä ole ihan minun kirjani kuitenkaan. Muistelen, että olisin jotain Rannelan kirjaa vilkaissut kirpparilla ja en ollut mieltynyt sen kirjan kerrontaan. En tiedä, josko tässä kirjassa kerronta olisi sujuvampaa, kolahduttavampaa, ainakin tuo otteesi vaikuttaa ihan kiinnostusta herättävältä. Voisi tätä ainakin vilkaista, jos jollain kirjastoreissulla kohdalle osuisi.
VastaaPoistaMauno Manniseen viitataan kirjassa erittäin vähän, mutta kyllä hänen sukunimensä ainakin taisi vilahtaa jossain kohtaa. Mutta tämäkin yhteys minun piti googlata; kirjasta se tosiaan ei käy selkeästi ilmi. Minusta Frau eteni sujuvasti, en kokenut sen kerrontaa mitenkään huonona. Eli kannattaa kokeilla, jos kirja sattuu tulemaan vastaan.
PoistaTämä kirja kyllä herätti kiinnostuksen.
VastaaPoistaTätä kannattaa kokeilla, jos vain tilaisuus tulee. Minä luen aika vähän tämäntyylistä, mutta tästä tykkäsin - oli minulle vähän erilainen kirja.
PoistaToisaalta ja toisaalta, Rannela on huippukirjailija Suomessa, joten häneltä voi odottaa mitä vain, mutta tämä aihe pistää hanttiin. Ehkä, jos kirjassa olisi muisteltu myös Suomen aikoja olisin kirjasta kiinnostuneempi. Minulla on jo kauhukiintiö täynnä natsiajasta...ehkä jokin toinen aika olisi sopivampi.
VastaaPoistaOlen lukenut Rannelalta vain yhden aiemmin, ja se oli aurinkoinen ja iloinen nuortenkirja. Vähän eri tyylinen kuin tämä. :) Luen niin harvoin natsiaikoja sivuavaa kirjallisuutta, ettei ole tullut raja vastaan... ja onneksi tässä ei tosiaan menty aivan sinne kauhun ytimeen kuitenkaan, vaan käsiteltiin aihetta sopivan etäältä. Koin tämän helpottavana asiana omalla kohdallani.
PoistaHeitin sinulle haasteen.
VastaaPoistahttp://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html
Kiitos, tämä onkin kiva haaste! :)
PoistaLuin Fraun nyt pääsiäisenä ja olen aivan myyty. Vähäeleisyydessään kirja on erittäin vaikuttava. Näkökulmia on käytetty taitavasti ja yksityiskohdat puistattavat. Taidokasta työtä!
VastaaPoistaMukavaa kuulla, että pidit kirjasta. Tulenkin lukemaan juttusi, kun sen julkaiset. Rannela on todella taitava kirjoittaja. Hän hallitsee parin lukemani perusteella useamman kirjoitustyylin.
PoistaMarika, täysin samaa mieltä. Kaikki just noin, joten en ala toistamaan tekstiä.
VastaaPoistaEhkä kuuntelit myös Linan haastattelun...Hän ei todellakaan katunut mitään ikinä.
Kiitos. :) En valitettavasti ehtinyt perehtyä kirjan taustatarinaan kovin syvällisesti, mutta tuommoisen vaikutelman sain myös kirjasta. Sanotaan nyt niin, etten voi ymmärtää tätä ajatusmaailmaa joka Linalla oli.
PoistaTässähänen haastattelunsa: https://www.youtube.com/watch?v=Qb3fufsgDYY
PoistaMinulla on vain lyhyt saksa, mutta osan ymmärsin, mutta oli kiinnostavaa kuulla ja kokea, millainen hän oli. Pidän kyllä saksaani yllä, mutta ei se mikään keskustelutasoinen ole:)
Kiitokset linkistä! Minulla vaan ei ole edes tuon vertaa saksantaitoa, mutta joku muu lukija saattaa tuosta olla kiinnostunut - siis niin, että ymmärtää mistä puhutaan. :)
Poista