Siri Pettersen: Kupla

Norjalainen Siri Pettersen tuli muutama vuosi sitten fantasian ystävien tietoisuuteen Korpinkehät-trilogiallaan. Minulla ko. sarjan lukeminen jäi ensimmäiseen osaan (mutta huom! toinen osa Mätä on jo varattuna toukokuun lopun lukumaratonin pinoon!), mutta Pettersenin nimi jäi sen verran muistin nurkalle keikkumaan, että oli mukavaa bongata kevään kirjakatalogeista Pettersenin uutuus, Kupla (Jalava, 2018). Kupla ottaa reilusti etäisyyttä Korpinkehiin, sillä nyt ei olla fantasiamaailmassa vaan aivan tavallisessa koulu- ja lähiöarjessa. Tai siis arki on kovin tavallista niin kauan kunnes kirjan päähenkilö Kine löytää hautausmaalta oudon lasikuulan. Taskunpohjalla kotiin kulkeutuvasta kuulasta kehittyy salavihkaa suuren suuri kupla, jonka sisään vain Kine pääsee, ja tässä on herkullinen alkuasetelma kirjan tapahtumille.

"Kine astui askeleen lähemmäksi. Kupla ei liikkunut. Se pysyi paikoillaan kuin valtava saippuakupla, jonka sisällä oli valtava muumio.

    Okei, Kine oli oli lukenut tällaisesta. Tämän hän osasi. Tämä oli hallusinaatio. Hän oli kokenut kaikkien aikojen kamalimman koulupäivän, melkein hukkunut, joutunut Monradin kiusaamaksi, Jarle oli nähnyt hänen oksentavan vettä ja hän oli kaatanut opettajan altaaseen. Selvästi hänen aivonsa eivät olleet kestäneet paineita." (s. 52)

Yllätyin siitä, että Kupla oli yleistunnelmaltaan melko synkkäsävyinen. Kinen kotiin tupsahtavan kuplan kautta käsitellään Kinen kohtaamaa koulukiusaamista ja muitakin tytön elämään liittyviä negatiivisia tunteita. Kinen vuodatuksia lukiessa alkoi välillä hieman huvittaakin tytön änkyröinti "maailman pahuutta" kohtaan, vaikkei toki esimerkiksi koulukiusaamisessa mitään huvittavaa sinänsä ole. Mutta niissä kiusaamisasioissakin saattaa olla monta eri näkökulmaa, kuten Kine joutuu huomaamaan. 

Kuplan olemassa olon tarkoitus säilyy arvoituksena kirjan loppupuolelle asti, mutta ennen kuin sinne asti päästään, Kine reissannut kuplassaan vähän siellä sun täällä ja kokeillut, miltä tuntuu sanoa heipat koululle, kodille ja kaikelle arkitohinalle. Loppuratkaisun juonenkäänteiden osalta Kuplassa on jokseenkin opettavainen ote, mutta kokonaisuutena kuplan ympärillä pyörivä juoni toimi mukavasti. Kirjan kuvaama todellisuushan eroaa vain tuon kuplan verran tavallisesta pikkukaupungin menosta, mutta taitavasti kummallinen kupla on saatu mahtumaan osaksi arjen touhuja, ja esimerkiksi aikuisten reaktiot kuplaa kohtaan oli kuvattu hyvin.

Goodreadsiin Kupla saa minulta 3 tähteä. Pettersen on taitava kirjoittaja, mutta luulenpa, että hänen kynästään lähtöisin oleva puhdas fantasia taitaa sopia minulle paremmin kuin tämmöinen nuorille suunnattu maaginen realismi. Eli Korpinkehät, pian tavataan!

****

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan (spoileri!!) 11. Kirjassa käy hyvin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjojen keskellä
Kirjan tietoja:
Siri Pettersen: Bobla (2017)
Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist
Jalava, 2018
287 sivua