Tom Gauld: Mooncop

Millaista olisi olla poliisina Kuussa? Sen jälkeen, kun illuusiot Kuun asuttamisesta ovat kaatuneet ja porukat vähitellen hipsineet muualle, viihtyisimpiin ympyröihin? Tom Gauldin sarjakuva Mooncop (Drawn & Quarterly, 2016) tarjoilee tästä aiheesta vähäeleisen tulkinnan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään scifi-rymistely, vaan pikemminkin avaruuden hiljaisuudessa fiilistelevä tunnelmapala.

Mooncop-albumin kansi viehätti minua heti ensi näkemällä, ja sarjiksen sivuilla samaa tyyliä ja värimaailmaa on luvassa lähes sadan sivun verran. Mooncopissa on vähän henkilöitä, vähän puhetta, paljon karua kivimaisemaa ja surumielisen robottimainen yleisfiilis. Silti Mooncop oli minusta todella sympaattinen sarjakuva, ja olen selaillut sitä pariin otteeseen varsinaisen lukukerran jälkeenkin. Poliisimiekkosen puuhailut omissa päivärutiineissa ovat kumman kiehtovaa luettavaa ja katsottavaa, ja tähän albumiin sopii toteamus vähemmän on joskus enemmän. Mooncopin puhekuplien vivahteisiin pääsee mielestäni paremmin kiinni, kun valtaosa ruuduista vie tarinaa eteenpäin pelkän kuvan voimalla.

Sarjakuvassa on paljon hupaisia yksityiskohtia. Esimerkiksi donitsikahvilasta tulee merkittävä osa poliisisankarin elämää:

Mooncop oli mukava tuttavuus. Gauldin kynänjälki oli minun mieleeni, ja sarjakuvan vähät henkilöhahmot olivat yllättävän ilmeikkäitä, vaikkei heille paljon ilmeitä oltu piirrettykään. Esimerkiksi pään, jalkojen ja käsien asennoilla pystyy viestimään aika paljon. Lukijalta kyllä vaaditaan pientä pysähtymistä kuvien äärelle, jotta niiden anti ehtii avautua. Goodreadsiin Mooncop saa minulta 4 tähteä.

Loppukevennyksenä kuunsillan kautta Van Morrisonin notkea biisi Moondance, joka ilmestyi vuonna 1970 albumilla Moondance. Mahtavaa musaa!

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Kirjan tietoja:
Tom Gauld: Mooncop
Drawn & Quarterly, 2016
96 sivua