Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat
Marraskuun Kuukauden kielenä oli arabia, ja löysin luettavakseni Alaa al-Aswanin romaanin Yacoubian-talon tarinat (WSOY, 2009). Olin alunperin kaavaillut lukevani tähän kieleen Nobel-kirjailija Naguib Maguib Mahfouzin Kairo-trilogian kakkososan, mutta se tuntuikin sitten aivan liian raskassoutuiselta, kun aloin kirjaa lukemaan. Yacoubian talon tarinat sen sijaan oli monta astetta kepeämpi, mutta silti yllättävän moniulotteinen ikkuna egyptiläiseen kulttuuriin.
Kirjan keskiössä ovat Kairossa sijaitsevan Yacoubian-talon asukkaat iloineen ja suruineen. Talolla on loistelias menneisyys, mutta kirjan kuvaamassa nykyajassa talon huoneistoissa ja sen katolla asuu monenkirjavaa väkeä. Talonmiehen poika haaveilee urasta poliisissa mutta törmää karusti maan yhteiskuntaluokkien asettamiin rajoihin. Alakerrassa toimistoaan pitää "koko korttelin rakastama elävä legenda" Zaki-bey, joka ei ummista silmiään elämän (ja naisten) tarjoamille nautinnoille. Homoseksuaali Hatim puolestaan tasapainoilee julkisen ja yksityisen elämänsä välimaastossa, ja joutuu kohtaamaan julmalla tavalla niiden välisen ristiriidan. Ja sitten on vielä monta muutakin kohtaloa, jotka Yacoubian-talon seinät sulkevat sisäänsä.
Yacoubian-talon tarinat oli aika nopealukuinen ja sujuvasti etenevä. En tunne egyptiläistä kulttuuria, joten totta kai luin kirjaa ns. länsimaisin silmälasein. Siksipä kohottelin monta kertaa kulmiani kirjan naiskuvalle. Itsenäiset, omin ehdoin elämäänsä elävät naiset puuttuivat kirjan sivuilta tyystin. Sen sijaan kirjan tapahtumissa korostui usein se, kuinka naiset joutuvat sietämään seksuaalisen vallankäytön värittämää arkea (=lue: ahdistelua). Metoo-kampanjalla olisi ollut paljonkin tehtävää kirjan naisten parissa. Oli Yacoubian-talon tarinoissa sentään muunkinlaista ainesta, mutta kovin mairittelevaa kuvaa kirja ei anna egyptiläisestä yhteiskunnasta. Toisaalta kirja oli kiinnostava juuri sen vuoksi, että se kuitenkin vaikutti elämää täynnä olevalta ja omalla tavallaan aidolta. Goodreadsiin Yacoubian-talon tarinat saa minulta kolme tähteä.
Kirjan keskiössä ovat Kairossa sijaitsevan Yacoubian-talon asukkaat iloineen ja suruineen. Talolla on loistelias menneisyys, mutta kirjan kuvaamassa nykyajassa talon huoneistoissa ja sen katolla asuu monenkirjavaa väkeä. Talonmiehen poika haaveilee urasta poliisissa mutta törmää karusti maan yhteiskuntaluokkien asettamiin rajoihin. Alakerrassa toimistoaan pitää "koko korttelin rakastama elävä legenda" Zaki-bey, joka ei ummista silmiään elämän (ja naisten) tarjoamille nautinnoille. Homoseksuaali Hatim puolestaan tasapainoilee julkisen ja yksityisen elämänsä välimaastossa, ja joutuu kohtaamaan julmalla tavalla niiden välisen ristiriidan. Ja sitten on vielä monta muutakin kohtaloa, jotka Yacoubian-talon seinät sulkevat sisäänsä.
Yacoubian-talon tarinat oli aika nopealukuinen ja sujuvasti etenevä. En tunne egyptiläistä kulttuuria, joten totta kai luin kirjaa ns. länsimaisin silmälasein. Siksipä kohottelin monta kertaa kulmiani kirjan naiskuvalle. Itsenäiset, omin ehdoin elämäänsä elävät naiset puuttuivat kirjan sivuilta tyystin. Sen sijaan kirjan tapahtumissa korostui usein se, kuinka naiset joutuvat sietämään seksuaalisen vallankäytön värittämää arkea (=lue: ahdistelua). Metoo-kampanjalla olisi ollut paljonkin tehtävää kirjan naisten parissa. Oli Yacoubian-talon tarinoissa sentään muunkinlaista ainesta, mutta kovin mairittelevaa kuvaa kirja ei anna egyptiläisestä yhteiskunnasta. Toisaalta kirja oli kiinnostava juuri sen vuoksi, että se kuitenkin vaikutti elämää täynnä olevalta ja omalla tavallaan aidolta. Goodreadsiin Yacoubian-talon tarinat saa minulta kolme tähteä.
