27. kesäkuuta 2017

Michael Bond: Paddington puutarhakadulla

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen bloggasin viimeksi Anni Swanin Iris rukka -kirjasta. Totesin, että Anni Swan on minulle "tavallaan todella tuttu mutta silti vieraaksi jäänyt." Samaa voin sanoa Michael Bondista ja hänen luomastaan herra Paddington -karhuhahmosta. Muistelen katsoneeni ns. sivusilmällä Paddingtonin seikkailuista tehtyä tv-sarjaa, mutta en lukenut lapsena Paddington-kirjoja enkä myöskään suuremmin innostunut vilkuilemastani tv-sarjasta. Karhuhahmo tuntui muistojeni mukaan sympaattiselta, mutta samalla vähän tylsältä. 

Haasteen houkuttamana päätin tutustua lastenklassikko-Paddingtoniin yhden kirjan verran. Lähikirjaston hyllystä löytyi Paddington puutarhakadulla (Tammi, 2004/1959). Kirja on Paddington-sarjan toinen kirja, mutta arvelin, että karhuherran puuhiin pääsee hyvin mukaan vaikkei sarjaa aloitakaan alusta. Arvasin oikein, mutta jos Paddingtonin alkuperä ja matka Brownien perheeseen kiinnostaa, kannattaa lukea sarjan aloitusosa (tai kääntyä Googlen puoleen, kuten minä tein vierailtuani Puutarhakadulla).



"Paddington makasi pitkään selällään maalilätäkössä, yritti tasata hengityksensä ja mietti, mitä oli tapahtunut. Lopulta hän nousi istumaan ja otti tonkan päästään - mutta panikin sen nopeasti takaisin. Koko lattia oli valkoisen maalin peitossa, maalipurnukoita oli kaatunut ja niistä virtasi pieniä ruskeita ja vihreitä jokia, ja herra Brownin remonttilakki kellui huoneen nurkassa. Sen nähdessään Paddington huokaisi helpotuksesta, koska oli jättänyt oman hattunsa alakertaan.
    Yksi asia ainakin oli varma: hänellä olisi paljon selitettävää. Ja tehtävä olisi tavallistakin vaikeampi, sillä hän ei kyennyt selittämään edes itselleen, mikä oikein oli mennyt pieleen." (s. 31)

Paddington puutarhakadulla sisältää useita kertomuksia Paddingtonin elämästä Brownien perheen keskuudessa. Karhun ja perheen arkeen ja juhlaan mahtuu pieniä sattumuksia ja kommelluksia. Paddingtonilla kun on intoa kaikenlaiseen puuhasteluun. Kun muu perhe on lähtenyt juhlimaan tuttavien häitä, Paddington päättää jatkaa perheen isältä kesken jäänyttä remonttia. Näytteen tuloksista voi lukea yllä olevasta lainauksesta. Mikään täydellinen täystuho Paddington ei ympäristössään ole, mutta hyväntahtoinen ja toimelias pikku karhu saa usein tahtomattaan aikaan vipinää ja sählinkiä siellä missä kulloinkin liikkuu.

Taisin odottaa, että Paddington on jonkinlainen Nalle Puhin tapainen filosofisia viisauksia lateleva karhuherra. Eipäs ollut. Lukemani kirjan perusteella Paddingtonin seikkailut sijoittuvat tavalliseen brittiläiseen perhemiljööseen, ja niitä lukemalla saa itselleen hyvää mieltä ja leppoisan olotilan, mutta syvälliset viisaudet taitavat löytyä muista kirjoista. Paddingtonin maailma vaikutti tosi kiltiltä, olematta kuitenkaan alleviivaavan opettavainen. Eli pienille lukijoille Paddingtonin tarinat voi antaa huoletta luettavaksi.

Minua nyt hieman harmittaa, etten löytänyt Paddingtonin maailmaan lapsena. Olisin nimittäin saattanut viihtyä Brownin perheen ja Paddingtonin lämminhenkisessä ja turvallisessa seurassa. Näin aikuisiällä en kuitenkaan suuremmin jaksanut innostua karhuherrasta. Sarjan lukeminen taitaa siis minun osaltani jäädä tähän yhteen kirjaan, mutta toivottavasti nuoret lukijat löytävät vielä Paddingtonin. Tarjolla on mm. pari vuotta sitten ilmestynyt kokoelmateos Paddington.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole. Tämä on ollut yllättävän haastava rasti, sillä olen huomannut lukevani todella paljon kirjoja, joissa joku siirtyy manan majoille. Paddingtonissa ei nirhattu mielestäni edes kärpästä.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Michael Bond: More About Paddington (1959)
Kuvitus Peggy Fortnum
Suomennos Kaisa Kattelus
Tammi, 2004
117 sivua

8 kommenttia:

  1. Suosittelen muuten muutama vuosi sitten tehtyä Paddington-elokuvaa, se oli todella viihdyttävä ja hauska! Ja siinä kerrottiin myös hyvin seikkaperäisesti Paddingtonin lapsuudesta :) Minulle muuten myös juuri tuo lukuhaasteen kohta missä kukaan ei kuole on osoittautunut kaikein vaikeimmaksi. Aina joku sivuhenkilö vähintään heittää henkensä.../Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Elokuvaversiona Paddington saattaisikin toimia minulle paremmin. Joo, luulin aluksi että ko. Helmet-kohta on tosi helppo, mutta aikuisten kirjoissa kuolema tulee usein vastaan vaikka jättäisi dekkarit pois laskuista. Lastenkirjoista onneksi löytyy elämän aurinkoista puolta. ☺

      Poista
  2. Minäkin luulen, että olisin pitänyt Paddingtonin rauhallisesta maailmasta lapsena. Muistan, että sarja tuli telkkarista, mutta en seurannut sitä. Kuietnkin meillä oli kaverini kanssa hatut, joita kutsuimme Paddington-hatuiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattu onkin hauska juttu Paddingtonissa. Karhulainen olisi paljon vähemmän symppis ilman sitä ja duffelitakkiaan. 😊

      Poista
  3. Kylläpä sattui oikeaan aikaan Paddington-kirjoituksesi. Tänään uutisoitiin, että karhuherran luoja Michael Bond on kuollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika surulliseen kohtaan osui tämä teksti. :( Ja vielä tuo Helmet-kohta... no, Bond on jättänyt pysyvän jäljen lastenkirjallisuuteen. Kiitokset siitä hänelle ja kevyet mullat.

      Poista
    2. Niin, merkillinen sattuma, että juuri tuo Helmet-kohta sattui tälle kirjalle, juuri nyt.

      Poista
    3. Jep, vähän hätkäytti kun huomasin Bondin kuolinuutisen.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...