13. maaliskuuta 2016

Jun’ichirō Tanizaki: Avain

Jun’ichirō Tanizakin Avain (Tammi, 2010/1956) on herkullinen pienoisromaani avioliittotarinoiden ystäville. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, ja lukija pääsee tutustumaan peräti kahden henkilön päiväkirjoihin. Kirjoittajina ovat aviopari, ja heidän yhteiselonsa on meikäläisittäin eksoottista: toisen tekemisiä pohditaan kynä ja riisipaperi sauhuten omassa päiväkirjassa sen sijaan että puhuttaisiin asiat suoraan. Päiväkirjoissa pohdistaan mm. lukeeko toinen salaa kirjoittajan päiväkirjaa ja pitääkö toinen kenties omaa päiväkirjaansa... kovin kaukana ollaan nykyaikaisesta (facebook yms some)kommunikaatiosta.


"Mutta nyt - miksi hänen piti pudottaa avain tuommoiseen paikkaan? Onko hän muuttanut mieltään ja päättänyt, että minun on luettava se? Ehkä hän tajuaa että minä kieltäytyisin jos hän pyytäisi, joten hän nyt kehottaa minua: "Voit lukea sen itseksesi - tässä on avain." Merkitseekö se, että hän kuvittelee etten minä aikaisemmin ole sitä löytänyt? Ei, pikemminkin kai hän koettaa sanoa: "Tästä lähin myönnän huomanneeni sinun lukevan sitä, mutta olen edelleen olevinani kuin et lukisi."
    Väliäpä sillä. Ajatelkoon mitä ajattelee, minä en ikinä rupea sitä lukemaan. Minulla ei ole pienintäkään halua perehtyä hänen sielunelämäänsä yli niiden rajojen jotka olen itselleni pannut." (s. 10 - 11)

Myönnän hämmästyneeni päiväkirjamuodon käyttöä, mutta se toimi lopulta yllättävän hyvin. Ja mitään tylsiä jaaritteluja ei näissä päiväkirjoissa ollut. Melko pian kävi selväksi, että päiväkirjojen pääasiallinen anti keskittyi pariskunnan sukupuolielämän käänteisiin. Olen lukenut Tanizakilta aiemmin vain Kukin makunsa mukaan -kirjan, ja se oli aiheeltaan huomattavasti hillitympi. Eihän tämä Avainkaan toki nykymenon mukaan mikään hurja kirja ole, mutta selvästi astetta räväkämpi kuin tuo aiemmin lukemani. Tosin räväkkyydessä on mukana runsaasti aitoa itämaista vivahdetta.

Avain on lyhyt romaani, mutta 140 sivuun mahtuu avioliiton valta-asetelmien ja vallan käytön pohdintaa, ja suomalaisittain myös japanilaiseen kulttuuriin kuuluva pidättyväisyys tuntuu kiehtovalta aihepiiriltä. Tarina on taitavasti kerrottu, sillä juuri kun minusta alkoi tuntua, että tuleekos tässä enää mitään uutta eteen pariskunnan kissa ja hiiri -leikki sai yllättäviä käänteitä. Ne kannattaa lukea itse. Päiväkirjojen viimeisille sivuille on säästetty parhaat palat.

***
Osallistun kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjanurkkaus ja Morren maailma.
Kirjan tietoja:
Jun’ichirō Tanizaki: Kagi (1956)
Suomennos Tuomas Anhava
Tammi, 2010 (5. painos; Keltainen kirjasto nro 38)
140 sivua

8 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä. Tähän kirjaan tartun.

    Vilkuilen usein blogiasi ja ihmettelen, kuinka ehdit lukea niin paljon, että lähes päivittäin löytyy uusi esittely. Onko teitä siellä useita lukija-kirjoittajia saman nimimerkin takana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanizakia näkee niin harvoin kirjablogeissa, että kiva juttu jos innostut lukemaan. :)

      Kyllä täällä ihan yksi ja sama ihminen tätä blogia kirjoittelee ja kirjat lukee. Mukavaa, kun piipahtelet täällä. :) En mielestäni lue mitenkään erityisen paljon, ja varsinkin viime aikoina olen ehtinyt lukemaan tavallista vähemmän... mutta sanottakoon nyt, etten esim. oikeastaan katso tv:tä juuri lainkaan, mieluummin istun kirjan kanssa sohvalle. Ja paljonhan minulla on lyhyttä kirjaa ja sarjakuvaa, joita ei oikein voi verrata paksuihin romaaneihin. Ei kannata siis tuijottaa vaan juttujen määrää. :) Kannattaa myös piipahtaa vaikkapa Ullan luetut kirjat -blogissa, jossa on oikeasti todella aktiivinen lukija ja bloggaaja - varsinkin, kun Ullalla on myös kasviaiheinen blogi mukavan kirjablogin rinnalla.

      Poista
  2. Tanizaki ylipäätään on kiinnostava. Muutoinkin tässä jonkinasteinen Japani-kuume päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanizakia tunnen vain kahden kirjan verran, mutta hän on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tuttavuus. Minulla ei vielä ole noussut varsinaista Japani-kuumetta, mutta kyllä sieltäpäin tulevat kirjat avaavat monasti kiehtovan erilaisia maailmoja.

      Poista
  3. En tohdi lukea sinun tekstiä. Olen lukenut kirjan kauan sitten ja nyt luin lukuhaasteeseen. Hieno lukukokemus, yritän saada blogitekstinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin jostain jutustasi, että tämä on tulossa sinulla blogiin. Tanizaki ansaitse blogihuomiota, niin hienoja hänen kirjansa ovat.

      Poista
  4. Luin Avaimen, mutta minulle jäi hyvin epävarma olo, että olenko sittenkään lukenut aiemmin. Kirja on vanha ja majaillut pitkään hyllyssäni. Minulla on myös Makiokan sisarukset. mutta se on kammottavan paksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta löytyy Unien silta, novellikokoelma. Pelastin sen jokunen vuosi sitten kirjaston poistomyynnistä, ja Avain nostatti kummasti lukuintoa sen suuntaan. Ei ole paksu kirja, mutta sentään vähän paksumpi kuin tämä Avain. Näin Goodreadsista, että annoit tälle täydet viisi tähteä - on hieno kirja, ihanaa että pidit!

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...