***
Kuukauden kieli -haaste päättyy muutaman viikon kuluttua, ja olen edelleen toiveikas sen suhteen, että saan haasteen vietyä päätökseen. Joulukuun venäjänkielinen kirja on aloitettu, ja väliin jääneet vietnam ja turkki odottelevat lukupinossa. Niihin löysin nopeaa luettavaa, joten nuo kaksi kieltä tulee kuitattua "mennään sieltä, missä rima on matalin" -tyylillä. Mutta eihän se niin vakavaa ole näiden lukuhaasteiden kanssa. 😊
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kaikkea kirjasta, Kirjasähkökäyrä, Annelin lukuvinkit
Kirjan tietoja:
Alaa al-Aswani: Imārat Ya‘qūbyān (2002)
Suomennos Sampsa Peltonen
WSOY, 2009
287 sivua
Ihastuin kirjaan. Mielenkiintoista lukea Egyptistä, vaikka en tietysti haluaisi elää siellä.
VastaaPoistaHuomasinkin, että olit pitänyt kovasti tästä kirjasta. :) Minuakaan Egypti ei houkuttele edes lomailun merkeissä, mutta onneksi näin kirjojen välityksellä voi tutustua ko. maahan.
PoistaMinäkin luin haasteeseen egyptiläisen kirjan, psykiatri ja kirjailija Nawal El Saadawin kirjoittaman Nainen nollapisteessä, ja valitettavasti sen kuva naisista alistettuina ja hyväksikäytettyinä on samanlainen (ja pahempikin?) kuin lukemassasi romaanissa. Mutta on hyvä suunta, että kirjallisuus nostaa naisten aseman esille, ja kirjailijat ovat rohkeita tehdessään niin.
VastaaPoistaNiin, onhan se tietysti hyvä että tämä asia tulee kaunistelematta esille kirjoissa. Tämä minun kirjani tosin taisi olla lopulta aika siloteltu, ehkä vähän sellainen lukuromaanityylinen.
PoistaEn ole tätä lukenut, mutta kiinnostaa kyllä. Egypti on mielenkiintoinen maa, nimenomaan kirjoissa, ei matkailukohteena.
VastaaPoistaOn kyllä harmi, että niinkin kiinnostavan menneisyyden omaava maa on nyt sellaisessa jamassa, että sinne haluaa "matkustaa" vain kirjan siivin. Mutta no, saahan niitä kulttuurikokemuksia näinkin.
PoistaMinulla tämä on maannut hyllyssäni jo iäisyyden. Pitäisi ottaa lukuun, koska vaikuttaa kiintoisalta. Minua vain on arveluttanut (ja arveluttaa edelleen) tuo "novellimaisuus" (?), kun kyseessä on käsittääkseni romaani. Vai onko tuo "novellimaisuus" oma ennakkoluuloni vain?
VastaaPoistaHmm, en itse tässä kiinnittänyt huomiota siihen, että kirja olisi ollut novellimainen (olen nimittäin itsekin hieman allerginen tälle piirteelle. Olen mm. kerran tajunnut vasta keskellä kirjaa, että ahaa, näistä "novelleista" muodostuukin romaani ja olipa melkoisen tyhmä olo silloin :D). Toki kirjassa oli monta henkilöä, joiden elämää seurattiin, mutta heidän tarinansa menivät limittäin ja lomittain, ja minusta kirja oli sillä lailla ihan "normaali" romaani luettavuutensa puolesta. Eli kyllä tähän uskaltaa ja kannattaa tarttua, jos vaan yhtään kiinnostaa.
PoistaKuulostaa kiinnostavalta, täytyy laittaa korvan taakse! Egypti on kyllä monella tapaa mielenkiintoinen maa, jo ihan sen pitkän historian ja maantieteellisen sijainnin vuoksi.
VastaaPoistaJuu, tämä on kiinnostava sukellus hieman toisenlaiseen kulttuuriin eli kannattaa tutustua, jos kirja sattuu sopivasti kohdalle.
Poista