Erich Segal: Love Story - Rakkauskertomus
Erich Segalin Love Story - Rakkauskertomus (Tammi, 2019) on alkujaan vuonna 1970 julkaistu klassikko, joka nimi kertoo olennaisen: kirjassa kerrotaan rakkaustarina. Kirja on niin lyhyt (e-kirjassa sivuja oli vain 113), että suoraviivaisesti etenevän juonen pääpiirteet on nopeasti tiivistetty. Erilaisen taustan omaavat tyttö (Jennifer) ja poika (Oliver) tapaavat yliopistossa, rakastuvat, menevät naimisiin, ja tulee välirikko pojan rikkaan perheen kanssa. Sitten tapahtuu tragedia ja kirja loppuu. Siinäpä se. Love Storyssa ei tuhlata sivuja monimutkaisiin kuvioihin, ja kirja päättyykin lähes kuin seinään. Loppukohtaus on tavallaan tosi nyyhky, mutta minulla jäivät nenäliinat käyttämättä. En oikein päässyt kirjan kanssa samalle aaltopituudelle, ja suuret liikutuksen tunteet jäivät kokematta.
"Ollessani yliopistossa neljättä eli viimeistä vuottani otin tavakseni opiskella Radcliffen kirjastossa. Enkä vain katsellakseni tyttöjä, vaikka myönnän, että sekin oli mukavaa. Paikka oli hiljainen, kukaan ei tuntenut minua, ja kurssikirjoista käytiin pienempi taistelu. Päivää ennen erästä historian tenttiä en ollut saanut luetuksi kirjalistan ensimmäistäkään, tyypillinen Harvardin tauti. Astuin kurssikirjaosastolle saadakseni edes yhden paksun niteen, jonka avulla lunastaisin vapauteni seuraavana päivänä. Pöydän takana oli töissä kaksi tyttöä. Toinen oli pitkä sunnuntaiurheilija, toinen silmälasipäinen. Valitsin Minni Nelisilmän."
Love Storyssä tosiaan tapahtuu surullisia juttuja, mutta ehkäpä kirjan lyhyydestä johtuen ne jäivät etäisiksi. Oliverin ja Jenniferin yhteisen elämän käänteet tuntuivat sen verran yhdentekeviltä, että annan kirjalle vain kaksi tähteä Goodreadsiin.
Kirjasta on tehty myös elokuva, ja se oli aikanaan todella suosittu ja sai runsaasti Oscar-ehdokkuuksia. Youtubesta löytyy leffan 50-vuotisjuhlien kunniaksi tehty traileri. Elokuvana Love Storyn tarina saattaisi toimia minulle paremmin, sillä tämmöinen kliseitä vilisevä juoni ei niin häiritse, kun on sympaattiset näyttelijät ja hienoja kaupunkimaisemia taustalla:
Tämä oli 70-luvulla kulttielokuva. Itsekin halusin olla vaatteita myöten kuten Ali MacGraw elokuvan Jennynä, pitkä raidallinen kaulahuivi ja maksitakki. Molemmat päänäyttelijät olivat tosi hyviä rooleissaan, Ali MacGraw ja Ryan O'Neal. Ja totta, elokuvassa on kuvattu kauniisti kaupunkimaisemia ja talvea.
VastaaPoistaTässä oli muuten kai elokuva ensin, ja koska se myi niin hyvin, niin Erich Segal muokkasi käsikirjoituksesta romaanin.
Olen nähnyt elokuvasta vain trailerin ja ehkä jotain pätkiä jossain, joten minulla on todellakin ollut Love Storyn kokoinen aukko sivistyksessä. Ihana kuulla muistoja tästä elokuvasta <3. Näyttelijät vaikuttivat jo trailerin perusteella erittäin sopivilta osiinsa ja he tuntuvat puhaltavan oikeanlaista "henkeä" tarinaan. Elokuva näkyy olevan kirjaston valikoimissa, joten ehkä fiilistelen sen parissa jonain syksyisenä viikonloppuna. :)
PoistaIlmeisesti oli alunperin leffakäsis mutta romaanimuokkaus tuli ennen leffaa.
VastaaPoistaEn ole lukenut kirjaa enkä ole tainnut leffaakaan nähdä, vaikka tarina onkin tuttu...ja itse asiassa olen lukenut tästä lehtiartikkelin jossa huomioitiin että kirjoittaja Erich Segal on leffakirjoittajuuden ohella kunnostautunut antiikin kirjallisuuden tutkijana ja kääntäjänä ja että tämä Love Story noudattaisi hyvinkin paljon antiikkisen roomalaisen fiktion periaatteita, siinä määrin että sitä voi pitää jonkinlaisena akateemisena harjoituksena sijoittaa laji nykyaikaan :)
Ai, noin se meni.
PoistaLove Story on tragedia, mielestäni, romanttinen toki myös.
