Richard K. Morgan: Muuntohiili

Richard K. Morganin Muuntohiili (Like, 2007) kökötti niin muhkeana ja näyttävänä pokkarina lähikirjaston pikalainahyllyssä, että oli pakko lukaista takakannen teksti. "Kyberbunkin ja kovaksikeitetyn dekkarin saumaton yhdistelmä, hämmästyttävä esikoisromaani", toteaa The Times. Kyberpunkista en tiedä mitään, mutta kovaksikeitetyt dekkarit ovat jo tutumpaa kamaa, ja kun etukansi tiivisti kirjan tyylin scifi-noir -trilleriksi, niin alkoi kovasti kuulostaa siltä, että Muuntohiili voisi olla erinomainen aivat vapaalle -kirja. Niin olikin! Kovaksikeitetyn tyylin ystäville voinkin suositella Muuntohiiltä todella lämpimästi. Nyt on tarjolla noiria vähän erikoisemmilla mausteilla!

"Kun ei ole ystäviä ja nainen, jonka kanssa on viettänyt yön, on aiheuttanut riipivän päänsäryn ja häipynyt mitään sanomatta, vaihtoehdot ovat vähissä. Nuorempana minulla oli tapana lähteä Newpestin ankeille syrjäkujille haastamaan riitaa. Harrastukseni seurauksena muutama sai puukosta, ja minä päädyin oppipojaksi yhteen Harlanin maailman jengeistä (Newpestin haaraosastoon). Myöhemmin jalostin taipumustani värväytymällä armeijaan, eli aloin tapella päämäärähakuisesti ja monipuolisemmin asein, mutta touhu oli yhtä nuhjuista kuin Newpestin kaduilla. Sen ei olisi pitänyt olla mikään yllätys - merijalkaväen värvääjiä ei ollut kiinnostanut juuri muu kuin se, miten monta tappelua olin voittanut." (s. 133)

Näin kuvailee itseään Muuntohiilen päähenkilö Takeshi Kovacs. Erikoisjoukkojen mies elää todellisuudessa, jossa kuolema ei enää välttämättä ole elämän loppu vaan pelkkä välieteppi matkalla seuraavaan episodiin. Muuntohiilessä ollaan 2400-luvulla, ja silloin kuolleita varastoidaan tulevaa käyttöä varten - ihmiskeho on vain sukka, jonka voi nykäistä päälleen ja varustaa vaikkapa tehostetulla neurokemikaalijärjestelmällä, kuten erikoismiehemme Kovacs. Erikoisiin kulisseihin on upotettu niihin sopiva rikosjuoni, jossa Maassa asuva miljonääri, vuosisatoja elämää katsellut Laurens Bancroft palkkaa (tai pikemminkin kiristää) Kovacsin tutkimaan omaa itsemurhaansa - jonka siis epäilee olevan jotain muuta kuin itsemurha. Aitoon noir-tyyliin Kovacs huomaa olevansa syheröisen jutun jäljillä ja viidensadan sivun verran on Bancroftin kuoleman tiimoilla riittää vauhtia, kohtalokkaita naisia ja muuta säpinää.

Muuntohiilessä oli hieman venytetyn tarinan makua, mutta toisaalta sopivalla asenteella luettuna kirja oli viihdyttävää menoa alusta loppuun. Scifi on minulle outo genre, mutta Muuntohiili onnistui olemaan sen verran paljon kallellaan dekkarimaailmasta tuttuihin kuvioihin, että scifi-härpäkkeet tuntuivat vain rikosjuonen piristävältä lisältä. Kovacs oli viileän tyylikäs hahmo, josta löytyi sopivasti kuivaa huumoria ja räjähtävää toimintakykyä. Minun silmissäni Muuntohiilen vetovoima lepäsikin pitkälti juuri Kovacsin hahmon varassa. Netflix on tehnyt kirjasta tv-sarjan ja kieltämättä Muuntohiili tarjoaa loistavat ainekset näyttävään sarjaan. Itse en ole sarjaa katsonut, mutta trailerin perusteella toteutus vastaa melko hyvin kirjasta syntyneitä tunnelmia. Suosittelen silti kirjaa - sekä dekkareiden että scifin ystäville.

"Pukeutuessani illalla peilin edessä minulle tuli karmiva tunne, että joku toinen käytti vartaloani ja että minä olin pelkkä silmien taakse teljetty tarkkailija." (s. 144)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu ja tv-sarjaa katsottu blogissa Taikakirjaimet.
Tv-sarjan sivut ovat täällä.

Kirjan tietoja:

Richard K. Morgan: Altered Carbon (2001)

Suomennos Einari Aaltonen

Like, 2007

495 sivua