10. marraskuuta 2013

Palkintokierros/Julian Barnes: Puhumalla paras

Ranskalainen Prix Femina Étranger -kirjallisuuspalkinto myönnetään vuosittain parhaalle ulkomaiselle käännösromaanille. Ensimmäisen kerran palkinto jaettiin vuonna 1985 ja sen sai J.M. Coetzeen Michael K:n elämä (Otava, 1984). Sofi Oksasen Puhdistus (Purge) sai palkinnon vuonna 2010. Puhdistusta en ole lukenut, mutta Oksasen palkinto oli hieno huomionosoitus suomalaiselle kirjallisuudelle. Prix Femina Étranger -palkintosarja on osa Prix Femina -palkintojen sarjaa, joihin kuuluu alkuperäinen, vuonna 1905 alkunsa saanut Prix Femina -palkinto sekä vuonna 2001 ensimmäisen kerran myönnetty Prix Femina Essai. Prix Femina juontaa juurensa aikaan, jolloin naisten kirjoittaman kirjallisuuden oli taisteltava paikastaan auringossa. 1900-luvun alussa miehinen Goncourt-raati ei huomioinut ansioituneita naiskirjailijoita, joten he päättivät perustaa oman palkintonsa. Prix Feminan palkintoraati koostuu yksinomaan naisista. Palkinto voidaan myöntää mies- tai naiskirjailijalle. Nykyään Prix Femina -palkinnot kuuluvat Ranskan huomattavimpiin kirjallisuuspalkintoihin.

Valitsin Prix Femina Étranger -palkituista luettavakseni vuoden 1992 voittajan, englantilaisen Julian Barnesin romaanin Puhumalla paras (WSOY, 1992). Kirjan aiheena ovat avioliitto ja kolmiodraama. Päähenkilöt Stuart, Gillian ja Oliver esittävät lukijalle oman näkemyksenä kolmiodraaman tapahtumien kulusta. 'Kuka puhuu' ongelmaa ei ole, sillä tekstinosat on nimetty henkilöiden mukaan. Jokainen saa vuorollaan suunvuoron, ja matkan varrella muutama sivuhenkilökin pääsee esittämään omia kantojaan. Lukija voi istahtaa tuoliin ja alkaa kuunnella.

Päähenkilöiden luonne paljastuu hienosti heidän sanojensa kautta. Stuart on pikkutarkka keskiportaan pankkimies, joka on yllättänyt löydettyään itselleen ihanan vaimon, Gillianin. Yllättänyt on myös Stuartin lapsuudenystävä Oliver, erityisesti siitä, että hän papin aamenen kajahtaessa ymmärtää rakastavansa Gilliania. Gillian huomaa olevansa miellyttävässä avioliitossa Stuartin kanssa. Samalla Oliver on alkanut piirittää Gilliania omintakeiseen tyyliinsä.

"Oliver
Minähän sanoin, että panen elämäni järjestykseen. Se kuntoiluvouhotus oli vähän liikaa, myönnetään - saisin takuulla hölkkähalvauksen jo hypätessäni Nikeihin. Mutta muuten... minun on järjestettävä kaksi juttua. Yksi, varmistettava että minulla on kaikki iltapäivät, maanantaista perjantaihin, vapaata siltä varalta että hän laskee minut luokseen. Kaksi, ansaittava niin paljon rahaa että voin ylläpitää sekä babylonialaista budoaariani lännessä että spartalaista soppeani pohjoisessa. Ja vastaus - sapris-ti! -on: teen työtä viikonloppuisin. Muun ohella se vie ajatukseni pois Stoke Newingtonin vompatista ja hänen sänkykammarinsa hetteiköstä." (s. 135)

Onko Oliver vastuuton huithapeli ja Stuart hyväuskoinen aviomieshölmö? Onko Gillian tuulella käyvä tyttö, joka vaihtaa aviomiestä kuin sukkaa? Lukija päätelköön itse. Stuartin, Oliverin ja Gillianin jutut kuljettavat lukijan läpi alkuvaiheen ystävyyden, vaivihkaisen petoksen ja silmien avautumisen. Lopulta Gillianilla on avaimet päättää draama niin, että kaikki osapuolet voivat lähteä omille teilleen. 

Barnesin kirjoitustyyli on pirullinen ja samalla nautittavan hauska. En löytänyt Googlen avulla palkinnon perusteluja, mutta en yhtään ihmettele, että tämä romaani palkittiin. Tekstin rakenne palvelee täydellisesti kirjan aihetta. Samaa tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta, ja sitä lukiessa tekisi mieli ravistella yhtä henkilöä hereille ja potkia toista takapuolelle idioottimaisen käytöksen vuoksi. Henkilöt kertovat juttujaan näennäisen kevyesti, mutta lopussa huumorin seasta alkaa pilkistää jo synkempiäkin sävyjä. Barnesin Puhumalla paras on erinomainen kirja 21 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin.

Muualla verkossa: Hesarin arvostelu. NY Timesin arvio.

Kirjan tietoja:
Julian Barnes: Talking it over (1991)
Suomennos Kristiina Drews
WSOY, 1992
298 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

6 kommenttia:

  1. Tämäpä kiinnostavaa...Barnesin Kuin jokin päättyisi oli viime vuonna blogini toiseksi paras kirja. Kiitos kirjavinkistä: Minä luen tämän, sillä pidän Barnesin tyylistä. Jo toinen erityinen kirjavinkki tänään.Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, mukavaa jos tämä kirja löytää uusia lukijoita. :) Pidin tästä todella ja oli miellyttävä, piristävä yllätys. Minä etsin varmaan jossain vaiheessa käsiini Barnesin muuta tuotantoa, mm. tuon Kuin jokin päättyisi, jonka huomasin saaneen kovasti blogisuosiota.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen löytö. Olen tätä joskus pyöritellyt käsissäni - tuon kannen muistan. Sait uteliaisuuden heräämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi onkin tässä kirjassa aika jännä, yksinkertainen mutta erottuu joukosta. Olisin laittanut kannen tekijän tiedot esille, mutta joku kirjaston tarra taisi peittää ne, kun en tietoja löytänyt. :(

      Poista
  3. Kuin jokin päättyisi ei ollut minun kirjani - vaikka en voi kiistää, etteikö ihan taidokas sinänsä. Tämä voisi kiinnostaa vähän. Katsotaan. Kiitos siis kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta kirjailijalta voi tulla yllättävänkin erilaista tavaraa ulos, joten kannattaa tälle antaa tilaisuus, vaikka joku muu Barnes ei niin ollutkaan mieluinen.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...