Yhteiskunnalliset erot ovat tärkeä teema kirjassa, alemman sosiaaliluokan tyttö ja monimiljonäärin poika rakastuvat. Muistaakseni Oliver IV Barret inhosi isänsä pyrkyryyttä ja kylmää asennetta ihmisiin ja lopullinen välirikko tuli siitä, että isä ei hyväksynyt leipurin tytärtä pojalleen. Äiti oli yhtä kylmä ja etäinen. Jenniferin ja isänsä välit taas olivat välittömän italoamerikkalaiset, lämpimät ja mutkattomat. Ollie taisi kasvaa melkolailla tarinan aikana.
Ja kyllä, Uuden Englannin syksy kultaisine lehtineen... Jenny pöyrimässä siinä maisemassa kaulahuivi heiluen.
Elokuva sai musiikin Oscarin, mutta oli ehdolla monessa kategoriassa.
Ahaa, tämä elokuva- ja antiikkikytkös saattaa tosiaan selittää sen, miksi kirja tuntui niin suppealta ja nopsaan etenevältä. Segalin kiinnostuksen kohteet ovatkin olleet monipuoliset. Ja olihan tämä kuitenkin aivan erinomainen akateeminen harjoitus, kun miettii millaisen suosion elokuva sai. Selvästi se ja sen musiikki on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista ja monia koskettavaa.
PoistaOlen muistaakseni kerran nähnyt elokuvan, siinä taitaa tämä mieshenkilö pelata jääkiekkoa? Marjatta muisteli talven kuvausta elokuvassa, minulle jäi syksy mieleen. Varmaan syksy ja talvi sopivat molemmat tarinaan. Tunnusmusiikkia laulelin poikasena tunteella.
VastaaPoistaOlisi tavallaan mielenkiintoista tietää, miksi olisi tärkeää tietää mikä isän ja pojan suhteessa on pielessä. Sehän on kumminkin aika tavallinen ilmiö, olet sitten minkälainen isä tai poika tahansa.
Juu, jääkiekkokohtaus on myös kirjassa mukana. Oliver loukkaantuu pelatessaan, ainakin kirjassa. Elokuvaa en tosiaan ole nähnyt, mutta sen kaunis tunnusmusiikki sentään on tullut tutuksi ja itse asiassa pidän siitä kovasti.
PoistaKirjassa isän ja pojan suhde on minusta aika merkittävässä osassa, joten sen vuoksi olisin kaivannut siihen enemmän jotain taustaa eikä vain nykyhetken tilanteen kuvausta. Ehkä tämä on elokuvassa kerrottu jotenkin paremmin...
Tässäpä muuten jälleen sellainen kirja ja elokuva, joista olen kuullut valtavasti (kukapa ei, heh), mutta siinäpä se: en ole lukenut enkä muistaakseni edes katsonut. Tunnusbiisi toki on tuttu ja jonkun musiikkivideon olen katsonut. Siinä luisteltiin, muistaakseni. Ehkä voisi lukaista tämän ihan vain siksi, että olisi sitten sen lukenut. :D
VastaaPoistaMinäkin kävin nyt kuuntelemassa tuota biisiä youtubesta, ja elokuvasta mukaan napsitut kohtaukset ovat talvisia, siellä saattaa olla luisteluakin mukana. Tosi kaunis kappale, tykkään kyllä (tietyssä mielentilassa...)! Tämä on todella lyhyt kirja, jopa hämmentävän lyhyt. :D
PoistaOlen näköjään liian nuori edes tietämään koko juttua :D Ei kyllä houkuta tarttua tähän, kerran on noin kliseinen teos ja vielä aiheisiinsa nähden ehkä liian pieni sivumäärä.
VastaaPoistaHeh, no olihan tämä pieni tuulahdus 70-luvulta. :) Ei minullakaan tästä omakohtaisia muistoja ole, mutta jollain tapaa olen silti tiennyt Love Storyn nimeltä, ja musiikista, vaikka varsinainen sisältö on ollut hämärän peitossa. Itse olisin tosiaan tykännyt hieman runsaammasta aiheenkäsittelystä, mutta ehkä tässä oli elokuvaan aivan riittävästi tarinaa.
PoistaSekä kirja että elokuva ovat ihania ja minulle rakkaita. Kirja löytyy omasta kirjahyllystäni <3
VastaaPoistaTälle kirjalle pitää lukijalla olla romanttinen sielu, sillä kirja on nimensä mukaan rakkauskirja. Mutta kirja ei ole mielestäni kliseisesti romanttinen, koska kirjassa ei ole onnellista loppua.
Tämän kirjan luen yleensä joka kesälomalla ja itken ja itken ja itken joka kerta aivan valtavasti.
<3 <3 <3
Onpa ihanaa, että kirja & elokuva ovat sinulle rakkaita <3. Elokuvan traileri on tosiaan aika suloinen minustakin, ja voi olla, että katson sen jossain vaiheessa. Näkyy olevan kirjastosta saatavilla.
Poista