31. joulukuuta 2013

Jorge Amado: Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään

Yltäkylläinen, hekumallinen, täynnä elämää, iloa ja nautintoa. Jorge Amadon Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään (Otava, 1986) on täydellinen päätös hienolle kirjavuodelle 2013. Sattumalta onnistuin valitsemaan joulunpyhiksi erään blogiaikani parhaista lukuelämyksistä, jonka saattelin haikein mielin päätökseen viikonloppuna.

Otsikko kertoo kirjan sisällön tiiviisti: runsaat 400 sivua tarinaa kauniista bahialaisneidosta dona Florista ja hänen ensimmäisestä aviomiehestään, peluri Vadinhosta ja toisesta aviomiehestään, tohtori Teodorosta. Vadinho kuolee kirjan ensimmäisillä sivuilla kesken kiihkeimmän karnevaaliajan, ja keittokoulu Maku ja Taitoa emännöivä dona Flor tekee kirjan alkuosassa muistoissaan matkaa ensimmäisen avioliittonsa vaiheisiin taianomaisesta ensirakastumisesta aina viimeiseen ihmeelliseen syntymäpäiväiltaan. Uhkapeleistä rahansa saanut ja sinne ne hävinnyt Vadinho ajoi Florin välillä epätoivon partaalle, mutta alle kolmekymppisenä leskeksi jäänyt Flor muistelee kaihoisasti rakkautta, johon Vadinho hänet hukutti:

"Ilman häntä dona Flor ei osaa elää, ei voi elää. Miten tottua, jos päivän valo on muuttunut toiseksi, verhoutunut tuhkaan, metalliseen hämärään jossa elävät ja kuolleet sekoittuvat toisiinsa samoissa muistoissa. Niin paljon kuvia ja hahmoja Vadinhon vaiheilla, niin paljon naurua ja itkua, hälinää, lämpöä, pelimerkkien kilinää ja pankinpitäjän ääntä. Vain muistin pohjalla elämä levittäytyy täyteläisenä aamun valoineen ja yön tähtineen, voittaa hämärän, tajuttomuuden ja kuolinkorinan." (s. 146)

Viimein dona Flor päättää uskaltautua toiseen avioliittoon. Hänen valittunsa on apteekkari, tohtori Teodoro, joka on Vadinhon täydellinen vastakohta. Kunnollinen, työteliäs, kohteliaan huomaavainen vaimolleen... mutta voi, jotain silti puuttuu, jotain mitä vain Vadinho voi tarjota. Kirjan viimeinen luku kertookin "hirvittävästä taistelusta hengen ja aineen välillä sekä ainutlaatuisia tapahtumia ja hämmästyttäviä sattumuksia, jotka ovat mahdollisia vain Bahian kaupungissa, ja uskokoon kertomuksen ken haluaa" (s. 337).

Amadon henkilöhahmot ovat eläväisiä ja luonteenpiirteiltään mitä moninaisimpia. Kirjan lauseet ovat nautinto lukea, ja ne vievät lukijan Bahian kujille, dona Florin ja hänen ystävättäriensä värikkääseen arkeen, yhteisöön jossa ilot ja surut jaetaan naapurien kesken ja elämä näyttäytyy intohimoisena ja yllätyksellisenä. Täydellistä, täydellistä - mitä muuta voi kirjalta toivoa?

Lopuksi maistiainen dona Florin reseptikirjasta: en ole sipulin (tai äyriäisten) ystävä, mutta voiko tämän kauniimmin sipulista kirjoittaa... Olkaa hyvä, näin Keittokoulu Maku ja Taito opastaa äyriäismuhennoksen valmistuksen saloihin:

"Käytännön oppitunti:
Raastakaa kaksi sipulia, murskatkaa valkosipuli survimessa;
sipuli ja valkosipuli eivät pilaa ilmaa, ei, hyvät naiset,
ne ovat maan tuoksuvia hedelmiä.
Leikatkaa korianteri, persilja, muutama tomaatti,
ruohosipuli ja puoli paprikaa aivan pieniksi paloiksi.
Sekoittakaa kaikki oliiviöljyyn ja pankaa
tämä mehevän makuinen kastike odottamaan
(noiden hupsujen mielestä sipuli haisee,
mitä he ymmärtävät puhtaista tuoksuista?
Vadinho söi halukkaasti raakaa sipulia
ja hänen suudelmansa poltti.)" (s. 41)


Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

Muualla verkossa: Juttu Risingshadow'ssa. Blogijuttu englanniksi täällä.

Kirjan tietoja:
Jorge Amado: Dona Flor e seus dois maridos (1966)
Suomennos Hilkka Mäki
Otava, 1986
425 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

2 kommenttia:

  1. Minä rakastan raakaa sipulia leivän päällä. :)

    VastaaPoista
  2. Minä syön sipulia raakana vain kreikkalaisessa salaatissa. Punasipuli sopii siihen loistavasti, mutta on tästä vielä matkaa todelliseen sipuli-innostukseen. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...